Mua luullaan 7-12 vuotta nuoremmaksi (ikää 39v). VInkkini:
Mittani ovat 167/61. Meikeistä teen kevyitä. Panostan hyvään pohjaan, eli hyvä kosteutus, meikkivoide ja puuteri, aurinkopuuteri ja kevyt poskipuna. Tämä pohja saa näyttää siltä kuin mitään meikkiä ei olisikaan (vaan vain hyvä iho). Meikki on ripsientaivutus + musta ripsari. Puolipitkät hiukset oion suoristusraudalla, jolloin niihin tulee kiva kiilto, lakkaa päälle. Huuliin huulirasva/väritön huulikiilto. En käytä kalliita kosteusvoiteita tai muuta rasvoja. Kuorin satunnaisesti, laitan naamion satunnaisesti. En lutraa turhaan vedellä. Syön runsaasti. Nuorekas pukeutuminen.
No ei tässä varmaan mitään kunnon vinkkejä ollut :/ En oikein tiedä, miks mä näytän niin nuorelta. Kukaan ei kuitenkaan usko että oon 39v. Kolmekymppiset pitävät mua heidän ikäisenään, ja just eilen pari ihmistä veikkasi iäkseni 27.
Tuleehan tämä tilanne tästä elämään ja muuttumaan lähivuosina, mutta jospa tämä ulkonäkö laahaisi silloinkin joitakin vuosia varsinaisen iän perässä. =)
Kommentit (10)
satsannut niihin hyviin rasvoihin, sen sijaan en käytä mitään meikkivoiteita tai aurinkopuutereita. Minusta meikkivoiteet ja vastaavat todellakin korostavat juonteita ja ryppyjä, etenkin kirkkaassa päivänvalossa. Nuorekkaaseen olemukseen liittyy ennemminkin hoikka vartalo ja kauniit siistit hiukset.
Monet meikkaavat itsensä vanhaksi. Iho yritetään saada kuivaksi ja kiillottomaksi, mikä aiheuttaa sen että joka ikinen ryppy korostuu. Vaikka ei vanhenemisessa mitään pahaa ole.
jonka jälkeen minua alettiin luulla 10 vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Meikkivoidetta en käytä koskaan, suoristusrautaa en omista. Hyvä leikkaus hiuksissa on paljon parempi kuin jatkuva nysvääminen.
Ja olen aika matami, 169/82, 37 v kolmen lapsen väsynyt yh. Kontekstista ja arvioijan iästä riippumatta minua luullaan 5-10 vuotta nuoremmaksi, joskus jopa alle parikymppiseksi. Kiskalla kysyttiin paperit :-o En pukeudu teinisti, mutta en tätimäisestikään.
En osaa olla vain mielissäni, joskus mietin onko minussa jotain vikaa, olemuksessani liikaa lapsekkuutta tms. Toki parempi tämä on kuin päinvastainen tilanne.
Lihava näyttää usein vain lihavalta, ja ikä voi olla mitä tahansa 20 ja 60 väliltä. Se ei ole suinkaan kohteliaisuus lihavaa kohtaan. Ulkonäkö ei siis ole nuorekas, vaan ulkonäköä määrittelee vain adjektiivi pulska.
Pyrin aina ristiriitatilanteissa ymmärtämään asioita mahdollisimman monipuolisesti, koska uskon että minulla on mahdollisuus oppia niistä uutta. Vältän muodostamasta kiveen hakattuja mielipiteitä ja tarkistelen/kyseenalaistan aktiivisesti kantaani asiaan kuin asiaan keskustelemalla mahdollisimman erilaisten ihmisten kanssa mahdollisimman erilaisista aiheista.
Yritän nähdä ihmisissä ja elämäntilanteissa ensisijaisesti näiden hyvät puolet ja keskittyä iloitsemaan niistä. Antaudun kuitenkin myös ikävien puolien pohdiskeluun, analysointiin ja parannusehdotusten keksimiseen, mutta vain silloin kun sitä minulta nimenomaisesti toivotaan.
Olen kiinnostunut kuulemaan uutta musiikkia, näkemään uusia elokuvia ja sovittamaan uusia muotivaatteita. En tuomitse niitä jos en heti ensimmäisellä kerralla ymmärrä, vaan katson, kuuntelen ja kokeilen uudelleen niin kauan, että alan tajuta mikä idea niissä on. Uskon, että kaikessa on jokin ajatus, joka pitää vain ensin ymmärtää, jotta siitä voi alkaa nauttia.
En omista ihonhoitotuotteita, paitsi puhdistusaineen. Meikkaan harvoin, lähinnä juhliin. Hiukset pesen laadukkaalla shampoolla. En keräile materiaa enkä pyri elämään kuten muut, vaan kuten itse haluan.
Ikää 40+ ja kolmikymppisenä pidetään. Mitään erityisiä kikkoja ei ole, olen vaan oma itseni.
No, hyvän muotinenän olen omannut aina ja osaan noukkia trendeistä itselleni sopivat jutut. Teinimuotia en luonnollisestikaan käytä.
Enpä nyt kuitenkaan ole lihava siinä määrin, että minua ajateltaisiin sen kautta. Minuun suhtaudutaan ihan naisena, mikä sekin kertoo nuoruudesta, ja olen saanut ihailevia kommentteja jopa naisilta. Ironisoin ehkä turhan paljon...
Harva muuten kommentoi ikää tai nuorekkuutta suoraan, jolloin kyse ei edes ole kohteliaisuuksista. Ennemmin se tulee esille kun esim vanhempainillassa joku samanikäinen äiti pitää itseään nuorempana, samanikäinen kollega on oona kun kuulee ikäni, vanhemmat kollegat luulevat kaksvitoseksi, nuoremmat opiskelutoverit olettavat samanikäiseksi, mummot, papat ja viisikymppisetkin kommentoivat että minun on täytynyt saada lapset tosi nuorena tms ja tutut kymmenen vuoden takaa sanovat etten ole muuttunut yhtään. Baarissa minut on dumpattu kaksi kertaa kun olen kertonut ikäni. Naapurinmummo sanoi, että sinäkin olet aina vaan samanlainen tyttö. Olen kyllä 15 kiloa painavampi.
Näistä eri lähteistä peräisin olevista kommenteista ja päinvastaisen evidenssin puutteesta olen uskaltanut päätellä, että olen olemukseltani nuorempi, en niin lihava että ikäni voi olla mitä tahansa 20-60 välillä :D
Mutta olen tappuvainen ajattelemaan, että uteliaisuus, avarakatseisuus, intohimo ja elämänjano sekä kyky nauttia tekevät ihmisistä olemukseltaan nuoria.
ja siideriä ostaessa kysyttiin papereita:)
satsannut niihin hyviin rasvoihin, sen sijaan en käytä mitään meikkivoiteita tai aurinkopuutereita. Minusta meikkivoiteet ja vastaavat todellakin korostavat juonteita ja ryppyjä, etenkin kirkkaassa päivänvalossa. Nuorekkaaseen olemukseen liittyy ennemminkin hoikka vartalo ja kauniit siistit hiukset.