Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tosi surullinen siitä, että kotiäitiys ei suju :(
24.07.2012 |
Lapset kohta 2v ja 4v. Raskasta on ollut. Yksi samassa tilanteessa oleva tuttu on, jota nään parin viikon välein, mutta se ei oikein "riitä" tähän yksinäisyyteen.
Mies tekee pitkiä päiviä ja on myös viikonloppuisin työssä perheyrityksessä, jota myös anoppi ja appiukko pyörittää. Lomaa ei ole ollenkaan hänellä. Viikot olen lasten kanssa kotonamme (yksin iltaan saakka) ja viikonloput anopin nurkissa.
Olen päivät lasten kanssa yksin, kun näin kesällä ei ole kerhojakaan tms... Olen niin äärettömän väsynyt ja turhautunut siihen, kun yöt menee edelleen huonosti (nuorempi heräilee) ja päivät on monesti kitinää, itkua jne. täynnä. Nuorempi on erittäin temperamenttinen ja vilkas. Monesta asiasta alkaa kova huuto.
Ainoa "oma aika" on käyttää koiravanhusta ulkona, mutta joskus haluaisin vaikka levätä sängyssä, lukea kirjaa, käydä siiderillä tai ravintolassa.
Nuorempi aloittaa järkyttävän huudon kun poistun kotoa. Huutaa äitiä jopa koko koiralenkin ajan. Tämän takia mies ei halua hoitaa lapsia. Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen vanhemmat taas ei halua hoitaa lapsia.
Teen myös yksin kotityöt ja olen hemmetin väsynyt tekemään 7 päivää viikossa kaksi ateriaa päivässä ja aamupuurot, välipalat ja iltapalat päälle. Isompi yökastelee ja lakanat on monesti märät. Pyykkiä tulee joka päivä. Sotkua tulee todella paljon päivittäin.
Kurkkua kuristaa ja ahdistaa lähes joka päivä. Rakastan lapsiani todella paljon mutten kestä enää tätä yksinäisyyttä, puurtamista jne.. :( Puolen vuoden päästä palaan töihin ja odotan sitä todella paljon. Silloin miehen on PAKKO tehdä osansa kotitöistä, en todellakaan rupea orjaksi että työpäivän jälkeen teen kaiken.
Kommentit (31)
Sun kirjoitus oli suoraan kun mun entisestä elämästä. Erohan siitä tuli - tyhmä kun olin enkä ajoissa itse tehnyt pelleilystä loppua, niin mieshän se sitten ehti töiden lisäksi virittelemään muunkin elämänsä muualle kuin kotiin. Yhdessä ollessamme ei koskaan ollut (eikä halunnut olla) lasten kanssa. Nyt sitten erottuamme on huomannut että hänellä ei ole juurikaan minkäänlaista suhdetta omiin lapsiinsa, ja kehtaa sitten syyttää minua siitä että olen "ominut" lapset ja kuulemma syrjäyttänyt hänet isänä. Justiinsa näin.
Eron jälkeen elämä yksin lasten kanssa on ollut yhtä raskasta ja yksinäistä, mutta niin paljon onnellisempaa kun se yksi poissaolollaan mielipahaa tuottanut on poissa kuvioista - kun ei siis enää tyhmyyksissään odota toiselta mitään apua niin ei tarvitse pettyäkään.
Ja ei millään pahalla, mutta ethän oikeasti laske sen varaan että mies alkaa hoitaa kotitöitä kun lähdet töihin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoin ongelma taitaa olla sun mies.
Minulla oli samanlainen, mutta sen lisäksi silloin kun kävi kotona haukkui, syyllisti ja joka tavalla lannisti minua.
Sun miehessä voi olla potentiaalia herätä jonkun pariterapian tms kautta? ei tuollainen vapaamatkustaja perheessä pitemmän päälle toimi.
Nyt vaan otat omaa aikaa. Laita puhelun äänettömälle ja nauti, ei ne lapset siitä säry. Kun et heti palaa takaisin, joutuu miehesi opettelemaan selviämistä lasten kanssa. Jos et halua mitään, et myöskään saa mitään. Sinun onnesi on sinusta kiinni!
että itse en halunnut vuosiin uskoa, että ongelman ydin on mies. Ajattelin vaan tosta sun otsikosta, että ehkä sinäkin haluat mieluummin ottaa syyn itsellesi?
Siksi vielä toistan: vika ei ole sinussa. Lähde vaikka viikonlopuksi matkalle ja mieti mitä SINÄ nyt tarvitset.
Voimia ja halaus.
Tämä on tulevaisuutesi, jos et ota härkää sarvista. Voimia!
Sun kirjoitus oli suoraan kun mun entisestä elämästä. Erohan siitä tuli - tyhmä kun olin enkä ajoissa itse tehnyt pelleilystä loppua, niin mieshän se sitten ehti töiden lisäksi virittelemään muunkin elämänsä muualle kuin kotiin. Yhdessä ollessamme ei koskaan ollut (eikä halunnut olla) lasten kanssa. Nyt sitten erottuamme on huomannut että hänellä ei ole juurikaan minkäänlaista suhdetta omiin lapsiinsa, ja kehtaa sitten syyttää minua siitä että olen "ominut" lapset ja kuulemma syrjäyttänyt hänet isänä. Justiinsa näin.
Eron jälkeen elämä yksin lasten kanssa on ollut yhtä raskasta ja yksinäistä, mutta niin paljon onnellisempaa kun se yksi poissaolollaan mielipahaa tuottanut on poissa kuvioista - kun ei siis enää tyhmyyksissään odota toiselta mitään apua niin ei tarvitse pettyäkään.
Ja ei millään pahalla, mutta ethän oikeasti laske sen varaan että mies alkaa hoitaa kotitöitä kun lähdet töihin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia hoitoon, tai ainakin vanhempaa? Nelivuotiaan kehityskin jo vaatii muuta kuin vähän alle 2v sisaren ja äidin seuraa. Tiedän erään yh:n, joka on myös kotona vähän alle 3v:n ja 4v:n kanssa, ja hänkin vaikuttaa todella kyllästyneeltä kotiäitiyteen. Vaikuttaa vähän siltä, että lapset ovat liian "isoja" olemaan kotona, ainakin nimenomaan tuo vanhempi.
Miehesikin kuulostaa aika olemattomalta, ap. Olen pahoillani puolestasi. Harkitse oikeasti sitä lasten hoitoon laittamista, voisi helpottaa kaikkien elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutkohan missäpäin suomea?
Mulla tuli sama mieleen, että mistä päin olet? Voitaisiin verkostoitua ja antaa hoitoapua sekä seuraa puolin ja toisin.
Monesti huolet vähän helpottaa kun saa kahvikupin äärellä jaaritella lapsista ja kaikesta muusta mahdollisesta jonkun kanssa. Minä asun aivan Tampereen vieressä.
Ja ne huutaa äitiä koko sen ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita sille nelivuotiaalle vaippa yöksi. Kaupoista löytyy hyvinkin isoja kokoja, pikkuhousumallisia vaippoja jotka on helppo laskea alas jos yöllä herää pissalle. Ota sääntö että kolme yötä peräkkäin jos on kuiva vaippa, niin sitten saa nukkua ilman vaippaa. Jos tulee enemmän kuin yksi pissavahinko putkeen, niin vaippa takaisin ja taas kun 3 yötä kuivana, niin vaippa pois.
Soita neuvolaan ja kysy saisiko kunnalta/kaupungilta kodinhoitajaa kaitsemaan lapsia pariksi tunniksi jotta pääsisit rauhassa lenkille. Tai perhetyöntekijää, tms.
Jos ei ole kaupungilla tarjota MITÄÄN apua, soita lastensuojeluun ja pyydä apua. Heillä on valtuudet myöntää ennaltaehkäisevänä kaupungin laskuun kotiapua.
Eikö teidän paikkakunnallanne ole muita lapsiperheitä? Leikkipuistoja?
Ilmeisesti et tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin.
Voit myös hakea lähikaupan ilmoitustaulun kautta uusia ystäviä ja varaisovanhempia tai varatätiä/setää.
Miksi miehesi on PAKKO tehdä osuutesi vasta kun sinä olet töissä? Miksei hänen ole PAKKO tehdä osuuttaan jo nyt?
Kerro miehellesi että sinulla on mitta täyttynyt, ja että kun hän lähtee töihin alkaa sinun työaikasi yksin kotona. Kun mies saapuu töistä, sinun työvuorosi loppuu ja siitä eteenpäin on kaikki yhteistä. KAIKKI.
Jätä mies huutavan lapsen kanssa, ei se lapsi montaa tuntia jaksa putkeen huutaa. Kaikki tottuvat siihen että äitikin saattaa olla poissa välillä.
Alue: Aihe vapaa
asutkohan missäpäin suomea?