Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vanhimman sisaruksen syndrooma vai MIKÄ?

Vierailija
18.07.2012 |

Vanhin sisaruksemme koettaa ohjeistaa meitä muita sisaruksia elämään tavoilla, jotka hän kokee järkevimmiksi, siis ihan aikuisia ihmisiä ollaan ja edelleen odottaa, että toimisimme kuin hän näkee parhaimmaksi.



Hän aloittaa nämä keskustelut ottamalla esiin jonkin asian, jonka on itse kokenut järkeväksi tai kysyy toimitteko tällä tavalla (joten hän itse jo toimii). Ja kun/jos siihen sanoo ettemme toimi niin, alkaa kertomaan miksi on hyvä tehdä niinkuin hän. Kuuntelen kyllä mitä hän sanoo ja saatan keskustella jotain siihen liittyvää tai sitten en kommentoi oikein mitään muuta kuin juu (jos asia ei ole itseä niin koskettanut tai en itse ole kiinnostunut siitä asiasta syvemmin keskustelemaan).



Hän kuitenki alkaa jankuttamaan asiasta ja penäämään selityksiä, miksi emme toimi kuin hän tai miten sitten aiomme tulevaisuudessa toimia. Tulee tunne, ettei hän halua antaa tilaa muille valita miten toimii tai mistä kertoa hänelle. Takanapäinkin puhuu muiden valinnoista elämässä kun eivät toimi hänen parhaimmaksi näkemällään tavalla.



Väleissä haluan olla, mutta vaikeaa on kun pitää aina välillä nousta puolstuskannalle siinä, etten ole hänelle tilivelvollinen mitenkään henkilökohtaisissa elämänvalinnoissa erityisesti kun aivan normaali, kunnon kansalainenkin olen.



Onko teillä muilla ollut sisarusten kesken tällaista ja miten asiat ovat ratkenneet?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisi lähteä ns. hyvästä tarkoituksesta, mutta onhan tuollainen besserwisseröinti karmeaa. Mitä jos ihan selvästi vain annat toisen höpöttää ja toteat sitten, ettet vielä tiedä, miten aiot toimia tai että teet aikanaan sitten ne omat valinnat, kun asia on ajankohtainen, mutta kiitos tiedosta/infosta. Jos tivaa jotain asiaa, jonka teet toisin, niin sanoa vain, että pidän tästä tavasta etkä siksi halua muuttaa sitä. Lyhyesti ja jämäkästi kuitenkaan liikoja perustelematta. Jos vielä jankuttaa, niin totea vaan, että olemme kaikki aikuisia ja teemme itse omat päätöksemme.

Vierailija
2/4 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmasti tarkoittaa. Välillä vain tuntuu/epäilyttää tykkääkö puuttua toisten asioihin ja ojennella muita. Vähän kuin jäänyt päälle lapsuuden rooli vanhimpana sisaruksena...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä ylös. Eikö kellään ole kokemusta tällaisista sisarussuhteista?

Vierailija
4/4 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ottanut reilusti etäisyyttä. Kerran vuodessa kun nähdään, niin sitä päällepäsmäröintiä ja neuvomista kestää. Perusteluna tälle käytökselle siskoni aina sanoo, että "kun sä oot kuitenkin nuorempi kuin minä".



Meillä on nykyään "voimasuhteet" hieman muuttuneet. Eli siskon korkeakouluopiskelu ei kannattanut ja on takaisin koulun penkillä. Mun "riskaabelin" alan opiskelu yliopistossa taas kannatti ja olen nykyään mielenkiintoisessa hyvinpalkatussa vakityössä. Sisko piti opiskeluani haihatteluna ja päädyn vain työttömyyskortistoon. Hän sai jopa vanhempani uskomaan näin, joka on ehkä tässä se pahempi asia.



Siskoni on 6 vuotta vanhempi.