rivitaloelämä ahdistaa :(

Ahdistaa tämä rivarielämä ja varsinkin naapurit, olen nyt viimesitään huomannut sen, että sen sovi osakeyhtiöelämään vaan minulla pitää olla oma rauha.



En kestä näitä päsmäröiviä naapureita. Elän ihan normaalia elämää, en mekasta enkä elä muutenkaan häiritsevästi. En vain tule toimeen hallituksen puheenjohtajan kanssa ja nyt mun ahdistus on jo mennyt niin pitkälle, että en halua edes nurmikkoa ajaa pihalta, jos hän on kotona. EN kaipaa mitään kommenttia mihinkään suuntaan hältä, vaikka hänellä on paha tapa laukoa typeryyksiä.



En halua nähdä koko ukkoa koskaan. Mutta siinä hän nököttää terasillaan aina kun tulen kotio ja hänellä ei ole edes pensasaitaa, jotta näkisi muiden tekemiset paremmin. Mullakaan ei kuulemma sais olla pensasaitaa tai sen pitäisi olla matala, jota mun pihalle näkisi. Nyt pensasaita on kesäaikaan ainoa suoja, mikä minulla on jotta viitsin edes pihalla olla.



Taloja katselen, mutta ei täälä mitään kohtuuhintaista ole tarjolla, paitsi sadantonnin remonttia kaipaavia. Asuntolainaa en voi mahdottomia saada yksin elävänä.



Miten ikinä pääsen tästä pois tulematta hulluksi, vai olenko jo?