Yliopistosta AMIKSEEN!?

Taitaa olla tosi harvinaista...?

sitä vaan ei ehkä mielellään korosteta. Omassa kaveripiirissäni on ensin hankittu se tutkinto, joka itseä kiinnosti tai jolla on hyvä yhteiskunnallinen status. Jos sillä ei olla työllistytty, niin sitten on hankittu se ammatti, jolla saa töitä, ja hyvin usein se on sitten toisen asteen koulutus, yleensä lähihoitaja näin naisten kohdalla.

tiedän tulleen meidän amikseen.



Ei kovin yleistä.

Myöhemmin työllisyyskurssi amiksessa - sitä kautta paskaduuni. Eipä tuota tule paljoa kylillä huudeltua.

yliopistosta aivan eri alalle amikseen. Meni amiksen jälkeen kuitenkin vielä Otaniemeen, koska amistutkinto ei riittänytkään siihen, mitä lopulta halusi tehdä. Ala ei kuitenkaan tuossa vaiheessa enää täysin vaihtunut.

Siis uranvaihtoa noin nelikymppisenä akateemiselta alalta duunarialalle tai sairaanhoitajiaksi (ok se ei ole amis vaan amk-koulutus).



Kellään toinen koulutus ei ole jatkunut loppuun asti. On kuulemma tylsää ja haasteetonta ja liian kontrolloitua ja paapovaa, opetus lähtee jotenkin siitä, että opiskelijoille ei voi antaa yhtään vapautta eikä vastuuta, koska kaikki lusmuaisivat sitten. Sitä ei nelikymppinen akateeminen enää pysty sietämään. En tiedä ,sietävätkö sitä nuoremmatkaan, vai luoko se oman tarpeensa, ts, kontrollia tarvitaan koska kontrollia vastaan kapinoidaan?

yliopiston lopettaneita ja amk:hon siirtyneitä.

AMK vai ammattikoulu?

tällä joka tätä harkitsee, on tarkoituksena mahdollisesti käydä amiksen jälkeen myös amk-tutkinto samalta alalta, mutta ensin pitäisi saada se AMMATTI. 5 vuotta yliopistossa opiskelleena ammattia ei ole, eikä muuta tutkintoa kuin yo.

olla paria-kolmea vuotta tuossa "paapottavana" vaikka sen jälkeen sais tehdä kymmeniä vuosia töitä, niin ihmisellä voi olla muitakin ongelmia elämässään. Ammattikoulutus on niin lyhyt aika, että sen ajan seisoo vaikka päällään. Jos se tuntuu liialliselta, niin silloin ei ole ollut alanvaihtoon motivoitunut.

ainakin on jatkuvasti opiskelijoita, joilla aikaisempi tutkinto yliopistosta, esim FM. Jonkinlainen kutsumus ajaa alalle, tai ei ole työllistytty ensimmäisen tutkinnon mukaisiin tehtäviin ja siksi halutaan vaihtaa alaa. Toki kyse on AMKsta eikä ammattikoulusta, mutta yhtä kaikki alempi tutkinto kyseessä ensimmäiseen verrattuna, ja ns. duunariala.

olla paria-kolmea vuotta tuossa "paapottavana" vaikka sen jälkeen sais tehdä kymmeniä vuosia töitä, niin ihmisellä voi olla muitakin ongelmia elämässään. Ammattikoulutus on niin lyhyt aika, että sen ajan seisoo vaikka päällään. Jos se tuntuu liialliselta, niin silloin ei ole ollut alanvaihtoon motivoitunut.

muistakaa että on joukko sellaisia ihmisi joiden on vaikea suorittaa asioita loppuun.

Yhden tiedän ja hänellä on kolme keskenjäänyttä opiskelukokemusta ja yksi niistä yliopistossa.

Paapomista en ymmärrä miten se liittyy ammattiopistoon. Itse en paapo siellä opiskelijoita.

Opiskelijasta riippuu miten sitoutuvat opiskeluihinsa. Ammattiopistossa opiskellaan perustutkinnon verran ja on itsestä kiinni onko valmiuksia ja tahtotilaa opiskella ammattitutkinto.

Nuorissa on lusmuja mutta on niitä varttuneemmissakin. Vältetään yleistystä.

Ensimmäinen vuosi menee osalta sopeutumiseen ja motivaation hakemiseen. Ammattiopistoihin tulee nuoria joilla ei vielä selkeää käsitystä mitä elämältään haluavat. Ovat kovin nuoria.

Päätös hausta tehdään ysillä ja moni tekee sen valintansa parhaan kaverin mukaan.

Aikuisopisto on osuvampi valinta ammattia vaihtaville tai sitten ammattiopiston aikusryhmä joita niitäkin on.

Vastuuta annetaan. Läsnäolovelvollisuus tietenkin on, poissaolot vain lääkärintodistuksella jos niitä alkaa kertymään liikaa. Poissaoloja joudutaan myös korvaamaan.

Ammattiopistossa opiskellaan työelämälähtöisesti ja työelämän pelisäännöillä.

Omat haasteensa tuo nuoret joilta ei ole vaadittu mitään aiemmin ja he voivat kokea joutvansa holhotuksi kun sääntöihin on sopeuduttava.

Ongelma juontaa juurensa kotikasvatuksesta sekä peruskoulun liian löysästä otteesta.

Siis uranvaihtoa noin nelikymppisenä akateemiselta alalta duunarialalle tai sairaanhoitajiaksi (ok se ei ole amis vaan amk-koulutus).

Kellään toinen koulutus ei ole jatkunut loppuun asti. On kuulemma tylsää ja haasteetonta ja liian kontrolloitua ja paapovaa, opetus lähtee jotenkin siitä, että opiskelijoille ei voi antaa yhtään vapautta eikä vastuuta, koska kaikki lusmuaisivat sitten. Sitä ei nelikymppinen akateeminen enää pysty sietämään. En tiedä ,sietävätkö sitä nuoremmatkaan, vai luoko se oman tarpeensa, ts, kontrollia tarvitaan koska kontrollia vastaan kapinoidaan?

olla paria-kolmea vuotta tuossa "paapottavana" vaikka sen jälkeen sais tehdä kymmeniä vuosia töitä, niin ihmisellä voi olla muitakin ongelmia elämässään. Ammattikoulutus on niin lyhyt aika, että sen ajan seisoo vaikka päällään. Jos se tuntuu liialliselta, niin silloin ei ole ollut alanvaihtoon motivoitunut.

Olen ihan samaa mieltä. Itselleni tärkein asia olisi että itsekunniotukseni takia haluaisin itselleni ammatin ja päästä töihinkin joskus. Ahdistaa olla miehen elättinä ja ikuisuusopiskelijana. Haluan osallistua perheen elatukseen, että saatais joskus esim. omakotitalo ostettua :)

Niin ja kyllä mä hyvinkin saatan amk:n käydä ton jälkeen mutta 2 vuotta koulussa jotta saisin ammatin ei tunnu ollenkaan pahalta. Vaikka se oiskin sit 16-v. räkivien teinien seurassa...