Onko aikuisen pakko syödä mitä tarjotaan?

[/quote]

Työhöni kuuluu paljon työmatkoja jossa tapaan (pääosin ulkomaisia) alihankkijoiden edustajia, ja luulenpa että voisi herättää melkoista kummastusta jos liikekumppanin tarjoamilla aterioilla alkaisi periaattesta nirsoilla syömisen kanssa. Varsinkin Kauko-Idässä olen syönyt paljonkin ruokia joista en todellakaan pidä, enkä myös välitä esim. tavasta syödä lattialla istuen kylpytakin oloinen kaapu päällä mutta olisin kyllä työssäni tosi huono jos pilaisin suhteita tärkeisiin ihmisiin sellaisella "rehellisyydellä" että nämä mielipiteeni ilmoittaisin ääneen.

[/quote]

....mut vedän rajan vapaa-aikaan. Silloin syon tasan mitä haluan.

Tietenkään! Hyvänen aika, tietenkin jokainen syö sitä mitä voi ja itse haluaa. Ont oki kohteliasta kylässä maista ajotakin mutta ei tarvitse syödä pakosti jos ei ei voi/ halua.

en muista koskaan olleeni kylässä tai juhlissa siten, että tarjottava olisi ollut niin pahaa, että en olisi alas saanut. Karjalanpaistiakin olen syönyt lukuisia kertoja juhlissa sekä itse valmistaen, eikä ole sitkeistä tai jänteistä ollut kertaakaan. Useinhan juhlissa on kaikenlaista tarjottavaa. Itse pidän lähinnä epäkohteliaina ja keskenkasvuisina sellaisia ihmisiä, jotka eivät isostakaan valikoimasta löydä yhtään mitään syötävää.

joo kyl mäkin TÖISSÄ...

....joo kyl mäkin TÖISSÄ... mut vedän rajan vapaa-aikaan. Silloin syon tasan mitä haluan.

Mä taas ajattelen niin että kyläilyt vapaa-ajalla on vähän samanlaista sosiaalisten suhteiden hoitoa kuin työasiatkin, eli laitan suhteen hoidon etusijalle omiin makumieltymyksiini nähden. Toki jos valinnanvaraa on niin otan vain niitä ruokalajeja joista pidän ja ilman kommentointia jätän ottamatta niistä mitä en välitä, mutta muuten syön vaan maistuipa tai ei.

Toki jos on kyläpaikka jossa käydään säännöllisesti niin sitten voisin ihan kertoakin mistä ruoista en niin välitä ettei niitä koko ajan joudu syömään.

Mitä noloa, ystävät ymmärtää, meitä rehellisiä löytyy, jotka emme teeskentele koskaan. Syökää suu hymyssä, vaikka oksennus tulisi.

enkä minäkään välitä. Ihmissuhteet ei perustu sille, mitä kukakin syö, enkä edes sitä varsinaisesti huomioi. Mutta jos joku rupeaa nenäänsä nyrpisetellen tonkimaan ruokaa, ettei tässä nyt vaan ole sieniä, niin ihan oikeasti - on se noloa.

Tätä palstaa lukiessa tulee käsitys, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka oksentavat milloin mistäkin ruuasta. Olisi kiva tietää, kuinka paljon näitä ihmisiä oikeasti on.

Tuo ruokarajoittuneisuus on vain tullut lähinnä ongelmaksi silloin kun joskus opiskeluvuosina kokkailtiin kavereiden kanssa tyttöystävile yhdessä aterioita. Kun kolme kundia ensiki lyö pöytään omat ja tyttöystävien allergiat ja sen jälkeen daamien listan siitä, mitä nämä eivät syö, niin homma menee aika vaikeaksi. Varsinkin kun ne sienet saa olla siinä kastiikkseessa, kunhan siitä ei vain kerrota kenellekään.

Mitä noloa, ystävät ymmärtää, meitä rehellisiä löytyy, jotka emme teeskentele koskaan. Syökää suu hymyssä, vaikka oksennus tulisi.

noloa, jos aikuinen ihminen ei ole osannut makuaistiaan kehittää sen vertaa, että sietää/oppii tykkäämään vähän muustakin kuin muusista ja kalapuikoista.

Just viikonloppuna todistin 20 v nuorta naista, joka siis INHOSI hyi yök homejuustoa ja kalaa ei syönyt ainakaan ja oliivit oli kauhistus... ja kas kummaa, kun tarjolla oli savustettua lohta, punajuuri-sinihomejuustovuokaa ja oliivitahnaa, niin kaikki alkoikin upota ja hyvin. Kukaan ei häntä pakottanut, kunhan vähän rohkaisi maistamaan.

Suurin osa teidän nirsojen nirsoilusta on just sitä: olette lapsen tasolla makuaistinne kanssa, ette maistele rohkeasti uusia (tai vanhoja) makuja, vaan pidätte kiinni mielikuvistanne.

Olin itsekin tuollainen pitkään, inhosin oliiveja, kapriksia, sushia... ja sitten kun vähän aikaa niitä maisteli aina tilaisuuden tullen, kas kummaa, kaikki noista on tällähetkellä mitä suurinta herkkuani.

Mun on tosi vaikeaa kuvitella, että mä YÖKKÄILISIN mistään ruoasta, se nyt jos mikä on lapsen tasolle jääneen ihmisen hommaa. En kaikesta pidä, ja en syö sitkeää/jänteistä lihaa, mutta ei siitäkään tarvitse mitään numeroa tehdä.

Tarkoittaa sitä, että ruoka on sellaista mistä tietää kaikkien pitävän (tuttujen maun yleens tuntee) ja/tai laittaa tarjolle useampaa sorttia mistä jokainen ottaa sitä mistä pitää.



Esimerkin luonteisesti kattaa pöytään esim. salaatin eri kuppeihin, jokainen voi ottaa niitä osia mistä pitää. Lämpimänä ruokana on esim. perunaa, uunijuureksia ja lihaa/kalaa. Jälkiruokana peruspullaa, keksiä ja lakkajuustokakku.



Vaikka hääpari pitäisi tulisesta ruuasta, niin sitäkin voi tarjota esim. kahdella eri muodossa, tulisena ja mietona versiona. Samoin moni rakastaa sushia, mutta moni myös inhoaa, tuolloin hyvä olla toinenkin vaihtoehto. Ja homejuusto jakaa myös mielipiteet, silloin hyvä tehdä ruuasta aurajuustollinen ja aurajuustoton versio.

eikä mua kyllä pakotettukaan maistamaan mitään uutta. Yllättäin siinä aikuisuuden korvalla nirsous vaan katosi. Edelleen on jotain ruokia, joita en edes halua maistaa, mutta pyrin siihen, että kaikkea voi kokeilla, mutta kaikesta ei tarvitse tykätä. En myöskään kuole, jos joskus joudun syömään vähemmän hyvää ruokaa. Lapseni olen kuitenkin yrittänyt opettaa maistamaan kaikkea uutta. Ja hyvinhän tuo maisteleekin ja uusia herkkuja on löytynyt. Saa myös jättää syömättä, jos joku ei miellytä.



Mies taas puolestaan syyttää äitinsä hyviä ruokia siitä, että on niin nirso. Pitää kyllä siinä määrin paikkaansa, että äitinsä ei varmaan ole tehnyt toista kertaa sellaista ruokaa, jolle joku on sanonut hyi. Eli ruokia on valmistettu taatusti tutuista aineksista ja niin, että näyttävät samalla kuin viimeksi. Minä olen nyt aloittanut "kouluttamisen" ja teen ruokaa niistä tutuista ainesosista, mutta niin, että ne ei näytä samalle :) Niin ja mausteena käytän muutakin kuin suolaa ja pippuria. Mies alkaa itsekin jo innostua maistelemaan uusia makuja ja mausteita.



Eli lyhyt vastaus kysymykseen on, että aikuinen voi päättää itse mitä syö, kohteliaisuudesta voi maistaa tai kohteliaasti voi kieltäytyä, mutta nyrpistely ja ronkkiminen jätettäköön pois.

Mä olen aika nirso ruoan suhteen; en syö raakaa kalaa(esim. silli tai graavattu lohi), muita mereneläviä tai sieniä kuin todella poikkeuksellisissa tilanteissa. Jos tarjotaan jossain kyseisiä ruokia niin syön, jos on useita vaihtoehtoja tarjolla niin sitten saatan jättää jonkun ei-niin-mieluisen väliin. Voin kuitenkin kuvitella, että mulle esim. etanat tai simpukat ei varmasti uppoaisi ilman jonkinmoista oksennusrefleksiä, joten sellaisia en edes yritä. Monet rapujuhlat on vietetty ja pari rapuakin aina syön, vaikkei mitään herkkua mielestäni ole.



Eli mitä "pystyn" syömään niin syön, vaikken tykkäisikään. Joskus voi joku "uusi" ruoka-aine myös yllättää - varsinkin jos on jotenkin eri tavalla valmistettu.



Omaa lasta en pakota syömään mitään, mutta rohkaisen maistamaan ja aika hyvin on maistellutkin. 3v rakastaa mm. sinihomejuustoa, josta itse en niinkään välitä.

siksi en syö mitään, mikä maistuu pahalta, koska se on pois hyvän ruuan kiintiöstäni. Enkä tarkoita hyvällä herkkuja vaan ruokaa, joka minusta maistuu hyvältä.



Voin siis maistaa haarukallisen ja lopetan aterioinnin siihen. Turhan moni on läski siksi, että syö sekä mitä itse haluaa että sen, mitä on kohteliasta syödä.

Sori se ulkomaalainen tuttavasi kyllä näki ettet pidä. Varsinkin kun "säästit" loput. Sen vaan näkee, jos aidosti pitää jostain.

Itse pidän rehellisyydestä. Mun tekemä pasha pääsiäisenä oli kamalaa. Siihen oli menny liikaa sitruunaa (tein todella kiireessä, kumosin ja vein kyläpaikkaan). Jengi söi sitä ja kaikki kehu, että hyvää, mut näin heti et jotain on vialla. Itse söin, kun lapsen hoidoltani ehdin. Ja olipa pahaa!! Sen vaan näkee ihmisten eleistä, ilmeistä, vaikka kuinka yrittää peitellä.

Ällöttää noi kaikenmaailman kohteliaisuussäännöt, itse tosiaan tykkään, et voi sanoa suoraan ja pitää sanoa suoraan.

Mua ahdistaa se, että kommunikointi käydään piiloviestintätasolla ja niitä koodeja joutuu lukee ja tulkitsee.

Rehellisyys kunniaan ja suora puhe! Kuten sanoit, kaikki näkyy kuitenkin.

Piiloviestintä on nöyryyttävää

jotka olivat omien puheiden mukaisesti kaikkiruokaisia.

Kyse oli siis uusista naapureista, joita pyysimme syömään.

Kysyin etukäteen, onko jotain ruokaa tai ainesta, josta eivät välitä tai onko allergioita.

Vastaus oli kaikkeen ei ole, eli olivat kuulemma helppoja ruokavieraita, kun heille kelpaa kaikki.

Totuus oli sitten toinen: jokaikisessä ruokalajissa alkuruoasta ja salaatista jälkiruokaan oli jotain sellaista mistä rouva ei pitänyt. Sanoi ihan suoraan, että oksennus tulee jos tuota ja tuota syÖ!!

Ei ollut käytetty erikoisuuksia, eikä mitään ihmeellistä ainesta ruokiin.

Rouva sorkki ruokaansa ja työnsi miehensä lautaselle tai sivuun selitystensä kera suurimman osan ruoasta.

Kyse siis aikuisesta ihmisestä!

siksi en syö mitään, mikä maistuu pahalta, koska se on pois hyvän ruuan kiintiöstäni. Enkä tarkoita hyvällä herkkuja vaan ruokaa, joka minusta maistuu hyvältä. Voin siis maistaa haarukallisen ja lopetan aterioinnin siihen. Turhan moni on läski siksi, että syö sekä mitä itse haluaa että sen, mitä on kohteliasta syödä.

Sama juttu minulla. Olen laihduttanut 25 kg, ja pitänyt ne poissa 6 vuotta, joten jatkan samalla linjalla. Vappu Pimiä totesi mielestäni hyvin: "En suostu syömään huonoa ruokaa".

Anopin ilman suojakupua säilytetty sipulilta maistuva kermatäytekakku jää siis pöytään ;)

Työmatkat ovat eri asia, syön mitä tarjotaan, mutta kohtuullisessa määrin. (Tai menen hotellin juoksumatolle...)