Vanhempana lastenne tehneet, oletteko katuneet että aloititte lastenteon vanhempana?

Olin 32v kun esikoinen syntyi, ja olen 34 kun toinen syntyy. En ole koskaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta koska elämäntilanne ei ole aiemmin ollut sellainen että perheen perustaminen olisi ollut mahdollista. Sikäli joskus ajattelin että haluaisin lapsia aikaisin että "ehtisi" saada monta, mutta siihen ei minulla fysiikkakaan riittäisi joten olen ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Olin 32v kun esikoinen syntyi, ja olen 34 kun toinen syntyy. En ole koskaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta koska elämäntilanne ei ole aiemmin ollut sellainen että perheen perustaminen olisi ollut mahdollista. Sikäli joskus ajattelin että haluaisin lapsia aikaisin että "ehtisi" saada monta, mutta siihen ei minulla fysiikkakaan riittäisi joten olen ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

kolme lasta ja vanhin 7v



Eilen juteltiin että jos olisi aloitettu ennemmin, olisi tehty enemmän lapsia. Mutta itse tulin siihen tulokseen etten nuorempana olisi viihtynyt kotona näin pitkään. Miehen työ on niin vaativaa että kaikille on helpompaa kun minä olen lasten kanssa kotona.

Jos olisin tavannut mieheni vähän nuorempana (olin 29 kun tapasin hänet) niin olisi varmaan lapsetkin tullut hankittua aikaisemmin, ja olisin siihen varmaan ihan tyytyväinen, mutta en aktiivisesti ajattele että olisin halunnut lapset nuorempana.



Lukumäärä olisi meillä kuitenkin tämä kaksi riippumatta sitä missä iässä lapset saadaaan.

ole katunut. Olin 40 v. kun sain lapseni ja siihen mennessä oli kaikki hypyt tehty. Nyt voi elää rauhallista perheelämää ilman rahahuolia. Kauheeta olisi jos tässä joutuisi tällä iällä baarista uutta kumppania etsimään.

Olin 36, kun lapsemme syntyivät. Kuten myös mieheni. Ei ole kaduttanut, en olisi ollut aikaisemmin valmis tähän lapsiperherumbaan. Tosin ei aikaisemmin olisi ollut sopivaa miestäkään tähän touhuun :)

Mutta realistiset mahdollisuudet hankkia ja hoitaa lapset oli vasta 30-vuotiaana sairauden takia. Kiertelin maailmaa ja kivaa oli. Sain esikoisen 34-vuotiaana. Kolmas lapsi on mietinnässä mutta saa nähdä tuleeko, kun ikä todellakin jo painaa. Mutta joo, ei kaduta kun ei oikeastaan ollut mahdollisuutta niitä lapsia aikaisemmin tehdä.

ja 29 vuotiaana oli 4 lapsen äiti.



Ei ole eläessään omistanut vakituista työpaikkaa, kun aina on joutunut olemaan lasten kanssa kotona.

Kahden ekan lapsen kanssa sai minimiäitiyspäivärahaa ja mitä kaikkea vielä mahtuukaan.



Itse olen tyytyväinen etten tullut äidiksi samanikäisenä. on hyvä saada ekaksi kunnon koulutus ja vähän työvuosia taakse ja sitten vasta lapset.



Tulevaisuuskin on paremmin turvattu.



mm heidän esikoinen joutui itse maksamaan omat rippijuhlansa. Äiti osti visalla raaka-aineet ja poika maksoi äidin visalaskun kun se erääntyi. Muuten ei olisi ollut varaa pitää juhlia lainkaan.

Ensin ei ollut mahdollinen tilanne, sitten muutama vuosi hedelmöityshoitoja, päätös vaimon taholta että olkoot sitten, ja heti kun hoidot lopetettiin niin tärppäsi välittömästi.



Ajoitus ei ole aina itse valittavissa. Olisiko joku ollut helpompaa aiemmin? Yövalvomisia olisi sietänyt varmasti paremmin nuorempana. Hankalia asioita ovat nämä.

Sain lapseni 29- ja 30-vuotiaana, ja tuo oli juuri sopiva ikä minulle. Alle 25-vuotiaana en missään nimessä olisi halunnut lapsia, ajattelin silloin vielä, etten halua lapsia ollenkaan, enkä kyllä olisi ollut millään tasolla valmis äidiksi parikymppisenä. Silloin vietin huoletonta opiskelijaelämää.

Vaimo oli 22-vuotiaana varma ettei halua lapsia, pari vuotta myöhemmin edelleen. Siitä pari vuotta lisää ja alkoi pari vuotta kestänyt vauvakuume. Naisilla kummallisesti vaihtelee nämä mielialat. Minulla ollut aina selvää että jos ei ihmeitä satu, haluan 1 tai 2 lasta, melko sama kumpi tulee. Kaksi ehkä mieluummin. Yksi siis on.

ja 29 vuotiaana oli 4 lapsen äiti.

Ei ole eläessään omistanut vakituista työpaikkaa, kun aina on joutunut olemaan lasten kanssa kotona.

Kahden ekan lapsen kanssa sai minimiäitiyspäivärahaa ja mitä kaikkea vielä mahtuukaan.

Itse olen tyytyväinen etten tullut äidiksi samanikäisenä. on hyvä saada ekaksi kunnon koulutus ja vähän työvuosia taakse ja sitten vasta lapset.

Tulevaisuuskin on paremmin turvattu.

mm heidän esikoinen joutui itse maksamaan omat rippijuhlansa. Äiti osti visalla raaka-aineet ja poika maksoi äidin visalaskun kun se erääntyi. Muuten ei olisi ollut varaa pitää juhlia lainkaan.

ystäväsi olisi luuseri vaikka ei olis saanut lapsia lainkaan.

Normaali ihminen pystyy kouluttautumaan ja hankkimaan työpaikan vaikka olisi lapsiakin.

jos olosuhteet olisivat olleet siihen sopivia, mutta alle 25:na ei olisi kannattanut ainakaan "hankkia", enkä myöskään olisi halunnut kenen tahansa kanssa. Lapsetonkaan elämä ei ehkä olisi ollut maailman suurin katastrofi, rakastin myös harrastuksiani ja vapauttani.

Sikäli olen onnellisessa asemassa, että tulin varttuneenpanakin raskaaksi, eli ekan kerran 34:na ja nyt sitten 39:nä. En pitänyt itsestäänselvyytenä, että tulisin edes raskaaksi.

ees kehtaa pohtia moisia asioita, kaikilla ei vaan ole niin kivaa tilannettaettä olisi voinut saada ne lapset vittu just kun huvittaa.



kyllä mä ainakin monesti mietin että onpakiva kun lapset menee kouluun ja niitten äiti on tääläinen mummo. mutta kun ei vaan ollut mahdollista niitä lapsia saada just silloin kun olis ollu "kiva ikä". en siis kadu että sain lapset mutta nuorempana olis varmaan jaksannut paremmin.

25-vuotiaana, mutta koska toinen lapseni syntyi kun olin 35, niin aattelin vastata silti.



Kyllä nyt on paljon helpompaa, on jotenkin rauahllilsempi ja toisaalta taas onhan se kivaa nyt on enempi fyrkkaakin...

että ei ole kaduttanut, vaan päinvastoin olen ollut onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut kolme lasta, vaikka pääsin siihen lapsentekoon vasta kolmekymppisenä.



Aiemminkin olisin varmasti ollut valmis saamaan lapsia, mutta kun ei ollut miestä, niin eipä niitä lapsia mistään voinut aiemmin tulla. Sitten kun miehen löysin, niin ei kyllä aikailtu. Yli kolmekymppisenä en enää halunnut lykätä lapsen yrittämistä yhtään, kun ei ollut hedelmällisyydestäkään mitään tietoa.

sanoi etä olisi pitänyt aikasemmin aloittaa hankita ettei välttämättä olisi tarvinnut lääketieteen apua, joka oli pitkä prjokti. yhdessä olivat jo oleet 20v.

itse olin 29 kun sain ekan ja olen iloinen että tämän miehen kanssa ja niin pian kuin oli tilanne sopiva. toinen tulossa ja ikää on viittä vaille sitten 31. musta hyvä ikä.



ajattelin ap:n otsikon perusteella yli 35v.

Minun äitini sai minut ''vanhana''. Itse olen nyt vähän yli 30, ja hankin omat lapseni meko nuorena. Tilanne tällä hetkellä: vanhat ja sairastelevat omat vanhemmat JA itsellä pienet lapset. Ei kiva.



Ei tuota lastenhankintaikää oikeasti voi monestikaan päättää itse, mutta jos voi, niin tottakai lapset kannattaa hankkia nuorena. Ettei niille lapsille tule sitten aikanaan tämmöinen tuplapotti 'vanhat vanhemmat ja pienet lapset'.

Vaihtoehdot oli tehdä nelikymppisenä tai ei lainkaan kun ei ollut miestä ennen. En tosiaan ole katunut että tein.

Minun äitini sai minut ''vanhana''. Itse olen nyt vähän yli 30, ja hankin omat lapseni meko nuorena. Tilanne tällä hetkellä: vanhat ja sairastelevat omat vanhemmat JA itsellä pienet lapset. Ei kiva.

Ei tuota lastenhankintaikää oikeasti voi monestikaan päättää itse, mutta jos voi, niin tottakai lapset kannattaa hankkia nuorena. Ettei niille lapsille tule sitten aikanaan tämmöinen tuplapotti 'vanhat vanhemmat ja pienet lapset'.