Lue keskustelun säännöt.
Onko lapset nostettu osassa perheitö jo liiankin korkealle jalustalle?
14.07.2012 |
Lienen sekä vanha että maalainen, mutta en voi käsittää nykyistä "tahdon lapselleni vain parasta ja olen valmis näkemään loputtomasti vaivaa asian "- asennetta enkä "lapsi ei voi olla hetkeäkään ihan valvontaa ja viihdyttäjää alle 6-vuotiaana".
Aemmin tällä viikolla joku esikoisen äiti tuskaili sen kanssa, mitä rasvaa voi tai ei voi käyttää lapsen ruokavaliossa ( oli ongelma onko kylmäpuristettu rypsiöljy hirveää myrkkyä verrattuna oliiviöljyyn ) ja tänään tuossa yhdessä ketjussa aika moni oli sitä mieltä että lastenvahti ei saa leipoa lasten kanssa. Ja joskus aiemmin joku ei voi päästää eskari-ikäistä lasta alle 70-v terveiden ja alkoholiongelmattomien isovanhempien mökille, kun se oli saaressa.
Miten ihmeessä kaikki pyörii joillakuilla vain ja ainoastaan lasten ympärillä? Lapsi ei saa kokea mitään muuta kuin keskipisteenä oloa ja hänelle on koko ajan keksittävä lapsenmielistä tekemistä ja häntä on vahdittava täysin loputtomasti ja ympäristön on oltava vaaraton.
En ole sitä mieltä että lasten heitteillejättö olisi sallittua tai hyväksyttyä tai etteikö ruokavaliolla tai turvallisuudella olisi väliä mutta joillakuilla vaan kuullostaa menevän lasten palvominen terveen järjenkäytön edelle.
Kommentit (58)
Lapsilla pitää olla säännöt, joita noudatetaan. Esim. julkisilla paikoilla erottuu sangen hyvin jyvät akanoista. Hienoa, kun osa vanhemmista opettaa lapsensa istumaan hiljaa ja odottamaan vuoroaan, myös puheenvuoroa. Kyläreisuuilla lapsi ei ole keskipitse ja jatkuvan ihailun kohteena ja keskeytä aiukusten puheita, vaan osaa viihdyttää myös itse itseään.
Lapsen käytös kertoo nimenomaan vanhempien kasvatustaidoista ts. vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa tulisi viettää aikaa ja olla läsnä niin paljon kuin mahdollista.
Onko läsnäolo sitä, että vanhempi laittaa ruokaa, siivoaa, leipoo, tekee remonttia tms. Vai onko läsnäolo sitä että lapsen kanssa aktiivisesti leikitään, pelataan, luetaan, lauletaan, askarrellaan yhdessä yms?
askartelua, leikkimistä, pelaamista jne.? Yhdessäolo voi olla myös yhdessä ruoan laittamista, siivoamista, leipomista, pyykin pesemistä ja ripustamista, kaupassakäyntiä, ihan aktiivisesti ilman että heittäydytään täysillä leikkitädiksi ja unohdetaan kodin arki tyystin ja keskitytään vain lapseen. Se se vasta omituista on ja antaa lapselle aivan väärän kuvan tästä elämästä.
Koska niin moni kotona lasten kanssa oleva äiti unohtaa sen, että lapsikin on olemassa ja että edes osan ajasta voisi tehdä sille lapselle tärkeitä asioita kuten palapelejä ja piirtämistä sen sijaan, että koko ajan hoidetaan kotia. Vaikka sen rahan nimi on kotihoidontuki, ei se tarkoita, että lapsen saa unohtaa.
Lapsi voi varsin hyvin olla ilman valvontaa, mutta enpä halua olla se äiti, jonka 5v katoaa kotipihasta siksi, että lastenhoitaja pursottaa kermavaahtoa kakun päälle eikä ennätä katsomaan lapsen perään.
tai "aina ennenkuin menet ulos, tule kysymään lupa" Ja jos kakunpursotus on kesken, niin sitten sitä ulosmeno lupaa ei tule ja lapsi tekee jotain muuta.
leipoa lasten kanssa?
Olen hoitanut useitten perheitten lapsia ja kotia siinä ohessa. Lapset ovat olleet koko ajan silmieni alla, vaikka leivotaankin.
Omia lapsia on nyt kolme ja usein sama määrä hoitolapsia ja silti leivotaan ja tehdään kotiruokaa. 5-vuotias ei katoa kotipihasta kakun kuorrutuksen aikana. Ainakaan terve sellainen ja sairastahan ei taas jätetä omiin oloihinsa hetkeksikään.
Lapsi voi varsin hyvin olla ilman valvontaa, mutta enpä halua olla se äiti, jonka 5v katoaa kotipihasta siksi, että lastenhoitaja pursottaa kermavaahtoa kakun päälle eikä ennätä katsomaan lapsen perään.
tai "aina ennenkuin menet ulos, tule kysymään lupa" Ja jos kakunpursotus on kesken, niin sitten sitä ulosmeno lupaa ei tule ja lapsi tekee jotain muuta.
lapsi on pihassa. Hänen mielestään kun lasta ei koko ajan tarvitse palvoa vaan voi tehdä sen kivan yllätyskakun vanhemmille valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpä halua olla se äiti, jonka 5v katoaa kotipihasta siksi, että lastenhoitaja pursottaa kermavaahtoa kakun päälle eikä ennätä katsomaan lapsen perään. Jos sinulle on lapsen palvomista se, että varmistaa lapsen turvallisuuden ja on lapsen kanssa, niin sitten tässä maailmassa minun mielestäni palvotaan aivan liian harvoja lapsia.
YHDESSÄ sen lastenhoitajan kanssa, eihän 5-vuotias ole enää mikään vauva, vaan yleensähän tuossa iässä mielellään jo tehdään äidin/isän kanssa yhdessä "aikuisten" hommia! Ainakin meidän 5-vuotiaat on aivan onskana jos saavat leipoa tai vaikka tiskata.
Ahdistaahan oman tilan puute lastakin, saati vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hkä juuri tästä syystä viranomaiset haluavat lapset päivähoitoon: Koska niin moni kotona lasten kanssa oleva äiti unohtaa sen, että lapsikin on olemassa ja että edes osan ajasta voisi tehdä sille lapselle tärkeitä asioita kuten palapelejä ja piirtämistä sen sijaan, että koko ajan hoidetaan kotia. Vaikka sen rahan nimi on kotihoidontuki, ei se tarkoita, että lapsen saa unohtaa.
Luuletko että viimeiseen 10 tuhanteen vuoteen lasten kanssa on puuhattu niin paljon kuin nykyään? Kummasti ihmiskunta meni eteenpäin ja kehittyi hurjasti vaikka yhdenkään lapsen kanssa ei tehty palapelejä eikä piirretty ohjatusti.
leipoa lasten kanssa? Olen hoitanut useitten perheitten lapsia ja kotia siinä ohessa. Lapset ovat olleet koko ajan silmieni alla, vaikka leivotaankin. Omia lapsia on nyt kolme ja usein sama määrä hoitolapsia ja silti leivotaan ja tehdään kotiruokaa. 5-vuotias ei katoa kotipihasta kakun kuorrutuksen aikana. Ainakaan terve sellainen ja sairastahan ei taas jätetä omiin oloihinsa hetkeksikään.
jos pihan isommat houkuttelevat vaikka karkilla? Aika vahva itsetunto ipanalla. Kakun kuorrutukseen kun menee sellainen 15 - 20 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta tarvitse pitää keskipisteenä, vaan lapsi osallistuu kykyjensä mukaan perheen yhteiseen elämään, "lauman jäsenenä" ja se on minun mielestäni paras tapa kasvattaa lasta tämän yhteiskunnan jäseneksi.
hkä juuri tästä syystä viranomaiset haluavat lapset päivähoitoon: Koska niin moni kotona lasten kanssa oleva äiti unohtaa sen, että lapsikin on olemassa ja että edes osan ajasta voisi tehdä sille lapselle tärkeitä asioita kuten palapelejä ja piirtämistä sen sijaan, että koko ajan hoidetaan kotia. Vaikka sen rahan nimi on kotihoidontuki, ei se tarkoita, että lapsen saa unohtaa.
Luuletko että viimeiseen 10 tuhanteen vuoteen lasten kanssa on puuhattu niin paljon kuin nykyään? Kummasti ihmiskunta meni eteenpäin ja kehittyi hurjasti vaikka yhdenkään lapsen kanssa ei tehty palapelejä eikä piirretty ohjatusti.
Lapsuus keksittiin ihmiskunnan historian mittakaavassa vasta eilen. Siihen asti lapset olivat "pieniä aikuisia" eli heiltä vaadittiin ihan erilaisia asioita kuin nykylapsilta.
Ehkä ihmiskunta nykyisin kehittyy hurjaa vauhtia juuri siksi, että lasten kanssa ollaan ihan eri tavalla kuin 10 000 vuotta sitten?
Toki voit ajatella, että lapselle riittävät kotityöt. Omalle lapselleni en halua samanlaista lapsuutta kuin mitä nykyisin on esim. Vietnamissa eli työtä, työtä ja työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa tulisi viettää aikaa ja olla läsnä niin paljon kuin mahdollista.
Onko läsnäolo sitä, että vanhempi laittaa ruokaa, siivoaa, leipoo, tekee remonttia tms. Vai onko läsnäolo sitä että lapsen kanssa aktiivisesti leikitään, pelataan, luetaan, lauletaan, askarrellaan yhdessä yms?
on mun mielestä ihan riittävää eli, että lapsi on mukana siivouksessa, ruuanlaitossa jne kykyjensä mukaan. Tämän lisäksi hänen kanssaan leikitään, ulkoillaan yms ehtimisen mukaan. Joskus mennään aikuisille mieluisiin paikkoihin (vaikka ravintolaan syömään, vaatekauppaan) joskus lapsille (leikkipuistoon tai hoploppiin)
Lapsen on hyvä oppia hetkellistä yksinoloa ja ahdistuksen sietoa niin, että vanhempi ei hyppää lapsen halujen mukaan alvariinsa. Esim näin:
-Mä haluun sitä ja tätä ja tota, mankuu lapsi
-Ei käy. Nyt en ehdi, teen ruokaa, teen tämän valmiiksi. Katsotaan kohta, vastaa vanhempi ei tietenkään joka kerta, vaan silloin kun tilanne niin vaatii.
enpä halua olla se äiti, jonka 5v katoaa kotipihasta siksi, että lastenhoitaja pursottaa kermavaahtoa kakun päälle eikä ennätä katsomaan lapsen perään. Jos sinulle on lapsen palvomista se, että varmistaa lapsen turvallisuuden ja on lapsen kanssa, niin sitten tässä maailmassa minun mielestäni palvotaan aivan liian harvoja lapsia.
YHDESSÄ sen lastenhoitajan kanssa, eihän 5-vuotias ole enää mikään vauva, vaan yleensähän tuossa iässä mielellään jo tehdään äidin/isän kanssa yhdessä "aikuisten" hommia! Ainakin meidän 5-vuotiaat on aivan onskana jos saavat leipoa tai vaikka tiskata.
että hoitajaksi palkattu henkilö ryhtyy leipomaan eikä lähde yhdessä hänen kanssaan ulos, kuten oli vanhempien kanssa sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko teidän 5v ei lähde minnekään kotipihasta jos pihan isommat houkuttelevat vaikka karkilla? Aika vahva itsetunto ipanalla. Kakun kuorrutukseen kun menee sellainen 15 - 20 minuuttia.
Eikä varsinkaan jos joku yrittää houkutella jollain!
Toki voit ajatella, että lapselle riittävät kotityöt. Omalle lapselleni en halua samanlaista lapsuutta kuin mitä nykyisin on esim. Vietnamissa eli työtä, työtä ja työtä.
Juu, ihan sama asiahan se on kun meidän Nicopetteri tiskaa äidin kanssa samalla mukavia jutustellen kuin se, että joku viisivuotias istuu Vietnamissa tehdastyössä aamusta iltaan, juupa juu...
omassa perheessään. Aika säälittävää jos lapsen ainoa virka perheessä on olla äidin tai isän vanhemmuusprojektin keskiössä kaikenlaisten leikkitoimenpiteiden kohteena.
Oikeastiko teidän 5v ei lähde minnekään kotipihasta jos pihan isommat houkuttelevat vaikka karkilla? Aika vahva itsetunto ipanalla. Kakun kuorrutukseen kun menee sellainen 15 - 20 minuuttia.
Eikä varsinkaan jos joku yrittää houkutella jollain!
Poikani päiväkotiryhmässä on pari tämmöistä äitiä, jotka ovat vieläkin työelämän ulkopuolella vaikka lapsensa menevät pian eskariin. Elämään ei mahdu muuta kuin ihmeellinen jälkeläinen, sen tekemiset ja olemiset. Jokainen naarmu raportoidaan hoitajille, jokainen mahdollinen mieliteko myös ("tänään meidään x saattaisi haluta...että onko se mahdollista toteuttaa?"). Muille rehvastellaan, sopivan hienovaraisesti tietenkin, että kyllä minä olen sitten hyvä äiti kun meillä syödään vain luomua ja vien Jani-Petteriä harrastukseen kolmesti viikossa vaikka matka sinne onkin hankala ja minullahan on tuo polvikin kipeä ja..."vastenmielinen" on oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta, joka ottaa valtaansa kun joutuu näiden luomakunnan kruunujen juttuja sietämään. Miestäni olen pyytänyt lyömään minua heti, kun suustani alkaa pääsemään samanlaisia juttuja.
Lasteni ei ole tarvinnut tuntea oloaan tarpeettomiksi tai turvattomiksi. Heitä ei ole jätetty yksin vain siksi, että äidillä on jotain kivampaa tekemistä baarissa, kyllähän se 5v jo osaa itsekseen nukkumaan mennä, osaahan. Monesssa perheessä osaakin, ja vanhemmat ap:n tavoin ihastelevat lapsen itsenäisyyttä ja sitä, että elämä ei pyöri lasten ympärillä.
Meilläpä pyörii! Lapset saavat kunnollista ruokaa säännöllisin väliajoin, he saavat nukkua ja ulkoilla riittävästi. Heidän kanssaan leikitään paljon, mutta he saavat myös osallistua kotitöihin. Jos heille palkataan hoitaja vanhempien ollessa muualla, ei hoitajan tehtäviin kuulu mikään muu kuin lapsista huolehtiminen ja paikkojen siistiminen eli ulkovaatteet kuivumaan (niitä ei tarvitse ryhtyä pesemään), ruuat jääkaappiin, tiskit koneeseen jne. Hoitajan ei edellytetä ryhtyvän suursiivoukseen tai leipomiseen sillä verukkeella, että lapsen pitää oppia asioita. Kiitos, minä opetan lapsilleni sen puolen ihan itse.
Arjessa lapseni eivät ole keskipisteenä vaan osa perhettä. Hoitajalle he saavat luvan olla keskipiste ja ainoa focus. Tässä on selkeä ero perheen arkeen!
Jos se on ap:n mielestä palvontaa, niin olkoon. Minusta se on hauska hetki lapselle, vanhempana pystyn tuottamaan riittävän määrän pettymyksiä ihan itse.
mitä jalustalle nostamista on siinä, että haluaa lapselleen parasta?
Jos palkkaan meille karjanhoitajan, oletan hänen menevän navettaan ja tekevän siellä työnsä. En suostu maksamaan palkkaa, jos hän ryhtyykin navetan toimistossa surffailemaan tietokoneella vedoten siihen, ettei siitä ole haittaa. Sama lastenhoidossa. Jos palkkaan jonkun hoitamaan lapsiani meille kotiin, niin sitten hoidetaan niitä lapsia eli askarrellaan, piirretään, taputetaan hiekkalaatikossa hyviä kakkuja jne. sen sijaan että ryhdyttäisiin leipomaan tai tekemään verkkosivuja. Omassa kodissaan omien lastensa kanssa saa jakaa aikansa niin kuin tahtoo, mutta jos on töissä, ei enää mennäkään omien mielihalujen mukaan ja tehdä vain lystejä juttuja.
Lapsi voi varsin hyvin olla ilman valvontaa, mutta enpä halua olla se äiti, jonka 5v katoaa kotipihasta siksi, että lastenhoitaja pursottaa kermavaahtoa kakun päälle eikä ennätä katsomaan lapsen perään. Jos sinulle on lapsen palvomista se, että varmistaa lapsen turvallisuuden ja on lapsen kanssa, niin sitten tässä maailmassa minun mielestäni palvotaan aivan liian harvoja lapsia.