Haluan tällasia kavereita: iättömiä, rentoja, avoimia, energisiä, hyvällä tavalla hulluja:D

up

Sellasia jotka ei koskaan kasva aikuiseksi kuin hyvällä tavalla, innostuu lähtemään kaveriporukassa lintsille, tapahtumiin tyyliin extreme run, kaljakellunta ym. hullua. Baariin, laivalle, urheilemaan.. Kokeilemaan uusia asioita. Semmosia iloisia, ennakkoluulottomia ja peruspositiivisia ihmisiä.

Olen itse sellainen, mutta mulla on ehkä yks tollanen kaveri. Muut, ne 10v nuoremmatkin kaverit kiinnostuu lähinnä lähipubissa istumisesta tai kalsarikänneistä. Moni alle 30v jo "vanhoja ja väsyneitä" vaikkei ole edes perheellisiä kuten minä suurperheellinen.

En osaa selittää, kuulostaa tosi tyhmältä. Onko täällä sellasia ihmisiä? Tunnen välillä itseni joltain eri planeetalta olevalle. Pitäiskö nyt muuttua jossain vaiheessa jotenkin aikuismaisemmaksi (mikä monelle on sitä että uraudutaan jumittamaan samoja kuvioita)Yksi pitkäaikainen ystävä on jonka kanssa olen samalla aaltopituudella, näiden joidenkin asioiden suhteen.

Olen jollain tasolla jäänyt teini-ikäisen, 15 vuotiaan tasolle. Jos joku kääkkä tulee mulle aukomaan päätään kun komennan kiukuttelevia lapsiani, saatan sanoa aika teinimäisesti takaisin.

Kaljakelluntaan en menisi, mutta yleisönä voisin olla. Baareissa v oisin käydä, ym. ym.

Mutta kaikkeen tulee se, että olen ns. liian vanha, ja minun ikäluokan ihmiset käy humppatansseissa tai nyhjää kotona puolison kainalossa. Lisäksi nuorempi polvi katsoo pitkään ja kieroon, jos unohdan ikäni ja käyttäydyn lapsellisesti, että mitä tuo vanha mummo tuossa yrittää..

Minua häitsee se, että ystävyyden mittarina on IKÄVUODET. Ne numerot.

Yksi tapaus on, luulin jo ystäväksi, juteltiin syntyjä syviä kunnes hänelle selvisi, että olen häntä 14 v vanhempi, ja siihen se loppui, kuin seinään, vaikka ei alkua pidemmälle päästy.

Ja toinen ystävyyden peruse, koulutustaso. Ei se kerro edes älykkyydestä,välttämättä.

Minulla on aika pienet lapset vielä, ja lastenhoito on aina se ongelma. En saa sitä järjestymään, että voisin lähteä jonnekin.

>Missä päin maailmaa asut? tai siis suomea?

up

Olen ehkä vähän samanlainen, mutta en ole enää nuorta polvea, tosin tunnen itseni nuorekkaaksi.

Olen impulsiivinen, nuorena janosin seikkailuja.

Olen rauhoittunut mutta minussa elää vielä se sama

sielu kuin ennenkin..

haluaisin mennä tanssimaan, retkille ja vaikka vaan lähteä jonnekin ja tehdä jotakin kivaa.

Vihaan kaavoihin kangistunutta elämää.

Tosin lapsen myötä on pakko noudattaa tiettyjä rutiineja jne.



Yksistään on vaan vaikea pitää hauskaa...

anonyymiryhmä (muualle kuin FB:n) jonka kautta tutustuu ihmisiin. Sitten voi sopia treffeistä kun jo tuntee ihmisiä. Osa karsiutuu sitten luonnostaan pois.



Itse olen kahteen tallaisenn ryhmään täältä liitynyt ja vielä monen vúoden päästäkin molemmat ryhmät pyörivät ja tapaillaan välillä livenä.

Ja up

periaatteessa kiinnostaa jotkut noista jutuista, ei tosin laiva ja ryyppääminen. Mutta mutta, käytännössä meillä ei ole oikein turvaverkkoja ja arki on töiden ja muiden juttujen kanssa niin kiireistä, että minkään ylimääräisen järjestäminen on hankalaa.



Jos haluan jonnekin illalla muuta kuin pikaisesti lenkille tai joudun jäämään ylitöihin, mies joutuu lähtemään etuajassa töistä. Sitten kun tähän lisätään viikonloppumenot, vähän koulutuksissa käymistä, ennakoimattomat sairastamiset ja muut, ei niitä tilaisuuksia lähteä jonnekin yksin ole kovin paljoa:(

Tunnen välillä itseni joltain eri planeetalta olevalle.

mutta siihen eri planeetalta olemiselle on tullut helpotusta, kun löysin jotain hienoa ja todellista, mihin voin kiinnityä :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

anteeksi mutta musta tosi törkeetä tunkeutua toisen ketjuun, rakentaa joku ontuva aasinsilta päästä tukkimaan taas yksi ketju jeesusläpällä.

Et kuitenkaan yhtään ymmärtänyt aloitusta tai et halunnut ymmärtää?

Tunnen välillä itseni joltain eri planeetalta olevalle.

mutta siihen eri planeetalta olemiselle on tullut helpotusta, kun löysin jotain hienoa ja todellista, mihin voin kiinnityä :) <a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a&gt;

on jo todella hieno ja todellinen:) Ja sinä uskis luit tekstini kuten "piru raamattua", jos tiedät mitä tarkoittaa.

Ap

Tunnen välillä itseni joltain eri planeetalta olevalle.

mutta siihen eri planeetalta olemiselle on tullut helpotusta, kun löysin jotain hienoa ja todellista, mihin voin kiinnityä :) <a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a&gt;

mutta kun olis jotain erityistä niin eipä ole juuri ketään kenen kanssa lähteä. Onhan niitä kavereita, muttei semmosia seikkailunhaluisia tyyppejä kuten itse olen. Ei niitä meinaa vakibaareista ja vakikuvioistaan saada irtoomaan.

Ap

periaatteessa kiinnostaa jotkut noista jutuista, ei tosin laiva ja ryyppääminen. Mutta mutta, käytännössä meillä ei ole oikein turvaverkkoja ja arki on töiden ja muiden juttujen kanssa niin kiireistä, että minkään ylimääräisen järjestäminen on hankalaa.

Jos haluan jonnekin illalla muuta kuin pikaisesti lenkille tai joudun jäämään ylitöihin, mies joutuu lähtemään etuajassa töistä. Sitten kun tähän lisätään viikonloppumenot, vähän koulutuksissa käymistä, ennakoimattomat sairastamiset ja muut, ei niitä tilaisuuksia lähteä jonnekin yksin ole kovin paljoa:(

olen tavallaan ton tyyppinen, mutta esim laivat, kaljakellunat jne on juttuja, joita tehtiin 10 vuotta sitten ja nyt ne tuntuu kyllä aika vanhoilta.



Nykyään tehdään kyllä kavereiden kanssa kaikenlaista, mutta ehkä tavallaan aikuisempaa, rahaakin kun on enemmän käytössä kuin silloin kun kelluttiin 20-vuotiaina uimapatjoilla pitkin vantaanjokea.

Viime aikoina on esim lähdetty terassilta ex tempore tukholmaan, kylläkin lentäen, vaan hengattu kaverin veneellä rannassa koko viikonloppu. Tykkään käydä klubeilla, minimal, tech house jne on mieleeni, perus discot ovat kauhistus. Saatetaan lähteä kavereiden kanssa pe illalla ja kotiin tulen sunnuntaina pataässän kautta.



Ei mitään teinisekoiluja, mutta hauskanpitoa yhdessä. Miksi lähteä perjantaina baarista yksin kotiin nukkumaan? Hauskempaa mennä porukalla yökylään ja aamulla yhdessä krapuloida brunssilla ja aloittaa uusi kiekka.



Välillä olen miettinyt, että olen tavallaan etuoikeutettu. Harvemmalla on jäljellä tällaista kaveriporukkaa. Meillä on kaikilla miehet/vaimot ja lapset eikä tosiaan joka viikko lennellä ympäriinsä. Mutta silloin kun jotain tehdään, tehdään kunnolla.



Töissä eivät ikinä arvaisi, enkä tässä viitsi kirjoittaakaan ;) mitä kaikkea viikonloppuun kuuluu ja mistä itsensä löytää, mutta ymmärrän sua ap. Olen itse sosiaalinen ja tykkään pitää hauskaa, en väsähtää vapaana viikonloppuna sohvan nurkkaan ja katsoa jonnin joutavia telkkariohjelmia :)

että olen tavallaan kotiäiti ja luen kyllä kirjoja:D En niinkään viihdekirjallisuutta, paitsi enkuksi jotta opin kielen paremmin. Olen sellainen jota kiinnostaa kaikki. Jos katon telkkaria niin useimmiten kanava on Teema, se on paras. Mua on ehkä vaikea lokeroida, kun en kuuluu tiettyyn ryhmään ja tuun toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. En välitä ammateista, koulutuksesta, varallisuudesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, syntyperästä ym mitkä ei mielestäni määritä ihmistä millään tavalla.



Musta monet ihmiset määrittelee toisia tuollaisten asioiden perusteella ja jossain määrin se vaikuttaa tosiystävien löytämiseen kun ei ole sellaista omaa tiettyä ryhmää johon kuulua. Ja tiettyyn ryhmään kuuluminen tarkoittaa yleensä että pitää ylenkatsoa jotain toista ryhmää, eikä se multa luonnistu.



Ap

Kuten ap. Olen mielestäni nuorekas ja ymmärrän hyvin esim. 20 vuotiaitten mieltä, vitsailen ja puhun härskejä, en häpeile mitään. Olen uhkarohkea (hypin taivaalta ja kokeilen kaikkea jännää). Haluan bailata, käydä just esim. laivalla ja puhua ihmisten kanssa kaikista asioista. En pukeudu mammamaisesti ja en ole tosikko. Minulla on jalta maassa ja elän kuitenkin järkevästi esim raha-asioiden suhteeen ja urani kanssa.

En ymmärrä, miksi pitäisi muuttua tädiksi ja aikuiseksi tosikoksi. Olen oma itseni.

että olen tavallaan kotiäiti ja luen kyllä kirjoja:D En niinkään viihdekirjallisuutta, paitsi enkuksi jotta opin kielen paremmin. Olen sellainen jota kiinnostaa kaikki. Jos katon telkkaria niin useimmiten kanava on Teema, se on paras. Mua on ehkä vaikea lokeroida, kun en kuuluu tiettyyn ryhmään ja tuun toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. En välitä ammateista, koulutuksesta, varallisuudesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, syntyperästä ym mitkä ei mielestäni määritä ihmistä millään tavalla. Musta monet ihmiset määrittelee toisia tuollaisten asioiden perusteella ja jossain määrin se vaikuttaa tosiystävien löytämiseen kun ei ole sellaista omaa tiettyä ryhmää johon kuulua. Ja tiettyyn ryhmään kuuluminen tarkoittaa yleensä että pitää ylenkatsoa jotain toista ryhmää, eikä se multa luonnistu. Ap

aina. Nyt olen 50+ ja tunnen olevani vieläkin erilaisempi kuin ennen, koska se 50+ viiteryhmä ei sitten yhtään kolahda.

sillä tavalla että olen ollut aina nuorenakin hyvin vastuuntuntoinen, saanut lapsia nuorena yms. Mutta jos ikääntyminen ja kypsyminen on joku aikajana niin mulla se on kyllä joku ympyröitä tekevä sykerö. Olen ollut nuorempana tätimäisempi kuin nyt jossain vaiheessa. Ja vaiheet tulee ja menee enkä juurikaan vanhene tyypillisellä tavalla. Esim musta on hirveän hassua rikkoa stereotypioita. En oikeasti näytä tai vaikuta siltä mitä olen oikeasti. Tämä palsta on oikea stereotypioiden mekka. Perheelliset ei tee sitä tai tätä, yli kolmekymppiset ei tee sitä tai tätä, tietyn koulutustason omaavat ihmiset ovat tällaisia...



Kyllä täällä muutama kirjoittaja on jokseenkin samoilla linjoilla:D



Ap

kuulostaa ihan minulle. Ei musta ole kaavoihin kangistumaan tai muovautumaan tiettyyn rooliin, mun pitää saada hyvällä tavalla toteuttaa itseäni ja heittäytyä joskus vähän muuhunkin elämään kuin lasten kanssa tai töissä olemiseen.



Meillä on onneksi mummia ja kummia, jotka lasta hoitelee ja silloin miehen kanssa pidetään hauskaa, parempaa seuraa ei mulla voisi olla. Parhaat laivareissutkin on heitetty kahdestaan.

on mulla pari ihanaa kaltaistani kaveriakin ja heidänkin seurassa viihdyn, mutta aina kun mahdollista niin on ihanaa vaan olla kaksin miehen kanssa, rakastan kaikkea romanttista hömppää :)



Muttei suinkaan olla kiinni toisissamme 24/7



-12-

Meillä on täällä meilläpäin äitiporukka, jossa kaikki vähän hulluja :) , jos paljastat missä asut ja se on sama paikka kuin meillä, voidaan ottaa sut seuraavaan tempaukseen mukaan!

Spontaani, impulsiivinen, positiivinen, seikkailunhaluinen. Teen lastenkin kanssa kaikkea kummaa ja hauskaa, lähdemme välillä vaikkapa tuosta noin vaan pikku road tripille jonnekin, joskus jäämme yöksikin jonnekin hotelliin...



Olen myös äärettömän tiedonjanoinen, melkein jo "keräilen" tutkintojakin, kun maailmassa vaan on niin paljon kaikkea jännää opittavaa. Luen myös TODELLA paljon ja katson elokuvia, joten kaikki tutkimusmatkailu ei välttämättä tapahdu edes kodin ulkopuolella. Mutta yleensä tapahtuu.



En halua suunnitella elämää liikaa ja jämähtää paikoilleni. Se olisi luonteelleni täysin vierasta ja vastenmielistä. Olen nopea käänteissäni, mutta osaan kyllä myös laiskotella sohvalla lahjakkaasti! Kaipa meitä seikkailijoita ja kaavoihin kangistumattomia tarvitaan tässä maailmassa!