Syntinen lapsi?

jos ette itsekään sen oppeja tai -toimintatapoja allekirjoita?

Jos sitä ei ole jo vauvassa? Kaikkihan kuitenkin myöhemmin tekevät ja ajattelevat myös pahaa.



Minä ajattelen syntiä laajemmin kuin pelkkinä tekoina. Jos ajatellaan vain tekoja, toki vauva ei ole syntinen, eihän se osaa juuri muuta tehdä kuin itkeä ja imeä tissiä ja heilutella vähän raajojaan. Eikä se edes osaa ajatella pahan tekemistä vielä. Minulle ihminen on kuitenkin syntinen alusta asti siitä syystä että se ihmisyys itse, joka on vauvassa jo, näyttää johtavan aina ja poikkeuksetta siihen että ihminen ei ole yksinomaan hyvä vaan hänessä on myös pahaa.



Minä en ole kyllä niinkään varma onko tämä nykyinen kristinusko ollenkaan sitä mitä Jeesus tarkoitti. Nykyisinhän puhutaan että syntiin ratkaisu on uskoon tuleminen, tiettyjen älyllisten Jumalaa, Jeesusta ja syntiä ja sen lunastusta koskevien opetusten totena pitäminen. Jeesus itse näytti puhuvan kääntymyksestä ihan erilaisena asiana, sellaisena jossa omat huonot teot ja ajatukset havaitaan ja niistä ihan konkreettisesti päästään irti.

Kun ei kasta lapsiaan kirkon jäseniksi, niin pääsee eroon kirkon keksimästä synti-käsitteestä, jolla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.

Eli vastasyntyneillä on perisynti, ok. Mutta eikö Jeesus kuollutkaan syntiemme tähden ? Mitä se veriteko sitten hyödytti ?



Islamissa vauvat ovat synnittömiä! Sillä he eivät ole vastuussa teoistaan koska eivä luonnollisestikaan voi ymmärtää! Jos kuka tahansa lapsi kuolee ennen kuin on saavuttanut kypsän (teiniiän) on heidän paikkansa paratiisi,no questions about it !

Miksi kirkon opetuksen mukaan vastasyntynyt, viaton lapsi on syntinen? Mitä pahaa vastasyntynyt, viaton lapsi on kenellekkään tehnyt, jotta kirkko leimaa lapsen syntiseksi?

vaikken olekaan kristitty.

Ajattelen, että se viittaa siihen ihmisen luontaiseen taipumukseen olla toisin kuin eläimet, vaistojen kontrolleista (ainakin jonkun verran) vapaa olento, joka kuitenkin osin on vaistojen vietävissä ja omaa monia tarpeita, mikä aina väistämättä johtaa jonkinlaiseen "syntisyyteen". Eli että jokainen ihminen, kun se kasvaa, alkaa ilmentää jollain tapaa myös pahuutta ja julmuutta, koska se kuuluu ihmisluontoon. Samoin kuin hyvyys ja välittäminenkin.

Ei-kristittynä en tosin ajattele että syntisyyttä täytyy kenenkään antaa anteeksi. Ajattelen pikemminkni että se on luonnollinen kehitysaskel ihmisyydessä. Väistämätön osa tietoisuuden kehittymistä. Ehkä välivaihe, josta ihminen joskus voi päästä yli, mutta tällä hetkellä ihan täyttä realiteettia vielä ainakin.

Kasvuympäristölläkö ei ole mitään tekemistä? Huoh! Eletäänkö täällä 2010-lukua?

Toki on mitään tekemistä, paljonkin. Mutta silti jokaisessa on taipumus pahaan, vaikka toki on niin että jos on kamala kasvuympäristö niin todennäköisesti tekee radikaalimpaa pahaa kuin joku onnellisen lapsuuden elänyt.

Mulla oli onnellinen lapsuus ja en koe suurta ahdistusta tai vihaa ihmiskuntaa kohtaan tai tarvetta kapinoida yhteiskuntaa vastaan rikollisella toiminnalla. Mutta juoruilen kyllä välillä selän takana, valehtelen tehdäkseni itsestäni toisten silmissä paremman kuin olen tai jätän koiranpaskat keräämättä jos kukaan ei näe - vaikka pidän kaikkia näitä toimintoja väärinä enkä oikeastaan haluaisi tehdä niitä pohjimmiltani.

Käsittääkseni tämä on ihmiskuunan aika yleinen tragedia että ihmisestä aktivoituu aika helposti esiin itsekäs, paha puoli, koska ihminen on tosiaan vapaa vaistojen kontrollista. Uskonnoista ajattelen, että ei suuret opettajat oikeastaan tainneet opettaakaan sitä miten ne teot saa anteeksi vaan miten voisi päästä tasolla jolla oikeasti pahojen tekojen tekeminen vähenisi ja rakastaminen lisääntyisi. Mutta nykyään keskitytään vain tuomioihin tuonpuoleisessa ja niiden välttämiseen.