Olen eroamassa. Jos tekisin näin, miltä kuulostaa..?

me asutaan ihan yhdessä, ja silti jos miehellä iltavuoro, lapset viedään jo noin 9 hoitoon... mä en ymmärrä näitä ajatuksia, ettei mies (tai nainen) sais ollenkaan hengittää tai juoda kuppia kahvia aamulla rauhassa. Haluatko kiusata ex-miestäsi ihan tahallaan?



Totta kai miehenkin pitää kantaa vastuu lapsista, ottaa heitä vuorollaan itselleen (jolloin sinä saat vapauden nukkua, levätä jne...), mutta ei ole taatusti mitään laatuaikaa isin kanssa klo 6-10 arkiaamuisin, kun kaikki osapuolet lienevät väsyneitä ja kiukkuisia. Toisekseen päiväkodeissa tehdään aamuisin usein kivoja juttuja, retkiä, lauluja jne.

Tulee toimimaan korkeintaan muutaman viikon. Tuollaisen miettiminenkin osoittaa pelkästään, että avioerossa ollaan vielä aivan alkuvaiheessa eikä vielä yhtään ymmärretä, mistä on oikeasti kysymys. Ei tajuta, että erotessa erotaan. Se on niin valtavan iso muutos sekä aikuisille että lapsille, että pari tuntia enemmän isän luona (aamuisin) ei siinä auta yhtään, varsinkin kun hinta isälle on niin kova (aikainen aamuherätys).



Jos ajatellaan lasten parasta, ei erota. Jos kuitenkin erotaan, parasta on erota kerralla ja selvästi siten, ettei enää näytellä lasten edessä perhettä. Eikä oleteta, että toinen auttaa tai joustaa yhtään missään. Ei vaadita tietää, mitä toinen lasten kanssa puuhailee ja missä kulkee. Sovitaan lasten luonapidot kerralla niin, että kumpikin vanhempi saa pitää lapsia mahdollisimman paljon (jos niin haluaa), eikä sitten säädetä koko ajan.



Erossa on monia vaiheita. Myös ap luultavasti putoaa aika nopeasti vaiheeseen, jossa jompikumpi tai molemmat tuntevat toista kohtaan vihaa ja syyttely ja jopa kiusanteko saa helposti vallan. Sen vaiheen varalta on hyvä sopia lasten asiat realistisesti heti alkuun. Mikään järjestely, joka perustuu toisen joustavuuteen ja kiltteyteen, ei ole realistinen.

Eron jälkeen tilanne muuttuu. Tulee vihaa, ja myös uutta elämää. "Eroa" suunnitteleva nyt selvästikin ajattelee, että mitään todellista eroa ei tule eli hän edelleen suunnittelee, mitä mies puuhaa. Järkytys onkin sitten tajuta, että mies ei välttämättä viitsi edes vastata puhelimeen joka hetki eikä tosiaankaan halua kertoa kaikkia menojaan exälleen. Eikä kiitää kotiin yökylästä klo 5 aamulla!

Tulee toimimaan korkeintaan muutaman viikon. Tuollaisen miettiminenkin osoittaa pelkästään, että avioerossa ollaan vielä aivan alkuvaiheessa eikä vielä yhtään ymmärretä, mistä on oikeasti kysymys. Ei tajuta, että erotessa erotaan. Se on niin valtavan iso muutos sekä aikuisille että lapsille, että pari tuntia enemmän isän luona (aamuisin) ei siinä auta yhtään, varsinkin kun hinta isälle on niin kova (aikainen aamuherätys).

Jos ajatellaan lasten parasta, ei erota. Jos kuitenkin erotaan, parasta on erota kerralla ja selvästi siten, ettei enää näytellä lasten edessä perhettä. Eikä oleteta, että toinen auttaa tai joustaa yhtään missään. Ei vaadita tietää, mitä toinen lasten kanssa puuhailee ja missä kulkee. Sovitaan lasten luonapidot kerralla niin, että kumpikin vanhempi saa pitää lapsia mahdollisimman paljon (jos niin haluaa), eikä sitten säädetä koko ajan.

Erossa on monia vaiheita. Myös ap luultavasti putoaa aika nopeasti vaiheeseen, jossa jompikumpi tai molemmat tuntevat toista kohtaan vihaa ja syyttely ja jopa kiusanteko saa helposti vallan. Sen vaiheen varalta on hyvä sopia lasten asiat realistisesti heti alkuun. Mikään järjestely, joka perustuu toisen joustavuuteen ja kiltteyteen, ei ole realistinen.

Mekin sovimme exmiehen kanssa mitä kummallisimpia "lasten parhaaksi" -kuvioita kun vielä asuimme saman katon alla, mutta olimme päättäneet erosta. No, kun se ero sitten ihan oikeasti konkretisoitui niin kaikki meni ihan uusiksi. Siinä oli niin monenlaista tunnetta pelissä, että meni useampi vuosi, ennen kuin oikeasti pystyimme päättämään järkevästi lapsia koskevia asioita. Kaikilla ei tietenkään tarvitse mennä samoin kuin meillä, mutta on täydellisen epärealistista ajatella, että se mitä nyt sovitte hyvässä yhteisymmärryksessä pitäisi pidemmän päälle.

tuossa suunnitelmassa ei ole mielestäni paljoakaan järkeä! Olisi mielestäni parempi, jos menisivät isälle jo illalla, jotta oikeasti vältyttäisiin aikaiselta herätykseltä lapsille (ja isälle). Lapset eivät nukkuessaan edes tiedä kumman vanhemman hoidossa ovat ;). Äidille toki voisi olla mukavampi, että lapset ovat hänen luonaan, mutta se vanhemman "mukavuus" ei tietenkään ole aina ollenkaan sama asia kuin lapsen etu, jota noissa sopimuksissa tulisi miettiä. Tai sitten niin, että toinen vanhempi (tässä tapauksessa isä) tulisi sinne äidin kotiin aamuksi. En kyllä minäkään usko, että kumpikaan ratkaisu pitkän päälle tulee toimimaan, mutta väliaikaisena varmaan jonkin aikaa ehkä. Useimmat vanhemmat eivät (jossain vaiheessa) eron jälkeen haluaisi tavata toisiaan päivittäin.

Varmaan on nyt hyvät aikeet, mutta kyllä se rankaksi käy. Lapsillekaan ei tee hyvää herätä kukonlaulun aikaan. Hyvä keino on hankkia kotilastenhoitaja. Eli siis hoitaja tulee teille aamulla klo 6, ja lapset saavat nukkua niin pitkään kuin haluavat.

Tuolla yllä pari kirjoitti hyvät kommentit.



Ensinnäkin se, että AP ei eron jälkeen voi kontrolloida miestään. Mies menee miten lystää, ja ei välttämättä vastaa puhelimeensa jne. On typerää sopia järjestely joka vaatii mieheltä liki päivittäistä kontaktia AP:hen, eihän se edes ole mitään erossa olemista!



Kannattaa sopia selkeät hoitovuorot, jos lasten etua ajatellaan niin ei mitään joka toinen viikonloppu isällään, vaan enemmän aikaa myös hänen kanssaan. Lasten ikä huomioiden, ja tehdä voi niinkin että toinen vie lapset hoitoon ja toinen hakee lapset.

Eli jos isällä iltaviikko, lapset hänellä la, su, ja ma vie heidät hoitoon klo:11 ja äiti sitten hakee nämä kun pääsee töistä esim. klo:15.



Monen väärä käsitys on erossa se, että se toinen ikäänkuin jää siihen vanhaan elämään kiinni. Harvalle käy niin (ja HYVÄ niin) ja joskus se uusi elämä saattaa alkaa hyvin nopeastikin.

Yksi syy on ehkä myös se lasten ja perheen ikävä? Kun tottunut siihen että kotona puoliso ja lapset, ei välttämättä osaa tai halua olla yksin. Sitten on baarissa ja tapaa kivan miehen/naisen, tai joku on jo pidempään katsellut ja tekee tuttavuutta kuultuaan erosta jne. ja äkkiä sitä elämässä on se uusi kumppani. Ja uusi saattaa olla hetkessä ohi menevää tai sitten vakavampaa. Mitä enemmän ihmisillä on ikää, sitä nopeammin uusia parisuhteita syntyy, koska ihmiset tietävät mitä tahtovat =eivät haaskaa aikaa epäsopiviin (vert. teinimmät) mutta toisaalta kun oikea osuu kohdalle eivät liikoja viivyttele yhteen menemisen kanssa.

Toivoisitko löytäväsi jonkun muun? Oletko sanonut vaimolle suoraan ajatuksesi. Menee asian vierestä, aloittajan siis, kunhan mietin..

viekö lapset samalla hoitoon, kun kumminkin joutuu herättämään ja johonkin viemään, tulee vaan enemmän paikkoja ja kuskausta viedä ne aamulla isälleen????



Tai sitten isä ottaa lapset arkisin luokseen ja vie aamulla, kun ovat nukkuneet ja sinä haet iltapäivällä, palautat yöksi taas isälleen.

haluttua riistaa. Mitä jos yllättäen joku kiva nainen löytyykin ja miehes muttaakin muualle? Näitä on nähty. Ihmiset rakastuu tosta vaan. Naisilla on joku ihmeen ruusuinen kuva et kaikki jatkuu ennallaa.

Vaimo esittänyt asumuseroa vähäksi aikaa vailla tarkoitusta erota pysyvästi, ja olen yrittänyt kysyä että miksi ihmeessä hän kuvittelee että erilleen muuttamisen vaivan/kynnyksen ja lapsen totuttua siihen että isä tai äiti asuu toisaalla, haluaisin vielä muuttaa takaisin yhteen. Ongelmat ovat helposti edelleen samat mitkä ne ovat olleet jo vuosia. Ne asiat jotka minussa häntä häiritsevät tulisivat ehkä kuntoon, mutta toisin päin tuskin kuitenkaan.

Asiaa kannattaa ajatella kummaltakin kannalta.