Lue keskustelun säännöt.
Kouluikäisten lasten seikkailupuistossa nähtyä...
18.07.2012 |
Nainen kahden lapsen kanssa, lapset ehkä 6- ja 8-vuotiaita. Seikkailupuisto oli sellainen, jossa vietettiin muutama tunti aikaa lasten kanssa erilaisten tehtävien parissa keskellä metsää. Naisella oli koko parituntisen ajan sellainen hands free -laite kytkettynä korvaan ja mikki suun eteen.
Mietin, minkälainen äiti on niin kiireinen, että paria tuntia ei voi irrottaa ihan vaan lapsille vaan silloinkin täytyy olla koko ajan muiden käytettävissä.
Veikkaan, että sellainen, joka luulee, että kun vietti ne lasten ekat kolme vuotta kotona, niin nyt ei tarvitse kuin joskus harvoin olla fyysisesti läsnä. Henkistä läsnäoloa ei ole se, että ottaa vastaan puheluita kesken seikkailupuiston!
Toki siellä joku muukin vanhempi saattoi puhelimeensa vastata, mutta se oli paljon luonnollisempaa, kun ei lähtökohtaisesti odottanut, että kaikki tulevat puhelut ovat tärkeämpiä kuin lasten temppuradat ja tehtävät. Lisäksi nämä vanhemmat lopettivat puhelunsa nopeasti, tällä naisella ei siihen ollut tarvetta, suu kävi koko ajan, kun lasten perässä tarpoi siellä metsässä.
Näin siis joissakin perheissä hoidetaan lasten viihdyttäminen loma-aikana.
Kommentit (14)
ja olen myös sitä mieltä, että pitäisi ensin tietää taustat ennenkuin tuomitsee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi jättää hyvin pois kun ulkoilee lastensa kanssa.
Se oli varmaan meidän naapuri... tärkeä uranainen, niin tarvii koko ajan olla hf korvassa, kato. Puuh.
Hei missä tuollainen seikkailupuisto on?
mutta näiden lasten puolesta tuntui kyllä pahalta. Puisto oli täynnä vanhempia lastensa kanssa, ja useimmissa tehtävissä niitä vanhempia todella myös tarvittiin. Se oli siis hauskaa yhdessäoloa. En tiedä, miten nainen selvitti tehtävät lastensa kanssa mutta välikävelyt kyllä käveli vähän lastensa takana ja puhua pälpätti mikrofoniin. En pidä tällaista normaalina.
Jos ei lastensa vuoksi pysty irrottautumaan kännykästä pariksi tunniksi, niin ollaan aika kurjassa tilanteessa. En tiedä taustoja, voi olla, että jokin todella kiireellinen asia vaati tämän huomion, mutta onhan tuo silti kurjaa lasten kannalta. Eikö puistokäyntiä sitten olisi kannattanut siirtää? Se kun ei varmasti ollut pakollinen juuri tuohon aikaan vaan oli auki ensinnäkin koko päivän ja myös muinakin päivinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä tuosta tietää, mikä oli syy? Joillain voi olla pakko ottaa vastaan esim. työpuheluita. Omakin äitini on yksityisyrittäjä ja käytännösssä aina oltava tavoitettavissa, jos ei halua että mahdolliset työkeikat menee ohi tms. Ja jos rahasta on tiukkaa, niin asiakkaita ei ole varaa menettää. Tai ehkä tää äiti oli ottanu vaikka etätyöpäivän töistä, että pääsi lasten kanssa sinne seikkailupuistoon, mut joutui silti vastaaman puheluihin ym.
Mistäpä tuosta tietää, mikä oli syy? Joillain voi olla pakko ottaa vastaan esim. työpuheluita. Omakin äitini on yksityisyrittäjä ja käytännösssä aina oltava tavoitettavissa, jos ei halua että mahdolliset työkeikat menee ohi tms. Ja jos rahasta on tiukkaa, niin asiakkaita ei ole varaa menettää. Tai ehkä tää äiti oli ottanu vaikka etätyöpäivän töistä, että pääsi lasten kanssa sinne seikkailupuistoon, mut joutui silti vastaaman puheluihin ym.
Pidän surullisena sitä, että lapsille ei oikeasti olla enää henkisesti läsnä vaan kaikenmaailman työpuhelut ja asiakkaat menevät aina edelle. Mikä katastrofi olisi olla tavoitettamattomissa kaksi tuntia? Voisi sitten vaikka soitella takaisin, jos puheluita on tullut. Kyllähän pari tuntia ollaan helposti neuvotteluissa tms. joten miksi ei siis lasten kanssa.
Tai sitten ne puhelut voi siirtää hetkeksi ystävälle/sukulaiselle, joka ottaa soittopyyntöjä vastaan.
Miksi ne lapset pitää yrittäjillä olla siellä hierarkian alimmassa päässä? Harvemmin menetetään asiakas sen takia, että ei olla kaksi tuntia tavoitettavissa.
Edelleen myönnän, etten tiedä tämän tapauksen taustoja, voihan se äiti puhua vaikka omalle äidilleen sairaalaan. On silti lasten kannalta todella surullista, että se seikkailupäivä vietetään noin äidin kännykän ehdoilla. Tämä on juuri sitä, kun lapsia kasvatetaan kännykän välityksellä ja kännykän ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä lisään, että oli minullekin tullut tuona aikana neljä puhelua, johon yhteen vastasin, kun satuin istumaan silloin kahvilla. Ei ollut työpuhelu, mutta lyhyesti silti totesin, etten ehdi nyt puhumaan ja soitan illalla takaisin. Näin siis toimi ne kaikki muut vanhemmat siellä saarella, olivat sitten yrittäjiä tai kiireisiä uraohjuksia tai vaan työttömiä kotonamakaajia.
Ap
Olen valmiusringissä valtionhallinnon virastossa ja kun se nakki napsahtaa, luuriin on vastattava koska tahansa. Jotta voin puuhata lasten kanssa, koetan hoitaa asian niin, että päivystysluurista on mahdollisimman vähän riesaa. Hands free on yksi vaihtoehto, jota käyttäisin tuollaisessa tilanteessa. Lapset toteaa, että "jaa sulla on taas tuo" ja ainoa, mihin se vaikuttaa on, etten pääse uimahalliin.
Voit tulla tsekkaamaan, ovatko traumatisoituneita. Toinen vaihtoehto olisi tietysti, että nysvään luurin kanssa kotona, etten järkytä läsnäolofasisteja. Ja ei, vslmiusringistäpoistuminen ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä silloin, kun oikeasti voit olla läsnä lasten kanssa?
Kysymys on mielestäni valinnoista. Toki voit lasten kanssa lähteä Hoplopiin, shoppailemaan, leikkipuistoon jne. mutta onko pakko mennä paikkaan, missä ne lapset oikeasti tarvitsevat sitä vanhempaa erilaisissa tehtävissä. Voisiko sen pari tuntia ajoittaa niin, että äidillä ei ole näitä pakollisia nakkeja ja että äiti voisi ihan oikeasti olla lasten kanssa eikä lätistä puhelimessa?
Varmasti on paljon lapsille sopivia paikkoja, joissa vanhemman ei tarvitse olla niin paljon läsnä. Tämä seikkailupuisto nyt vain on luonteeltaan vähän erilainen.
Ap
Joskus uran ja perheen yhdistäminen vaatii luovuutta. Voisitko kertoa, kuinka tämä tulisi ratkaista? Puhelin soi äärimmäisen harvoin, mutta kun se soi, siihen on vastattava. Piste. Kaikki muutkin rinkiläiset toimivat samoin. Keskimäärin tätä on kuukausi vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päivystää sekä isä että äiti (ei kiskaan samaan aikaan, tosin). Saadaanko me käydä ulkona luureinemme vai pitäisikö pysyä kotona? Miehellä oli puhelin esim. Lintsillä mukana, kun alkuperäisessä vuorossa oleva makasi sairaalassa.
Joskus uran ja perheen yhdistäminen vaatii luovuutta. Voisitko kertoa, kuinka tämä tulisi ratkaista? Puhelin soi äärimmäisen harvoin, mutta kun se soi, siihen on vastattava. Piste. Kaikki muutkin rinkiläiset toimivat samoin. Keskimäärin tätä on kuukausi vuodessa.
Mistäpä tuosta tietää, mikä oli syy? Joillain voi olla pakko ottaa vastaan esim. työpuheluita. Omakin äitini on yksityisyrittäjä ja käytännösssä aina oltava tavoitettavissa, jos ei halua että mahdolliset työkeikat menee ohi tms. Ja jos rahasta on tiukkaa, niin asiakkaita ei ole varaa menettää. Tai ehkä tää äiti oli ottanu vaikka etätyöpäivän töistä, että pääsi lasten kanssa sinne seikkailupuistoon, mut joutui silti vastaaman puheluihin ym.
Pidän surullisena sitä, että lapsille ei oikeasti olla enää henkisesti läsnä vaan kaikenmaailman työpuhelut ja asiakkaat menevät aina edelle. Mikä katastrofi olisi olla tavoitettamattomissa kaksi tuntia? Voisi sitten vaikka soitella takaisin, jos puheluita on tullut. Kyllähän pari tuntia ollaan helposti neuvotteluissa tms. joten miksi ei siis lasten kanssa.
Tai sitten ne puhelut voi siirtää hetkeksi ystävälle/sukulaiselle, joka ottaa soittopyyntöjä vastaan.
Miksi ne lapset pitää yrittäjillä olla siellä hierarkian alimmassa päässä? Harvemmin menetetään asiakas sen takia, että ei olla kaksi tuntia tavoitettavissa.
Edelleen myönnän, etten tiedä tämän tapauksen taustoja, voihan se äiti puhua vaikka omalle äidilleen sairaalaan. On silti lasten kannalta todella surullista, että se seikkailupäivä vietetään noin äidin kännykän ehdoilla. Tämä on juuri sitä, kun lapsia kasvatetaan kännykän välityksellä ja kännykän ehdoilla.
Kas kun asuminen ja eläminen maksaa, ja sitä varten yleensä tehdään töitä. Edellisen kirjoittajan mainitsema rahat tiukilla -hypoteesi aiheuttaa nimenomaan sen, että on vähän pakko tehdä niitä töitä vaikka kuinka haluaisi olla lasten kanssa. Ehkä tämäkin äiti joutuu olemaan hyvin paljon töissä (jossain pienipalkkaisessa) jotta pystyy kustantamaan lastensa elämisen, ja nyt oli saanut sovittua päivän etätyöksi? Tai ihan mitä vaan. Älytöntä syyllistämistä taas.
Tuskin voit ketään arvostella tietämättä tapauksen taustoja.