Hurjat haaveet?

vielä tuulimunan jälkeen. Minulla oli tuulimunaraskaus vuosi sitten, joka kaavittiin rv 12+1 11/04 ja yksien kuukautisten jälkeen olin jälleen raskaana, tässä raskaudessa oli sikiö, mutta sydänääniä ei saatu missään vaiheessa kuuluviin ja jälleen kaavittiin noin rv 9 03/05. Nyt ei ole sitten tapahtunut mitään maaliskuun jälkeen. Ensimmäiset kk olivat huhti-toukokuun vaihteessa ja kesäkuun lopusta lähtien olen syönyt keltarauhashormoneja. Hieman pelottaa jo sekin, että maaliskuussa tulee vuosi täyteen ja sitten on suuremmat tutkimukset edessä. Kumpa kävisi mieletön onni ennen sitä.

Toivon kuitenkin sinulle onnea, tämä on vain minun tapaukseni.

Terveisin Johku

Kuulostaapa tutulta nuo tunteet...

Mulla on myös sellainen " kohtalolle on näytettävä" -olo. Ja sitten tuntuu aivan utopistiselta koko ajatuskin, että meilläkin voisi olla lapsi. Mutta kuten jossain ketjussa joskus luki, että " naiset jotka saavat keskenmenoja, saavat myös lapsia" . Vai kuinkahan paljon löytyy sellaisia naisia, jotka keskenmenon/keskenmenojen jälkeen eivät saa koskaan lapsia (poislukien tapaukset, joissa jouduttu munasarja poistamaan)?

Toivon kuitenkin itselleni ja myös muille samassa tilanteessa oleville kärsivällisyyttä ja kykyä iloita kaikista niistä asioista elämässä, jotka on hyvin. Elämää ei pitäisi laittaa jäähylle, vaikka lasta ei kuulusikaan.

Iloa! :)

Minulla oli keskenmeno elokuussa rv 9+4. Loppujen lopuksi siitä ei saatu selvyyttä, oliko tuulimuna vai keskenmeno. Papereissa lukee: " havaittu mahdollinen 3mm:n sikiökaiku" , mutta tuulimunaksi tuomittiin.



Minulla ei ole oikein ikinä ollut vauvakuumetta, joten sen puoleen en voi sanoa mitään. Km:n jälkeen uudelleen raskautumisesta tuli vain sellainen " must" -juttu. Olin aivan varma, että en voi tulla koskaan enää raskaaksi, joten minun oli tavallaan näytettävä kohtalolle, että se onnistuu.



Nyt olen raskaana rv 8+5 ja pelko keskenmenosta on jatkuva ja hillitön. Viime viikolla näin ultrassa sikiön sydämen lyövän, mutta tuo tieto poisti pelon yhden päivän ajaksi.



Tuntuu, että sekoan tämän pelon vuoksi. Vahdin jokaista oiretta ja niiden katoamista, vaikka tiedän, että km:n tapahtumiseen en voi itse vaikuttaa mitenkään. Emme ole puhuneet raskaudesta miehenikään kanssa vielä. En tiedä, milloin uskallan ottaa asian puheeksi. En vain halua hänen joutuvan pettymään uudelleen. Kaiken kaikkiaan: ahdistavaa, vaikka raskauden kuuluisi olla naisen elämän ihaninta aikaa (kuka h-vetti tämän on keksinyt???).

Minun tarinani on surullinen. Keväällä raskaus todettiin tuulimunaksi ja kaavinta oli toukokuussa. Lokakuussa plussattiin uudestaan, mutta vuoto alkoi marraskuun viimesellä viikolla. Keskenhän se meni ja missään vaiheessa ei ultrassa näkyny asukasta.

Saa nähdä miten ensi vuonna käy. Toivottavasti viimein kaivattu pikkukakkonen saadaan.

" Minusta tuntuu, että on onnellisempaa olla ei-raskaana kuin raskaana (vaikka me kaikki kuitenkin siitä raskaudesta kuumeisesti haaveillaan). Kun kaksi viivaa ilmestyy testiin, niin kaikki aivan kuin pysähtyy ja sitä vaan jähmettyy pelosta. Ennen sitä vaan hymyili onnellisena, kun sai kaksi viivaa ja ajatteli: Ihanaa, mä oon raskaana! Nyt sitä ajatteleekin: APUA, mä oon raskaana! Tällaiset on ainakin omat fiilikseni. Miikukohan se puhui siitä, että jos olis sellainen pilleri joka vaivuttais uneen ensimmäisiksi viikoiksi ja heräisi vasta (olikos se) rv14 ja vauveli vaan masussa kasvaisi. Voisin kyllä harkita ottavani tuollaisen pillerin, jos vaan tarjolla olis. En tiedä sit, kuka meidän lapset hoitais sillä aikaa ;-). Mutta ei se auta kuin tuulta päin. Mun pitäis oikeastaan yrittää nyt olla onnellinen siitä, että mä en ookaan raskaana eikä tarvii pelätä ja jännittää. En tiedä ymmärtääkö kukaan..."



Tällaiset on siis omat fiilikseni tällä hetkellä. Neljä perättäistä km:a takana, mutta onneksi niitä ennen neljä onnistunutta raskautta. Pikkuviitosta yritetty nyt kaksi vuotta. Todennäköisesti raskaudun taas jossain vaiheessa, mutta miten IHMEESSÄ mä selviän siitä alkuraskaudesta???! Pitäis vaan osata ottaa rauhallisesti eikä ajatella koko raskautta. Minkähän projektin ottaisin alkuraskauden ajaksi... Vinkkejä otetaan vastaan ;-). Monenlaisissa verikokeissa kävin äskettäin, tulokset kuulen heti tammikuun alussa. Saa nähdä löytyykö niissä mitään. No, kaikesta huolimatta alan jo odotella, että ekat km:n jälkeiset menkat alkais, niin päästäis virittelemään uutta yritystä. Tuulta päin, sanoi mummo...