Lue keskustelun säännöt.
Onko lapset nostettu osassa perheitö jo liiankin korkealle jalustalle?
14.07.2012 |
Lienen sekä vanha että maalainen, mutta en voi käsittää nykyistä "tahdon lapselleni vain parasta ja olen valmis näkemään loputtomasti vaivaa asian "- asennetta enkä "lapsi ei voi olla hetkeäkään ihan valvontaa ja viihdyttäjää alle 6-vuotiaana".
Aemmin tällä viikolla joku esikoisen äiti tuskaili sen kanssa, mitä rasvaa voi tai ei voi käyttää lapsen ruokavaliossa ( oli ongelma onko kylmäpuristettu rypsiöljy hirveää myrkkyä verrattuna oliiviöljyyn ) ja tänään tuossa yhdessä ketjussa aika moni oli sitä mieltä että lastenvahti ei saa leipoa lasten kanssa. Ja joskus aiemmin joku ei voi päästää eskari-ikäistä lasta alle 70-v terveiden ja alkoholiongelmattomien isovanhempien mökille, kun se oli saaressa.
Miten ihmeessä kaikki pyörii joillakuilla vain ja ainoastaan lasten ympärillä? Lapsi ei saa kokea mitään muuta kuin keskipisteenä oloa ja hänelle on koko ajan keksittävä lapsenmielistä tekemistä ja häntä on vahdittava täysin loputtomasti ja ympäristön on oltava vaaraton.
En ole sitä mieltä että lasten heitteillejättö olisi sallittua tai hyväksyttyä tai etteikö ruokavaliolla tai turvallisuudella olisi väliä mutta joillakuilla vaan kuullostaa menevän lasten palvominen terveen järjenkäytön edelle.
Kommentit (58)
Voi olla, mutta voi olla et jotkut on itsekin tarkkoja ruuan lisäaineiden yms. kanssa. Meidän poika 1,5v. ei todella voi olla ilman vahtijaa, se ehtii tehdä mitä mieleen juolahtaa ja itselle vahingollista. Riippuu minkä ikänen lapsi on, ei pientä lasta kuitenkaan voi valvomatta kotiin jättää. Meidän isovanhemmat on sen verran jo vanhoja, vaikka siis ovat n. 60v, mut ne ei vaan yksikertasesti pysy vilkkaan lapsemme perässä. tai eivät jaksa koko ajan vahtia, heidän mukaan en laittaisi lastani missä ei ois muita vahtijoita. Totta et lapsi oppii normaalit käytöstavat, kun saa olla porukassa ja oppii kunnioittamaan vanhempia, kun on selkeet rajat. Mut kyllä esim. lastentarvikkeissa ja vaatteissa mennään överiksi, ne on enemmänki vanhemmille ne superhienot vaatteet ja älytön kasa leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ihan kaikista kammottavinta on "meillä mennään aina ja joka tilanteessa lasten ehdoilla", siis what? Lapsi on perheessä päällikkö, mitään ei saa kieltää, ei saa torua, koulussa opettaja suunnilleen vedetään rosikseen jos huomauttaa jostain... ja sit ihmetellään kouluampumisia ja mummonkaatovideoita. Ja syytetään tietokonepelejä ja telkkaria, kyllä se on ihan ton lepsun kasvatuksen (tai siis kasvattamattomuuden) syytä.
en enää 5-vuodesta eteenpäin jos kyseessä on normaali, terve lapsi. Olen itse kasvanut järven rannassa aikuiseksi ja se kielto oli ehdoton, rantaan ei saa mennä. Ja sitä noudatettiin kyselemättä. Ja ulos pääsi ilman aikuista/ vanhempaa sisarusta/serkkua vasta kun osasi tuota kieltoa noudattaa eli varmaan joskus ehkä viisivuotiaasta ylöspäin.
Nykyään tuntuu ettei ole olemassa myöskään mitään luottamusta lapsiin tai heillä ei ole mitään tarvetta kunnioittaa aikuisten määräyksiä.
Omissa kaveriperheissä olen huomannut ihmettelyä kun meidän lapset leikkii myös yksikseen omissa huoneissaan/ keskenään; heillä kuulemma lapset eivät koskaan osaa leikkiä mitään itsekseen/ pysty olemaan tekemättä pahoja. On varmaan lapsissa eroja tottelevaisuuden ja omatoimisuuden osalta, mutta omasta mielestäni osa on opettanut lapset siihen, että aina ja koko ajan on huvitusupseeri läsnä. Alkaen siitä että autolla ei voi mennä minnekään ellei ole toista aikuista istumassa kaukalon vieressä takapenkillä.
ap, joka pahoittelee alkuperäisen viestin lukuisia kirjoitusvirheitä
Voi olla, mutta voi olla et jotkut on itsekin tarkkoja ruuan lisäaineiden yms. kanssa. Meidän poika 1,5v. ei todella voi olla ilman vahtijaa, se ehtii tehdä mitä mieleen juolahtaa ja itselle vahingollista. Riippuu minkä ikänen lapsi on, ei pientä lasta kuitenkaan voi valvomatta kotiin jättää. Meidän isovanhemmat on sen verran jo vanhoja, vaikka siis ovat n. 60v, mut ne ei vaan yksikertasesti pysy vilkkaan lapsemme perässä. tai eivät jaksa koko ajan vahtia, heidän mukaan en laittaisi lastani missä ei ois muita vahtijoita. Totta et lapsi oppii normaalit käytöstavat, kun saa olla porukassa ja oppii kunnioittamaan vanhempia, kun on selkeet rajat. Mut kyllä esim. lastentarvikkeissa ja vaatteissa mennään överiksi, ne on enemmänki vanhemmille ne superhienot vaatteet ja älytön kasa leluja.
En ymmärrä ollenkaan tuota lapsi on kaiken keskipiste -ajattelua. Minulle on tärkeää, että lapsistani kasvaa sosiaalisia ja toiset ihmiset huomioon ottavia enkä usko, että tuolla että lapset pistetään aina kaiken edelle päästään tähän tulokseen. Panostamme kyllä lapsiin paljon, mutta emme elä pelkästään heidän mukaansa.
Minusta tuntuisi ihan hullulta olla luottamatta alle seitsemänkymppisiin terveisiin isovanhempiin lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi sitä riskiä, en ainakaan äitini kohdalla. Hän touhuaa omiaan, keittelee mehua ja pyyhkii keittiön kaapin päälisiä, mikä on vielä jotenkin ok kerrostaloasunnossa, mutta mökille en ikinä päästäisi mummin kanssa keskenään. Ei vaan tajua, kuinka ehtiväinen lapsi on ja luottaa liikaa siihen että mitään ei voi sattua. Usein on ollut vaaratilanteita kaupunkiasunnossakin, vesistön lähelle en ikimaailmassa päästäisi. Liian usein lukee, että hukkunut lapsi oli sukulaisen tai muun tottumattoman hoidossa.
En ymmärrä ollenkaan tuota lapsi on kaiken keskipiste -ajattelua. Minulle on tärkeää, että lapsistani kasvaa sosiaalisia ja toiset ihmiset huomioon ottavia enkä usko, että tuolla että lapset pistetään aina kaiken edelle päästään tähän tulokseen. Panostamme kyllä lapsiin paljon, mutta emme elä pelkästään heidän mukaansa.
Minusta tuntuisi ihan hullulta olla luottamatta alle seitsemänkymppisiin terveisiin isovanhempiin lastenhoitajana.
kasvatettu samalla lailla kuin nykyään monet tuntuu lapsiaan palvovan? Äitiys on osalle projekti, jota suoritetaan. Jollain lailla oma persoona ulkoistetaan koko jutusta; ei ole kuin äitiys ja lapsi.
En usko että se 70-luvun maalaiskylän " olet vain tiellä, opettele kunnioittamaan vanhempia" asenne oli terve sekään, mutta överiksi on mennyt. Ja tuntuu että jos et anna elämäsi pyöriä täysin lasten ehdoilla, olet huono äiti. (Jota olet joka tapauksessa, vaatimukset on uskomattomat) Lieneekö ne keskipistelapset sitten onnellisempia ja ongelmattomampia kuin muutkaan ikätoverinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi omat sisarukseni luottavat niin paljon tällaiseen "tottumattomaan" sukulais-tätiin, että ovat päästäneet omat lapsensa tekemään ihan normi-puuhailuja maalle. Mattopyykille järven rantaan(teline noin 10 metriä rannasta), mansikkamaalle itsepoimintaan ja polttopuita pinoamaan.
Viisi alle 6-vuotiasta ovat saaneet kokea vähän erilaisia juttuja kuin mitä kerrostaloasunnoissa kesän vietto on. Yksikään ei ole vielä mennyt rikki, päinvastoin muksuilla on joka kesä kova halu päästä maalle.
ja teen kaikkeni että hänellä on asiat hyvin. Olen ehtinyt elää sitä kuuluisaa omaa elämää ihan riittävästi; nyt on aika keskittyä lapseen. Tehköön muut mitä haluaa, minä en syötä lapselle eineksiä enkä käske hänen leikkiä yksikseen, siivoaminen voi odottaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 70-luvun lapsi ja äitini oli suoraan sanottuna todella huono äiti. Muistan sen turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen, sekä ulkopuolisuuden tunteen. Se on vahvasti tehnyt minusta sellaisen kuin olen ja muokannut äitiyttäni enemmän kuin mikään muu asia.
Voi olla että moni teistä ihmettelijöistä on saanut elää itse normaalin ja hyvän lapsuuden, joka on muovannut teistä äiteinä taas sellaisia kuin te olette. Ei ole ehkä tarvinnut niin paljoa kipuilla ja käydä omaa äitiyttä pohjamutiaan myöden läpi. Voi olla että oma tapanne olla äiti on sujahtanut teille automaattisesti.
Eli ihmettely tuosta miksi joku tekee niinkuin tekee, niin uskon omakohtaisesta kokemuksesta johtuen että syy voi pitkälti olla omassa lapsuudenaikaisessa perheessä ja kasvatuksessa. Lisäksi tieto lasten kehityksestä on lisääntynyt ja saattaa osaltaan vaikuttaa äitiyteen.
Itse teen paljon asioita elämässä lasten etu silmälläpitäen. En ihan kaikkiin ruokavillityksiin ja viihdytyksiin ryhdy, mutta hoitajan luotettavuutta kyllä pidän vaatimuksena. Lapsi on kuitenkin herkkä ja helppo pilata. Jokainen lapsi on myös yksilö ja minusta tämäkin on tarpeen ottaa huomioon.
Minun elämäni pyörii lasteni ympärillä paljon. Minulle on paskan hailea mitä mieltä joku muu ulkopuolinen on äitiydestäni. Teemme perheessämme niin kuin me koemme oikeaksi ja hyväksi, myös lapsillemme. Uskon myös että tunnen omat vanhempani paremmin kuin joku ventovieras, jos miettii lapsen hoitamista (vinkiksi sen verran kun muistaa kuinka oma äiti jätti huolehtimatta, niin ei hevin luota että tämä mummona huolehtisi paremmin lapsenlapsistaan).
Joskus on tervettä miettiä omia kasvatusmetodejaan. Joissakin asioissa voi olla tarpeen olla ehdoton ja joissakin joustaa. Aina ei voi olla täydellinen, mutta aina voi yrittää parhaansa. Siitä parhaasta tavasta voi olla eri näkemyksiä, mutta vaikea sanoa aina mikä sitten lopuksi on oikea. Lopputuloksen näkee sitten vasta aikojen saatossa. Minä olen nähnyt täysin hemmotellun lapsen kasvavan mitä fiksuimmaksi aikuiseksi.
Ap ei ole tainnut vielä nähdä mitä kaikkea näistä ihmetystä herättävistä kasvatustavoista on tullut, onko mennyt paljonkin metsään vai tullut hyviä lopputuloksia. Eli toivotan ap sinulle kärsivällisyyttä ja avarakatseisuutta, sekä pohdiskelevampaa mieltä:)
siihen vedetään myös muut mukaan. Esim. "isutukaa te siihen niin X ei tunne että se on ihan yksin" tai laitetaan aikuiset leikittämään lasta, vaikkei heitä kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista näiden lasten kannalta koska se vaikuttaa heidän muihin ihmissuhteisiinsa negatiivisesti.
Lapset ei osaa olla taustalla ja anna tilaa muille. Jos aikuiset juttelee keskenään nämä huomiohuorat tulevat vaatimaan kaikenlaista. Kiva ei ole kellään.
"Minä ainakin haluan että lapseni kokee olevansa rakastettu
ja teen kaikkeni että hänellä on asiat hyvin. Olen ehtinyt elää sitä kuuluisaa omaa elämää ihan riittävästi; nyt on aika keskittyä lapseen. Tehköön muut mitä haluaa, minä en syötä lapselle eineksiä enkä käske hänen leikkiä yksikseen, siivoaminen voi odottaa aina."
Lapsuudessa opitaan taitoja normaaliin elämään, myös siivoustaitoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun lapsella on "pakko" olla 3-4 eri settiä talvivaatteita eri sävyisinä asusteinen niin kaikki muumit ei ole laaksossa. Varsinkaan jos lapsi ei saa pihaleikeissä leikkiä vapaasti kun pelätään että se supertex haalari menettää myyntiarvoaan.
syy ei ole siinä että lapsia vahditaan tai heidän terveellisestä ruokavaliosta ollaan huolissaan.Lapsen kanssa tulisi viettää aikaa ja olla läsnä niin paljon kuin mahdollista. Tämä ei tarkoita sitä että lapsi olisi jalustalla. Lapsi oppii seuraamalla vanhempiaan. Vanhempien puuhastelut kotona opettavat lasta eikä lapsi saa olla se puuhasteluiden keskipiste vaan osallistuja kykyjen mukaan. Se on nimenomaan se tärkein asia joka on opetettava lapselle.
Jalustalle nostaminen on mielestäni sitä että oma lapsi saa tehdä mitä vaan, syödä mitä vaan, olla missä vaan, käyttäytyä miten vaan, sanoa mitä vaan ja kenelle vaan eikä asiaan saa puuttua.Täällä AaVeissakin sen huomaa siinä että jos arvostelee lapsien riehumista kaupoissa,häissä,lentokoneissa yms niin saa monta vihaista vastausta.
Pitäisi lähteä siitä että jokaisesa paikassa on omat sääntönsä miten käyttäydytään. Jos ei osaa,pysty,älyä,halua olla niin kuin pitäisi niin ei pitäisi mennä koko paikkaan.Koskee niin lapsia kuin vanhuksia kuin nuoria kuin suomalaisia kuin ulkomaalaisia eli aivan kaikkia.
Lapsen kanssa tulisi viettää aikaa ja olla läsnä niin paljon kuin mahdollista.
Onko läsnäolo sitä, että vanhempi laittaa ruokaa, siivoaa, leipoo, tekee remonttia tms. Vai onko läsnäolo sitä että lapsen kanssa aktiivisesti leikitään, pelataan, luetaan, lauletaan, askarrellaan yhdessä yms?
Lapsen kanssa tulisi viettää aikaa ja olla läsnä niin paljon kuin mahdollista.
Onko läsnäolo sitä, että vanhempi laittaa ruokaa, siivoaa, leipoo, tekee remonttia tms. Vai onko läsnäolo sitä että lapsen kanssa aktiivisesti leikitään, pelataan, luetaan, lauletaan, askarrellaan yhdessä yms?
askartelua, leikkimistä, pelaamista jne.?
Yhdessäolo voi olla myös yhdessä ruoan laittamista, siivoamista, leipomista, pyykin pesemistä ja ripustamista, kaupassakäyntiä, ihan aktiivisesti ilman että heittäydytään täysillä leikkitädiksi ja unohdetaan kodin arki tyystin ja keskitytään vain lapseen. Se se vasta omituista on ja antaa lapselle aivan väärän kuvan tästä elämästä.
haluan omille lapsilleni parempaa. Huolehdin ja vahdin lapsia aivan eri tavalla kuin vanhempani. En tuntenut oloani mukavaksi ja turvalliseksi omien vanhempieni kanssa koskaan, joten nyt teen kaiken voitavani, ettei omien lasteni tarvitsisi sellaisesta kärsiä.
Itse olen 70-luvun lapsi ja äitini oli suoraan sanottuna todella huono äiti. Muistan sen turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen, sekä ulkopuolisuuden tunteen. Se on vahvasti tehnyt minusta sellaisen kuin olen ja muokannut äitiyttäni enemmän kuin mikään muu asia.
Voi olla että moni teistä ihmettelijöistä on saanut elää itse normaalin ja hyvän lapsuuden, joka on muovannut teistä äiteinä taas sellaisia kuin te olette. Ei ole ehkä tarvinnut niin paljoa kipuilla ja käydä omaa äitiyttä pohjamutiaan myöden läpi. Voi olla että oma tapanne olla äiti on sujahtanut teille automaattisesti.
Eli ihmettely tuosta miksi joku tekee niinkuin tekee, niin uskon omakohtaisesta kokemuksesta johtuen että syy voi pitkälti olla omassa lapsuudenaikaisessa perheessä ja kasvatuksessa. Lisäksi tieto lasten kehityksestä on lisääntynyt ja saattaa osaltaan vaikuttaa äitiyteen.
Itse teen paljon asioita elämässä lasten etu silmälläpitäen. En ihan kaikkiin ruokavillityksiin ja viihdytyksiin ryhdy, mutta hoitajan luotettavuutta kyllä pidän vaatimuksena. Lapsi on kuitenkin herkkä ja helppo pilata. Jokainen lapsi on myös yksilö ja minusta tämäkin on tarpeen ottaa huomioon.
Minun elämäni pyörii lasteni ympärillä paljon. Minulle on paskan hailea mitä mieltä joku muu ulkopuolinen on äitiydestäni. Teemme perheessämme niin kuin me koemme oikeaksi ja hyväksi, myös lapsillemme. Uskon myös että tunnen omat vanhempani paremmin kuin joku ventovieras, jos miettii lapsen hoitamista (vinkiksi sen verran kun muistaa kuinka oma äiti jätti huolehtimatta, niin ei hevin luota että tämä mummona huolehtisi paremmin lapsenlapsistaan).
Joskus on tervettä miettiä omia kasvatusmetodejaan. Joissakin asioissa voi olla tarpeen olla ehdoton ja joissakin joustaa. Aina ei voi olla täydellinen, mutta aina voi yrittää parhaansa. Siitä parhaasta tavasta voi olla eri näkemyksiä, mutta vaikea sanoa aina mikä sitten lopuksi on oikea. Lopputuloksen näkee sitten vasta aikojen saatossa. Minä olen nähnyt täysin hemmotellun lapsen kasvavan mitä fiksuimmaksi aikuiseksi.
Ap ei ole tainnut vielä nähdä mitä kaikkea näistä ihmetystä herättävistä kasvatustavoista on tullut, onko mennyt paljonkin metsään vai tullut hyviä lopputuloksia. Eli toivotan ap sinulle kärsivällisyyttä ja avarakatseisuutta, sekä pohdiskelevampaa mieltä:)
lukemiseksi kirjaa "French kids don't throw food". Paras (ja viihdyttävin) lastenkasvatusta koskeva kirja jonka olen ikinä lukenut. t. Neljän äiti
Kaikesta saa traumoja ja vanhempien on joka hetki oltava tarkkana sen kanssa, että osaavat käyttäytyä kypsästi ja fiksusti ja niin maan perkeleen aikuismaisesti ettei vaan pääse syntymään traumoja... Hyvä, että lapset huomioidaan paremmin kuin ennen mutta huonoa, jos lapsista tehdään koko arjen pyörittäjiä. Joo, ymmärrän hoiva- ja huolenpitovaiheen kyllä, mutta kun kersa kasvaa, täytyy sen osata ottaa myös muut huomioon, myös omat perheenjäsenet (vanhemmat/sisarukset) mukaanlukien.