Joudutteko vielä tokaluokkalaiselle antamaan ohjaavia "komentoja"
arkipäivän puuhissa. Siis näitä jokapäiväisiä arkisia: ulkoa tultua pese kädet, älä keiku tuolissa ruokapöydässä, laita ovi kiinni mennessäsi ulos, muista pyöräilykypärä jne.
Meillä joutuu ja rasittaa toistaa samaa levyä vuodesta toiseen. Jotkut Robinin sanat opitaan ulkoa kertakuulemalla, mutta näitä kehotteita ei vaan mene jakeluun vaikka toistoja on tuhansia... :-D
Kommentit (12)
itellenikin höpötän välillä ohjeita ääneen...
ja joka asiasta. Tuntuu että kaikki päivät menee vaan käskemiseen "pese kädet" "vie astiat tiskipöydälle" " siivoa sotkus" "vie likaset vaatteet pyykkikoriin" "laita ovi kiinni" "harjaa hiukset ja pese hampaat" "muista käydä pissalla"... Ja testattu on, mitään ei tapahdu, jos ei sata kertaa sano. Ei tuo edes vessaan kerkiä jos ei muistuta.
Eikö tuo vähän niinkuin kuulukin vanhempien "työnkuvaan". Ei kai lopu koskaan?
Tämä meidän 6. luokkalainen on niin taivaanrannan maalari ja omissa maailmoissaan, että usein täytyy mennä ihan eteen seisomaan, ottaa kosketus- ja katsekontakti, ja vasta sitten menee kehoitus perille.
Lapset on nyt olleet mummolassa, ja siellä nämä kaikki asiat kuulemma sujuvat automaattisesti. Lohduttavaa kuulla, että lapset oikeasti osaavat, kotona vaan eivät ilmeisesti viitsi...
tuosta vessaan menemisestä..
Aina kun lähdemme jonnekin, muistutan vessaan menemisestä. Kun sitten itse esimerkiksi kasaan kamppeita mukaan en välttämättä pysty vahtimaan toteuttaako. Kysyn: kävitkö vessassa, joo just kävin. Ja kun autolla päästään moottoritielle niin 10 minuutin päästä jo on hirveä pissahätä. Eli ei ole käynytkään, vaikka sanoo niin. Joskus olen huomannut, että menee kyllä vessaan asti mutta unohtuu peilailemaan tms ja luulee käyneensä!!
Miten nuo selviää sitten koulussa ja iltapäivät yksin kotona: avaimet ja kännykät, kaikki pitäisi huolehtia jos vessassakäynnitkin vielä vaan pitää vahtia vieressä että varmasti käy :-D Toimenkuvaan kuuluu juu äidille eikä heti kohta toimettomuutta ole odotettavissa.. :-D
Mutta fakta vaan on, että lapset toimivat just kuvailemallasi tavalla, jos sitä muistuttelua ei tee (ja välillä vaikka tekisikin). Joskus oon koettanut tätä työkaverilleni selittää, mutta ei mene jakeluun, joten naurakoon. (kunnes joskus itse saa lapsia. ) :)
tuosta vessaan menemisestä..
Aina kun lähdemme jonnekin, muistutan vessaan menemisestä. Kun sitten itse esimerkiksi kasaan kamppeita mukaan en välttämättä pysty vahtimaan toteuttaako. Kysyn: kävitkö vessassa, joo just kävin. Ja kun autolla päästään moottoritielle niin 10 minuutin päästä jo on hirveä pissahätä. Eli ei ole käynytkään, vaikka sanoo niin. Joskus olen huomannut, että menee kyllä vessaan asti mutta unohtuu peilailemaan tms ja luulee käyneensä!!
Miten nuo selviää sitten koulussa ja iltapäivät yksin kotona: avaimet ja kännykät, kaikki pitäisi huolehtia jos vessassakäynnitkin vielä vaan pitää vahtia vieressä että varmasti käy :-D Toimenkuvaan kuuluu juu äidille eikä heti kohta toimettomuutta ole odotettavissa.. :-D
Teinejäkin vielä joudun näistä muistuttelemaan. Olen kuitenkin oppinut tekemään sen katseella, esim. ulkoa tullessa ja ennen ruoan ottamista katson merkitsevästi käsiin ja hyvin toimii, menevät käsipesulle. Tai sitten kysyn vaan, että mikä unohtui. Mutta aika monta vuotta piti hoitaa homma ihan suoraan sanomalla.
eiköhän noista ihmisiä tule siihen mennessä, kun kotoa lähtevät...
antamaan tuota ohjeistusta vielä tulevalle kolmasluokkalaisellekin. On ilmeisesti myös lapsen omasta persoonastakin kiinni, koska meidän eskarilaisen muisti tuntuu näissä asioissa toimivan paremmin.
Ja meilläkin osataan Robinin laulujen sanat ulkoa, minkä lisäksi joitakin asioita muistetaan vielä siitä, kun tyttö on ollut itse 3-vuotias. Vastapainona asia, josta on mainittu juuri 5 minuuttia sitten, voi olla jo unohtanut, ja tyttö väittää, ettei ole koskaan kuullutkaan isänsä tai minun mainitsevan mitään...