Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan yh:n pitää olla ilman seksiä, että voi pokata seuraavan vastaantulijan?
21.07.2012 |
Kun aina haukutaan meitä yksinhuoltajia suunnilleen huoriksi, niin montako kertaa vuodessa saa harrastaa seksiä kunniallisesti?
Perkele, minä sentää pidän seksistä, olen terve ja kaipaan sitä! Onko kolme kertaa vuodessa liikaa? Säilyykö sillä maine?
Kommentit (6)
Välillä tulee taas takas. Heti kun hellittään kaikki muu stressi, niin halut palaa.
Mulla sentään lapsi on joka toinen vkl isällään, joten teoriassa ois mahollisuus johonki panokaveriin tai sutinaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pane kun panettaa, vittuako se kelleen kuuluu?
Ja eihän sitä kai oikeen kukaan tiedäkään mitä "puuhaat" jos et nyt kovin avoimesti tuolla miehiä pokaa tai panoillasi retostele.
Mutta se ei nyt varmaan tässä sulla ollutkaan se perimmäinen pointti vaan se että mikähän sitten arvoisalle av-raadille kelpaisi kun ainakaan liian aktiivinen ei saa olla... ;)
Tuo stressi(+alituinen kiire) on tosiaan varmaan mulla se kaikkein tehokkain halujen karkoituskeino - positiivista sen puoleen että mullakin on siis vielä toivoa enkä ehkä ole kadottanut halujani lopuksi ikää! :)
3
Irrallisia panoja. Ventovieras, sitten ähellystä, mitä sillä voi saavuttaa? Itsetyydytys on helpompaa, vailla niitä ongelmia. Voisiko teillä jostakin panosta löytyä laadukas "lopullinen" puoliso?
Olisiko nykyään edes teoriassa mahdollista treffailla jotakuta ilman tuota seksin välitöntä mukaan astumista? Tarpeiden tyydyttäminen, vähän kuin vessassa kävisi. Molemminpuolista, varmaankin, mutta silti mitä sillä saavuttaa lopulta? Tarve on pian takaisin. Eikö olisi parempi käyttää se aika oikeasti sopivan puolison etsimiseen?
niin kyllä ne halut siitä häviää ja kaipuu unohtuu... Nimim. kokemusta on...
Kolme vuotta eron jälkeen huomasin että kiinnostus seksiin ja miehiin on kadonnut kokonaan ja aloin elää täydellisessä selibaatissa, ei ole ollut enää edes sooloseksiä moneen vuoteen koska en enää halua tuntea itseäni seksuaaliseksi.
Ellen välttelisi miehiä ja seksuaalisuuttani täysin, niin siitä voisi olla seurauksena se että tapaisinkin jonkun jonka kanssa elämä olisi yhtä pelottavaa kuin ex-mieheni kanssa avioliiton loppuvaiheessa oli. Ex-mieheni sairastui vakavaan mielisairauteen, joka oli ollut hänellä piilevänä. Olen muuten kirjoittanut suhteestamme tänne pitkän tarinan muutama vuosi ennen eroa.
Ja ps. olen niin elämän kovettama nykyisin että en enää jaksa reagoida mihinkään yhäriherjoihin
niin kyllä ne halut siitä häviää ja kaipuu unohtuu... Nimim. kokemusta on...
Ja jos joku määrä onkin, niin sitten herää kysymys että millä se määrä täytetään..? Jos ei nyt oikeasti käy vastaantulijoita pokaamaan ;) Mulla ainakin tähän tilanteeseen johti se että kun en ketään satunnaista äijää baarista kelpuuta (ja tällasena totaali yh:na sitä metsästys/panoaikaakaan ei juurikaan ole) niin en ole keksinyt että mistä sen miehen sitten löytää. Tuttavapiirissäkään kun ei ketään vakipanoksi soveltuvaa ole... :)