Anoppi taas teki päinvastoin kuin sanottiin

sopimat raha-asiat?

T: se köyhä äitipuoli

ei kukaan ole noin yksinkertainen kuin ap. Ydinperheessä voi vaatia tasapuolisuutta, uusperheessä ei. Isovanhemmilla on oikeus ostaa tavaroita lapsenlapselleen, isovanhemmilla ei ole velvollisuutta ostaa tavaroita lapsensa kumppanin lapsille. Näin se vain on, sorry.

Meillä ei kukaan ole saanut sen enempää kuin toinenkaan millään verukkeella! Miehen puolella on rikkaampi suku, mutta se ei ole saanut pilata perheen lasten välejä. Eriarvoisuus syntyy siitä, että kohdellaan epätasa-arvoisesti ja vedotaan siihen, että joku on oma lapsenlapsi ja joku taas ei.

Olen yrittänyt vuosia selittää anopille, että me olemme perhe. Meillä kaikkia kohdellaan samoin. Tyttöjen ja pikkuveljen tulee saada samanarvoiset lahjat huolimatta siitä, kuka on isä tai kuka on äiti. Aikanaan jouduin etukäteen tarkistamaan joululahjat, sitten anppi siirtyi antamaan rahalahjoja, jotka saatoin jakaa tasapuolisesti, vaikka johonkin kirjekuoreen olisi laitettu enemmän rahaa kuin muille.

Nyt kun tytöt ovat 18v, on entistä tärkeämpää olla tekemättä eroa. Anoppi puhuu aina, että kun miehen tyttö lähtee opiskelemaan, hän maksaa vuokran ja hän auttaa rahallisesti, vaikka meillä on se periaate, että opiskelut maksetaan itse. Tästäkin on tullut jo riitaa, miehen mielestä mummi saa maksaa, jos on rahaa.

Olisihan se mukava, että mummo ostaisi sinunkin lapsellesi auton, mutta sellaista sinä et voi vaatia, etkä voi kieltää mummoa ostamasta omalle lapsenlapselleen mitä haluaa!!!

Ainoastaan oman perheen sisällä voitte ostaa/antaa samat edut molemmille. TOTTAKAI! Mutta et sinä voi niin julma olla ettet anna mummon hemmotella OMAA lapsenlastaan, sinun tyttösi ei sitä ole ja ymmärtää sen aikuistuvana naisena itsekin!!!!!!!!!

isoäiti voisi kunnioittaa lapsen vanhempien ajatuksia vaikka rahalahjojen tai tuollaisten auto-ostosten tai asuntojen suhteen. Mutta ei se liity mielestäni millään tavalla siihen, että yksi ei saa saada jos muut ei saa. Sehän on aivan eri asia.

ei ole mitään merkitystä vanhempien mielipiteellä siihen, saako isovanhempi ostaa asunnon vai ei. Eri asia on pikkulapset.

On minusta aika outoa, jos isoäiti haluaa välttämättä vastoin oman lapsensa tahtoa ns. hemmotella piloille lapsenlapsensa, oli tämä sitten aikuinen tai ei. Tietenkään ei ne vanhemmat voi sitä käytännössä estää, mutta ei siltikään minusta ihan normaalia toimintaa isoäidiltä. En minä ainakaan haluaisi, että minun vanhemmat tai mieheni vanhemmat alkaisivat syytää rahaa minun lapselleni missään vaiheessa noin vain.

Rahan arvon opettaminen on tärkeä asia, ja minusta isoäiti torpedoi vanhempien yrityksen tuossa. Eli kävelee lapsenlapsen vanhempien yli, jos kerran tietää että nämä eivät toivo lapselleen tuollaisia rahalahjoja. Isoäitinä voi olla monella tapaa, ja taloudellisestikin voi avustaa maltillisesti. Tai ainakin siitä asiasta voisi ja pitäisi sopia perheessä/suvussa vähän niin kuin muutkin huomioon ottaen. Liika raha voi aiheuttaa nuorelle isompia ongelmia kuin pieni rahapula. Toki voisi toivoa, että siinä vaiheessa kun lapsi on muuttamassa omilleen eikä kukaan voi enää kontrolloida hänen rahankäyttöään, se rahanarvon oppiminen olisi jo aika hyvällä mallilla lapsuuden ajalta...

Sen sijaan en ymmärrä siis sitä pointtia, että muillekin pitää antaa ne samat lahjat tasapuolisesti. Se on minusta hölmöä ainakaan noin jäykästi noudatettuna, ja myös ydinperheessä eikä pelkästään uusperheessä. Mutta siis mielestäni ei ole järkevää isovanhemman hemmotella lapsenlastaan (oli niitä lapsia sitten yksi tai useampia) antamalla merkittäviä rahalahjoituksia vastoin lapsen vanhempien toiveita.

eikä sulla oo siihen mitään sanottavaa! Häpeä hullu!!!