G: REHELLISESTI, millainen isoäiti sinä aiot olla?

ja autan tarvittaessa. En kuitenkaan oman jaksamiseni kustannuksella (työskentelen lasten kanssa ja välillä lapsivapaakin on tervetullutta).



Minäkin uskon tulevani aika nuorena mummiksi.



Ja sitten taas mitä epäilen, että minusta tulee, onkin eri juttu;)

Mummolassa mummolan talon säännöillä. Kiellän tarpeen vaatiessa.

Haluan viettää laatuaikaa.

Haluan olla läsnä ja hoidankin, mutta omilla ehdoilla. Eli siis hoitoautomaattia.

Kunnioitan vanhempien kasvatus ajatuksia.

Ja pyrin niitä noudattamaan parhaan kykyni mukaan.

Autan myös mahdollisuuksien mukaan taloudellisesti eli ostan tarpeellista.

Tosin olen hemmotellut myös.



t. Mummo joka juuti kirjoitti mummolaviikosta

Toki toivoisin olevani pitkäpinnainen, lämmin ja tarvittaessa läsnä/avuksi, mutta kun nyt katsoo realistisesti sitä, millainen ihminen nyt 45-vuotiaana olen, niin aika lailla omaehtoisesti kai aion olla isoäiti. Sitten joskus 20 vuoden päästä, kun mummoksi urkenen...



Eli kyllä, aion jatkossakin matkustella, syödä ja juoda hyvin ja olla - hui - joskus hiprakassa. Ostaa kivoja vaatteita ja sisustaa.



En aio uhrata joka toista viikonloppua lastenlasten kaitsentaan tai ryhtyä ilmaiseksi ip-hoitajaksi. Mutta toki autan aina välillä, kun tarve tulee.



Toinen lapsistani on erityislapsi, joka aikuisenakin tulee tarvitsemaan tavallista enemmän valvontaa ja hoitoa, joten jaksamistani verottaa paitsi vaativa työ, myös tämä kuopus.

Eli sellainen joka antaa hopeisen tukan aksvaa pitkäksi ja kä'yttää löysiä, kirkasvärisiä vaatteita ja polttaa pöiippua jos tahtoo. Lapsille aina saapuvilla, niin omille kuin heidänkin lapsilleen. haluan olla se ihminen, joka auttaa lapsia pohtimaan asioita monelta kannalta ja tekemään omansa näköisiä ratkaisuja elämässä. Siihen voi kuulua leipominen ym jos se sattuu silloin huvittamaan. Periaatteessa turvallisuus ja läsnäolo ovat minusta parhaat aikuisen ominaisuudet.

Olen 38-vuotias 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti, joten ihan pian en niitä lastenlapsia saa. Toivon, että olen yli 60-vuotias ennen kuin saan tulla mummoksi, koska haluan olla lähempänä eläkeikää. En usko, että jaksan työn lisäksi panostaa lastenlapsiini muuta kuin satunnaisesti. Luultavasti olen tosiaan yli 60-vuotias ennen mummoksi tuloani.



Haluan olla lastenlasteni elämässä, mutta en hoitajana enkä kasvattajana vaan nimenomaan mummona, joka saa ottaa lapsia luokseen, leipoa, askarrella, viedä uimahalliin, joskus ehkä yökylään, mutta jolla ei ole velvoitteita varsinaisesti kasvattaa. Toki välttämättömät jutut hoidetaan eli vaarallisiin juttuihin ei ruveta mummolassakaan ja mummoa totellaan, mutta en halua varaäidiksi enkä halua kyseenalaistaa vanhempien tapaa olla isä ja äiti. Siksi toivon, etteivät hekään kyseenalaista minun tapaani olla mummo.



Hoitoautomaatiksi en rupea, satunnaisesti hoidan tarpeen vaatiessa ja muuten sitten oman tahtoni mukaan. Tällä hetkellä oletan, että haluaisin lastenlapsia esim. yökylään tai päivähoitoon pari kertaa kuussa.

Miniän tuntien tulen kuitenkin olemaan mummi, joka näkee lapsenlapsiaan vain silloin tällöin:/

Meillä ihan asialliset välit, mutta avominiää ei kauheasti kiinnosta meillä käydä. Poikani käy useammin, hoitaa mielellään pikkusisariaan (yksi alle kouluikäinen, yksi kouluikäinen), mutta tulee yksin.

Liikun paljon omien lasteni kanssa, käymme näyttelyissä, museoissa ja retkillä. Teen paljon käsillä. Tälläistä haluaisin tehdä lastelastenikin kanssa.

Tätä taitoa saisi omien lasteni mummo harjoitella.Samaa mielipahaa en halua omien lasteni lapsille tuotta kuin hän nyt tuottaa.

Olen nimittäin 52-vuotias 16-vuotiaan pojan äiti joten en ainakaan kymmeneen vuoteen toivottavasti tulo isoäidiksi. Onneksi olen todennäköisesti jo eläkkeellä, että jaksan olla hoitoapuna tarvittaessa. Mutta en siis joka vkl....



Haluaisin tehdä lapsenlapsen kanssa kaikkea kiva mummomaista, mutta mistä sitä sitten tietää kun se aika tulee. Nyt en olisi viellä kypsä mummoksi ;)

haluaisin tietty olla ihana, auttaa lasten vanhempia, hemmotella, olla hoitoapuna, antaa lahjoja...

Mutta eipä sitä tiedä mitkä on omat voimat ja tilanne sitten kun se aika koittaa. Ehkä sitä mummona osaa kuitenkin enemmän nauttia niistä lapsista kuin äitinä, kun sitten se ei ole jokapäiväistä rutiinia, vaan ihanaa vaihtelua. Ehkä myös ymmärtää elämästä enemmän kuin nyt. nyt 30-v, mummoksi ehkä noin plus miinus 50 ikäisenä, jos ns. keskimääräisesti mennään

He ovat aidosti lapsista kiinnostuneita, läsnäolevia, auttavat tarvittaessa mutta eivät tuputtaudu. Osaavat myös sanoa ei. He ovat myös aktiivisia ja pitävät lapsista hyvää huolta.

Ei vaan osta kaikkea rakkauden merkiksi. Enkä aio olla skitso hullu, kuten oma äitini ja isoäitini on.