Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempi? Jättää vai tulla jätetyksi?
28.11.2014 |
Olen kokenut molempia elämäni aikana ja minusta jättäjällä on aina helpompaa. Onko teistä?
Kommentit (41)
Jättäjällähän on yleensä kaikki siitä eteenpäin uutta ja raikasta, kun taas jätetty jää niiden muistojen keskelle yksinään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättäjä on jo tottunut ajatukseen ja hyvillään erosta, jätetylle se ero tule yllärinä ja musertavana. eli jätetyksi on parempi tulla.
joskus jätetyksi tuleminenkin on hyvä asia. jos ei itse tajua erota huonosta puolisosta.
Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 06:44"]
Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä.
[/quote]
Todennäköisesti sotket puurot ja vellit tässä asiassa. Ei sillä, kumpi aloitteen suhteen päättymisestä on tehnyt ole suoraa korrelaatiota sille, kuinka paljon eroa pitää käsitellä jälkikäteen.
Itse tullessani jätetyksi katkaisen yhteydenpidon jättäjään, Sitä saa, mitä tilaa. Asia pitää käsitellä jokun muun kanssa. Itse suorittelen ammattiauttajaa.
...ja kyllä...jättäjällä on _aina_ helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin jättäjällä on usein helpompaa kun yleensä sillä on jo joku uusi katsottuna
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 06:54"]
Itse tullessani jätetyksi katkaisen yhteydenpidon jättäjään, Sitä saa, mitä tilaa. Asia pitää käsitellä jokun muun kanssa. Itse suorittelen ammattiauttajaa.
[/quote]
Samaa mieltä. Olen erehtynyt kysymään syytä ja perusteluja. Vastaus oli tasoa "nopeat syövät hitaat" ja lisäsi että enempää ei aio tästä jauhaa koska "mulla alkoi uusi elämä"! Aika karua kun hetki aiemmin asuttiin yhdessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 08:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 06:54"]
Itse tullessani jätetyksi katkaisen yhteydenpidon jättäjään, Sitä saa, mitä tilaa. Asia pitää käsitellä jokun muun kanssa. Itse suorittelen ammattiauttajaa.
[/quote]
Samaa mieltä. Olen erehtynyt kysymään syytä ja perusteluja. Vastaus oli tasoa "nopeat syövät hitaat" ja lisäsi että enempää ei aio tästä jauhaa koska "mulla alkoi uusi elämä"! Aika karua kun hetki aiemmin asuttiin yhdessä...
[/quote]
parempi tuo on kuin se tavanomainen "ei tämä johdu sinusta vaan minusta, minun pitää nyt olla vähän aikaa yksin ja etsiä itseäni"-paska. Pääseepä helpommin ylitse asiasta.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 06:44"]
Itse olen kokenut että jättäminen on vaikeampaa. Helvetin raskasta esittää, että kiinnostaa toisen kipuaminen ja jankkaaminen asiasta, joka itselle on selvä. En ole yhtään sellainen, että jaksan keskustella ja puida suhteen vaiheita läpi. Sitten sitä puolen vuoden perässä itkemistä tai mököttämistä pitäis muka jaksaa puida ja käsitellä.
[/quote]
Eli jos sut jätetään, niin pääset helpommalla kuin jos olet jättäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätetyksi tuleminen on ehdottomasti pahempi.
Jos jättää siksi että on tullut petetyksi. Onko se helpompi kuin jätetyn pettäjän rooli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jättää siksi että on tullut petetyksi. Onko se helpompi kuin jätetyn pettäjän rooli?
Ei. Pettäjä on jo ryhtyessään uskottomuuteen muuttunut käytännössä jättäjäksi.
Kumpikin kamalaa jos oikeasti välittää toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäjällähän on yleensä kaikki siitä eteenpäin uutta ja raikasta, kun taas jätetty jää niiden muistojen keskelle yksinään...
Jos jättämisen syy ei ole uusi puolisoehdokas, ei jättäjällä ole kaikki uutta ja raikasta. Esim. kokemansa väkivallan takia puolisinsa jättävä on luultavasti vielä pitkään hajalla henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin kamalaa jos oikeasti välittää toisesta.
On oikeasti todella traagista että aina rakkauskaan ei riitä.
Jättäjä on miettinyt yleensä asiaa jo kauan. Jopa vuosia. Tietenkin jättäjän osa on helpompi. Jätetty yleensä tekee vielä itsestään marttyyrin kuspään, joka vielä helpottaa tilannetta entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Jättäjä on miettinyt yleensä asiaa jo kauan. Jopa vuosia. Tietenkin jättäjän osa on helpompi. Jätetty yleensä tekee vielä itsestään marttyyrin kuspään, joka vielä helpottaa tilannetta entisestään.
Onko sulla kokemusta molemmista rooleista?
Vierailija kirjoitti:
Jättäjällähän on yleensä kaikki siitä eteenpäin uutta ja raikasta, kun taas jätetty jää niiden muistojen keskelle yksinään...
Ai sinä oletat automaattisesti, että jätetty saa jäädä asumaan entiseen kotiin? Miksi näin kuvittelet?
Tappaa vai tulla tapetuksi, kysyy alkuasukas savannilta...
Minäkin olen kokenut molemmat. Oma kokemukseni on, että jätetyksi tuleminen on paljon rankempaa kuin jättäminen.
Lähipiirin erojen sivusta seuraaminen on tukenut omaa kokemustani. Jättäjät ovat (ainakin ulospäin) näyttäneet selviävän paljon helpommalla kuin jätetyt.