Kun ei enää jaksa,
ennen kielipoliisia, nyt ei jaksa isoja eikä pieniä... siis omia lapsiakaan...
ihan oikeesti kun ei enää jaksa,lapset 3,5 ja 2 v. kuntuntuuettä se kaks ja puol metriä päällä ois paras vaihtoehto. toki vaan itelle, ei muksuille...
Kommentit (5)
Mitä tuohon nyt voi muuta vastata, kuin että hae itsellesi apua, mene lääkäriin ja kerro, mikä on tilanne.
päivän paras hetki on kun makaa omassa sängyssä ja torppa on hiljainen.aamulla kuopuksen(1.5v) herätessä ajattelee et voi helvetti että eikö koskaan saa olla rauhassa.
Heti aamusta tappelua isompi 4 v ei pue vaatteita/sukkia kun just ne mitkä tietää olevan pyykissä.Ei syödä ja kaikki on huonosti.Räjähdys voi alkaa siitä että isi onkin töissä eikä kotona.
Pieni kiipeää joka tuolille, riepoo kenkiä pitkin kämppää, pahinpana hetkenä tekis mieli heittää kaikki irtonainen tavara ulos ettei olis mitä kanniskella paikasta toiseen.
En voi sanoa nauttivani elämästä, kuten ei miehenikään.Omaa aikaa meillä ei ole ja kaipaus toiseen kova.
Kädet ristissä toivomme, että helpottaahan tämä...?
Lapsia rakastamme yli kaiken, mutta sietokyky kyllä kovalla koetuksella.Siis tähän vielä sairastelut päälle niin halleluja!
Jos olet kotona, tilaa aika terveyskeskuksen omalääkärille taikka kysy tk:sta mikä olisi sinulle sopiva kontakti - kneties mielenterveystoimisto tai tk:n psykologi.
Ja ota aikaa itsellesi! Jaksat paremmin lapsiakin, kun sinulla on myös muuta omaa elämää.
joka ikinen aamu mietin soitanko sossuun että tulkaa hakemaan pienenmät lapset pois. mut kuitenkin rakastan rakastan.............
Mieti niitä parempia hetkiä lasten kanssa, mitkä ovat sellaisia hetkiä, joita et vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Ajattele niitä aina kun alkaa ahdistaa.
Onko sinulla mahdollisuutta saada vapaapäivää/-viikonloppua lapsista?
Entä hakeutua psykologille juttelemaan?
Tiedän miltä tuntuu, kun mikään ei kiinnosta ja sängystä nouseminenkin on vastenmielistä. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua, eikä herätä koskaan..
Mutta siihen on apua!
Kun vaan uskaltaa lähteä sitä etsimään.
Voimia sinulle taistossasi masennusta vastaan. Kyllä se parempikin päivä sieltä vielä tulee!