Kolmas lapsi haaveissa, ikää 37. Onko järkeä?
Lapsia on 2, iältään 5 ja 6, vanhempi aloittaa nyt eskarin. Lapset piti olla tehtynä mutta nyt on tullut ajatuksiin vielä yhden yrittäminen. Mutta olenko liian vanha? Ja tulisiko niin suuri ikäero että nuorin jäisi yksin? Sisarukset ovat aika tiivis parivaljakko pienen ikäeron vuoksi vaikka eri sukupuolta ovatkin. Tilaa olisi, asumme isossa talossa. Olisi myös ihanaa olla kotona kun esikoinen vuoden päästä lähtee kouluun. Rahallisesti ei olisi ongelma, tulemme hyvin toimeen. Työtilanteeni vuoksi pitäisi vielä n vuosi odottaa. Kertokaa omista ratkaisuistanne, jos olette olleet samassa tilanteessa:)
Kommentit (15)
jos siltä tuntuu. Uskon ettei tehtyjä lapsia kadu, tekemättömiä kylläkin. Kohta se on sulla myöhäistä eli nyt kannattaa toimia jos siltä tuntuu.
Kaksi ekaa olivat kolmosen syntyessä 5 ja7. Uskomattoman läheisiä kaikki kolme ovat toisilleen vaikka ikäeroa on noinkin paljon. En kokenut itseäni liian vanhaksikaan (ainakaan tähän mennessä, kuopus nyt 3)
Eli suosittelen pman kokemukseni perusteella!
Vanhin oli myös eskarissa ja keskimmäinen kotona. Oli ihanaa kuljettaa yhdessä vanhinta eskariin ja minä ainakin olen pelkästään nauttinut olostani ja lapsista. Isommat ottavat tosi mielellään pienimmän mukaan leikkeihin ja huomioivat paljon.
Olen saanut lapset vanhana, opiskelin pitkään ja loin akateemista uraa. Lapset sain 33, 34 ja 37v iässä, nyt olen 38 ja saatan tekaista neljännenkin, ei ole liian rankkaa, välissä olen käynyt aina töissä jotta ammattitaito pysyy. Neljännen kohdalla olisin siis ainakin 39v. Eikä ole ikä eikä mikään, olen hyvässä kunnossa ja terve.
Rankkaa tämä on vain erityistilanteissa, meill ei mummot halua auttaa hetkeäkään joten ne on pahoja tilanteita kun mies työmatkalla, lapsi joutuu sairaalaan ja kukaan ei voi ottaa muita lapsia hätätilan ajaksi hoitoon. Mutta aina on selvitty jotenkin, itse arjen pyöritys rullaa mukavasti.
Joku on fyysisesti kehäraakki jo 25v iässä, toinen taas täydessä tikissä 45v iässä ja ihan vauvantekoiässä silloinkin.
Kaiken lisäksi menee ainakin puoli vuotta, ehkä vuosi, ennen kuin voimme yrittää, lääkityksen takia.
Toivon, että saamme kolmannen. Ihan kauhea katastrofi ei olisi, vaikka emme saisikaan.
Meillä lapsilla on isot ikäerot (6v ja 3v) eli en pelkää pienimmän jäämistä ulkopuoliseksi.
Minäkin haluaisin olla kotona, kun esikoinen menee kouluun, mutta se ei taida meidän aikatauluilla olla mahdollista.
Enkä ihan heti voi alkaa edes yrittää kun on työpaikan vaihto tulossa syyskuussa ja ei ole hyvä ihan heti raskautua kun on uusi duuni... Tehdäänhän niitä lapsia nykyään paljon päälle nelikymppisenäkin, enkä ole kenenkään siihen tieten tahtoen päätyneen kuullut katuvan päätöstään hankkia lapsi siinä iässä.
sinua vanhempina. Sinähän niitä ratkaisuja oman elämäsi suhteen teet.
Se on totta että monet nykyisin aloittavatkin vasta vanhempina mutta kyllähän siinä riskit lisääntyy kun ikää tulee lisää. Ja tosiaan kun kaksi lasta jo on joten jaksaminen, perheen toimivuus ja monet muut asiat askarruttavat.
Mutta ei se suostu :( Eli iän puolesta ei mikään este!
Meillä on jo 3 lasta , mutta vastaan silti. Eli meillä kahden ekan lasen ikäsero on 2,5 vuotta ja sain heidät alle 30v ollessani. Kakkosen ja kolmosen ikäero on 4v ja jos järjellä ajattelee niin olisi kannattanut tehdä kolmonen ja nelonen yhteen putkeen, koska kolmas on meillä vähän isompien sisarusten ulkopuolella ja ihan ikäeron vuoksi.
Viihdyttävät kyllä kuopusta, mutta leikit menee kahdella vanhimmalla parhaiten yhteen. Vaikea selittää.
Suosittelen siis ap:lle kolmosta ja nelosta ja mahdollisimman pienellä ikäerolla :)
mutta mies haluaa jo elämässä etiäpiän. Mieheni on vasta 30-vuotias mutta haluaa jo päästä seuraavaan vaiheeseen, kuten hän itse sitä kutsuu. Mies haluu matkustaa ilman vauvaa/taaperoa ja nukkua pidempään aamuisin. Luuultavasti lopullinen päätös tehdään seuraavana kesänä kun tuo vauvamme on isompi (ja raskautuminen onnistuu imetyksen loputtua).
Jos olisin vielä alle 40 v niin haluaisin ehdottomasti vielä kolmannen lapsen.
...oikein hyvin vaikka sitä ikäeroa olisi vähän enemmänkin. ;-)
Minulla on kaksi, vanhemman sain kun oli 35, nuoremman kun olin 42, eli ikäeroa lähes seitsemän vuotta.
Nuorempaa odottaessani olin kyllä melkoisen väsyksissä, ja vauva-aikana tuntui että yövalvomiset kävivät jo raskaiksi, mutta kaikki meni hyvin (kuopus jo kymmenen).
Enemmän jäät vanhempana harmittelemaan lasta, jonka jätit tekemättä kuin lasta, jonka teit. :) Itse olen 33v. , enkä tekisi enää vauvaa mistään hinnasta. Lapsia onkin kyllä jo viisi. :) Esikoisen sain 21-vuotiaana, kuopuksen 30-vuotiaana ja nyt on aika opiskella ja käydä töissä.
kiva kuulla että monet päätyneet kolmannen tekemään ja ratkaisu ollut hyvä. Ihan tässä alkaa vauvakuumetta pukata...