Mitä mieltä pariskunnista, jotka EIVÄT halua lapsia?

Joo, älkää tosiaan kukaan jättäkö vanhuuden sosiaalista elämäänne vain lasten varaan. Itsestä ja omasta kyvytä solmia ystävyyssuhteita seon koko elämän kiinni. Lapsettomat taitavat hoksata tämän paremmin, kun ei ole varaa kuvitella lasten tulevan käymään joka sunnuntai.



Kuinka usein muuten itse käytte vanhempienne luona?

jos oikein pyshtyy miettimään, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että voi miten paljon menettää, jos ei ole lapsia. Mutta varmaankaan kaikki eivät koe elämää samalla tavalla kuin minä.



Sen sijaan minua särähtää korvaan kun vaikka yli 35-vuotiaat pariskunnat sanovat, etteivät tiedä haluavatko lapsia, mutta "vielähän tässä on aikaa" tai "vielä ei ole lasten aika, joskus sitten myöhemmin". Kyllä ihmisen kumminkin pitäisi tajuta realiteetit, eikä luulla olevansa ikuinen teini. En siis sano, että lapsia ei voisi saada paljon vanhempanakin, mutta ei sentään kannata sumuttaa itseään silmään ajattelemalla, että lasten aika on joskus sitten hamassa tulevaisuudessa ja että aikaa on loputtomiin. Mutta jos ei lapsia halua, niin mikäs siinä, se on jokaisen oma asia.

Ei nykymaailmaan enää kannata lapsia tehdä. Pelottaa miettiä minkälainen maailma on 30v päästä.

joko lapsettomuus tai sitten lähisuvussa perinnöllisiä sairauksia tai mielenterveysongelmia. Tuollaiset tuntuvat vaikuttavan negatiivisesti lapsentekohaluihin.

Sen sijaan minua särähtää korvaan kun vaikka yli 35-vuotiaat pariskunnat sanovat, etteivät tiedä haluavatko lapsia, mutta "vielähän tässä on aikaa" tai "vielä ei ole lasten aika, joskus sitten myöhemmin".

Me aina sanotaan (ollaan siis molemmat 48v, mentiin naimisiin viime vuonna), että ei me nyt voida ens kesän lomamatkoja suunnitella, jos meillä jo vaikka on vauva, tai "nyt ruvetaan lapsentekoon", joku saattaa joskus katsoa vähän oudosti mutta kaikki kaverit toki tietää ettei kumpikaan olla ikinä haluttu muksuja.

Olen heille kateellinen. Itelläni on 2 lasta ja rakastan heitä kyllä, mutta usein tulee pohdittua millaista elämä olisi ilman heitä... Lähinnä kaipaan sitä vapautta tulla ja mennä. Ja toisaalta, jos lapsia ei olisi, olin eronnut nykyisestä miehestäni jo aikoja sitten. Nyt pysyn tässä lasten takia. Onneksi ovat jo melko isoja joten ei ole enää montaa vuotta kärsittävänä.

Siis en tietenkään tiedä, mutta usein tuntuu että monet haluavat peitellä lapsettomuuttaan ja minimoida kyselijät sanomalla etteivät ole kiinnostuneita lasten hankinnasta.

Miten niin peitellä? Jos minä en vain oikeasti ole kiinnostunut lasten hankinnasta, eikö se käy syystä?

Aiheuta reaktiota. Itselle lapset ovat ehdottomasti elämäni suola, eikä sitä matkat, raha tai "vapaus" korvaisi millään tasolla.



Muut saavat elää omaa elämäänsä, aikuiset saavat valita.

Sen sijaan minua särähtää korvaan kun vaikka yli 35-vuotiaat pariskunnat sanovat, etteivät tiedä haluavatko lapsia, mutta "vielähän tässä on aikaa" tai "vielä ei ole lasten aika, joskus sitten myöhemmin". Kyllä ihmisen kumminkin pitäisi tajuta realiteetit, eikä luulla olevansa ikuinen teini. En siis sano, että lapsia ei voisi saada paljon vanhempanakin, mutta ei sentään kannata sumuttaa itseään silmään ajattelemalla, että lasten aika on joskus sitten hamassa tulevaisuudessa ja että aikaa on loputtomiin. Mutta jos ei lapsia halua, niin mikäs siinä, se on jokaisen oma asia.

Tuo on ihan sopivat vastaus jo sinänsä tyhmään kysymykseen. Miksi "liian vanhoilta" pitäisi edes asiaa udella? Lienee sanomattakin selvää, että joko niitä ei pystytä saamaan tai haluta ollenkaan. Mitä te sillä tiedolla teette? Ihmiset ottavat asian itse puheeksi niin halutessaan.

jos näkee että eivät halua lapsia. Mut tiedän, että omassa kaveripiirissäni ne parit, joista kumpikaan ei ikinä halua lapsia, ovat harvinaisuus. Enemmän on niitä, joissa toisella on vuosi vuodelta isompi halu saada lapsia, kun sitä aikaa ei lähemmäs nelikymppisillä kovin paljoa ole, ja toinen nimenomaan ei halua lapsia. Kun parisuhteessa ei ole muuta vikaa, on kiva elämä ja kivat asunnot, niin erotakaan ei haluta. Se on minusta tosi surullista: vanhemmuus on niin iso juttu, että on traagista jos siitä jää paitsi jos sitä haluaa. Toisaalta se on niin rankkaa, että kenenkään ei pitäisi tulla vanhemmaksi jos ei siihen todellakaan pysty/sitä halua.

se mulle kuulu jos joku ei halua lapsia,jokaisen oma asia.

Parisuhde kestää huomattavasti paremmin kasassa ilman lapsia.



Ja elämä on muutenkin paljon helpompaa.

Sen sijaan minua särähtää korvaan kun vaikka yli 35-vuotiaat pariskunnat sanovat, etteivät tiedä haluavatko lapsia, mutta "vielähän tässä on aikaa" tai "vielä ei ole lasten aika, joskus sitten myöhemmin". Kyllä ihmisen kumminkin pitäisi tajuta realiteetit, eikä luulla olevansa ikuinen teini. En siis sano, että lapsia ei voisi saada paljon vanhempanakin, mutta ei sentään kannata sumuttaa itseään silmään ajattelemalla, että lasten aika on joskus sitten hamassa tulevaisuudessa ja että aikaa on loputtomiin. Mutta jos ei lapsia halua, niin mikäs siinä, se on jokaisen oma asia.

Tuo on ihan sopivat vastaus jo sinänsä tyhmään kysymykseen. Miksi "liian vanhoilta" pitäisi edes asiaa udella? Lienee sanomattakin selvää, että joko niitä ei pystytä saamaan tai haluta ollenkaan. Mitä te sillä tiedolla teette? Ihmiset ottavat asian itse puheeksi niin halutessaan.

Odottelen sitä, kun ei enää kysytä. Nyt vastailen ympäripyöreästi, että ei ole ollut vielä ajankohtaista. Sama mies on ollut 15 vuotta ja lapsettomaksi jääminen selviö 10 vuotta. Puolituttujen reaktioista ei aina tiedä, ja joitakin loukkaa henkilökohtaisesti, kun en haluaa samaa kuin heillä om.

En ikimaailmassa utele keneltäkään haluavatko lapsia tai miksi heillä ei ole lapsia!! Omia lapsiani jouduin odottamaan niin kauan, että tiedän miltä tyhmät utelut tuntuvat. Muutenkin olen sitä mieltä, että toisten mahdolliset lapsihaaveet ei ole asia, josta saa udella yhtään mitään.

Mutta usko tai älä, minulle on useamman kerran tapahtunut niin, että joku (esimerkiksi eräs työkaverini) on alkanut pohtia asiaa minulle ääneen.Tilanteessa on tehnyt mieli sanoa, että lapset ovat parasta mitä voi olla ja kannustaa ehdottomasti yrittämään heti eikä muutaman vuoden päästä. Koska asia on kuitenkin niin herkkä, olen aina yrittänyt olla varovainen ja kommentoida vain sitä mihin minulta kysytään mielipidettä. Mutta kun toinen sanoo, "että onhan tässä vielä aikaa" tai "ehkä sitten muutamien vuosien päästä", niin pahalta se tuntuu, koska tiedän itse, että lapset eivät välttämättä tule nappia painamalla eikä päätöstä kannata siirtää hamaan tulevaisuuteen.

Toivottavasti sinä joka syytit minua tyhmästä kysymyksestä, luit tämän selvennyksen. Ja ehkä joku sellainenkin joka jahkailee loputtomiin...

Sen sijaan minua särähtää korvaan kun vaikka yli 35-vuotiaat pariskunnat sanovat, etteivät tiedä haluavatko lapsia, mutta "vielähän tässä on aikaa" tai "vielä ei ole lasten aika, joskus sitten myöhemmin". Kyllä ihmisen kumminkin pitäisi tajuta realiteetit, eikä luulla olevansa ikuinen teini. En siis sano, että lapsia ei voisi saada paljon vanhempanakin, mutta ei sentään kannata sumuttaa itseään silmään ajattelemalla, että lasten aika on joskus sitten hamassa tulevaisuudessa ja että aikaa on loputtomiin. Mutta jos ei lapsia halua, niin mikäs siinä, se on jokaisen oma asia.

Tuo on ihan sopivat vastaus jo sinänsä tyhmään kysymykseen. Miksi "liian vanhoilta" pitäisi edes asiaa udella? Lienee sanomattakin selvää, että joko niitä ei pystytä saamaan tai haluta ollenkaan. Mitä te sillä tiedolla teette? Ihmiset ottavat asian itse puheeksi niin halutessaan.

Olen heille kateellinen. Itelläni on 2 lasta ja rakastan heitä kyllä, mutta usein tulee pohdittua millaista elämä olisi ilman heitä... Lähinnä kaipaan sitä vapautta tulla ja mennä. Ja toisaalta, jos lapsia ei olisi, olin eronnut nykyisestä miehestäni jo aikoja sitten. Nyt pysyn tässä lasten takia. Onneksi ovat jo melko isoja joten ei ole enää montaa vuotta kärsittävänä.

kuulostaa kyllä tosi surulliselta. Ei sen perhe-elämän tuollaista tarvitse olla. Voitko tehdä mitään? Löytää iloa perheestä? Parisuhde kuntoon?

Pitääkö tätäkin perustella?

Jokaisen ihan oma asia. Toivottavasti ovat onnellisia!

Mulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta, ei ole koskaan ollutkaan tai mitään hinkua alkaa paskavaipparalliin tai kasvattaan pieniä pirjojanipettereitä. Lapset ei ole koskaan kiinnostaneet mua ja pidän niitä lähinnä rasittavina. Ikää on jo 38, että alkaa kyl ajat oleen pikkuhiljaa ohi. Miehelläkään ei ole mitään halua tehdä jälkikasvua, joten kaksin mennään eteenpäin. Jos mua sit joskus kaduttaa 20 vuoden päästä, niin voi voi, se on sit oma moka ja sitä itketään sitten. Mut en mä kyl niitä ipaoita vkisinkään ala tekemään.

Mulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta, ei ole koskaan ollutkaan tai mitään hinkua alkaa paskavaipparalliin tai kasvattaan pieniä pirjojanipettereitä. Lapset ei ole koskaan kiinnostaneet mua ja pidän niitä lähinnä rasittavina. Ikää on jo 38, että alkaa kyl ajat oleen pikkuhiljaa ohi. Miehelläkään ei ole mitään halua tehdä jälkikasvua, joten kaksin mennään eteenpäin. Jos mua sit joskus kaduttaa 20 vuoden päästä, niin voi voi, se on sit oma moka ja sitä itketään sitten. Mut en mä kyl niitä ipaoita vkisinkään ala tekemään.

Miksi pitää päteä ja korostaa tätä asiaa, varsinkin viljemällä negatiivissävyisiä nimityksiä lapsista. Harmi, että vanhempasi tekivät lapsia.

Taisi edelliselle kommentojalle kolahtaa. No tää apina lukee tätä palstaa ja nimittelee mukuloita ihan kuinka lystään. Hyvää illanjatkoo sullekkin sitruunapillu :D