Mitä traumoja jäi ala-asteelta?

Olin nimittäin koulukiusattu.



90-luku.

Olen vm. 1971. Yläasteelta jäikin sitten jo ikävän paljon, kiusaamista siis.

Koulun vessa haisi kamalalta.

Kaalilaatikkoa oli pakko syödä, vaikka olin oksentaa.

Luistelussa varpaat jäätyivät lähes kuolioon, mutta opettaja ei päästänyt lämmittelemään.

Aamunavaukset kävi joskus pitämässä srk-työntekijä, jolla ole paha puhevika. Ei varsinaista traumaa, mutta mieleen jäi.

ja aikalailla traumoja. Syyt:



- Jouduin heti ekalla luokalla kiusatuksi ja olin sitä yläasteen loppuun asti.

- Opettaja oli 1-5. luokalla vanhoillislestadiolainen tiukkis joka saarnasi uskontoa vähän väliä ja pelotteli mm. helvetillä

- Olin tosi kömpelö ja liikuntatunnit oli helvettiä ja lisäsivät kiusaamista

Ne jätti traumat. Ylä asteella kiusattiin. Lienee turha mainita,etten kyseisiin kouluihin enää halua mennä edes käymään tai fiilistelemään. En saa sieltä mitään positiivisia muistoja. Kyseessä 90-luku.

Pieni kyläkoulu, johtajaopettaja kuin gestapo (mies). Luokassa ei saanut katsoa ikkunasta ulos ja jos hymyili, tuli kysmys: mikä nyt noin naurattaa. Jos joku vähänkin melusi jonossa, jossa odotettiin pääsyä sisälle välitunnilta, joutui koko koulullinen lapsia (noin 50kpl) juoksemaan koulun ympäri. Joka välitunti piti kiertää hiihtäen välituntilenkki. Määkijuoksukilpailut syksyllä. POjat saivat luistella hyvällä jäällä, tytöt reunojen rosolla. Tytöt joutuivat pesemään keväällä koulun oppilaille tarjoamat hikiset jumppatennarit. Opettaja kertoi vihoisa haistavansa kenen kotona tupakoitiin, paheksui moista suuresti. Uhkasi, että saa kyllä tietää, jos hänestä puhuu pahaa kouluajan ulkopuolella. Jne. Onkohan joku ollut kanssani samassa koulussa..? Jos muistaa meinaan.

minulla ei kyllä ollut hyviä kavereita ennen kuudetta luokkaa. Ekalla ja tokalla kiusattiin, mutta se oli myös koulun ulkopuolella eli ei varsinaisesti vain ala-asteen piirre.

Ala-asteen opettaja jutteli mun kanssani mua askarruttavista asioista, kun olin 10-11.

Kuudes luokka oli mun kannaltani kannustava, tehtiin parhaan kaverini kanssa yhteisiä juttuja, esimerkiksi julkaistiin lehteä meidän luokalle.

Kaikkia ruokia oli pakko syödä, pieni maistiaisnokare ei riittänyt. Opettajallamme kamalat pullonpohjalasit. Niiden takaa vihaisena mulkoili 30cm päästä ja syyllisti jos oli läksyt tekemättä. Joidenkin oppilaiden kohdalla lähti mukaan toisten oppilaiden kiusaamiseen, siis nauroi mukana, opettaja!

Opettajamme (mies) henki haisi aivan kamalalle. Piti yrittää olla hengittämättä jos tuli viereen. Äijän hampaista puuttui puolet, jäljellä olevat olivat todella huonokuntoiset.



Musiikinope naputti kellopelipalikoilla päähän jos ei oltu hiljaa.



Muna-kasvislisäke, jota tarjottiin pinaattilettujen kanssa näytti ja haisi ihan oksennukselta.

Olin kuudennella luokalla, elettiin 70-lukua Kuopiossa. Silloin oli tapana mennä talvisin katsomaan Puijon kisoja koko porukalla.

Ei ollut bussikuljetuksia vaan reippailimme

n. 2 kilsaa koululta Puijolle ja sitten takaisin.



Tarkoituksena oli viettää siellä aamupäivä ja sitten koululle syömään ja vielä pari tuntia koulua.



No, minä olin intohimoinen urheilufriikki ja siellä oli menossa naisten 5 kilsan hiihto, jota jäin seuraamaan (elin hetkessä).

En huomannut, että olisi jo pitänyt lähteä takaisin koululle (kokoontuminen oli pääportin edessä) ja katselin kisan loppuun. Eivätpä etsineet tai jääneet odottaa (nykypäivänä kai jonkin sortin laiminlyönti?)



Osasin toki kellon ja huomasin sitten suuren rikokseni ja läksin hullun lailla juoksemaan koululle, mutta myöhästyin. En nyt muista paljonko, mutta opettajalle liian paljon.



Jouduin nurkkaan loppupäiväksi.

Tämä sattui! Olin tosi tunnollinen oppilas ja vanhemmiten miettinyt, että kyllähän toi ope oli aika sadisti. Olen kyllä hänet joskus tavannutkin ja tervehtinyt. Aina tulee tämä "nöyryytys" mieleen.



Muuten aivan ihana ala-aste aika! Ihania opeja, kavereita, joihin vieläkin pidän yhteyttä, kiva keittiön täti jne.