Mitä mieltä pariskunnista, jotka EIVÄT halua lapsia?

Ei mulla ole mitään erityisajatuksia asian suhteen. Eiköhän se ole jokaisen asia. Ihan ymmärrettävää jos ei halua olla vastuussa toisen elämästä ja kasvusta.

mitään mieltä. Ihan sama minulle.

-Eivät kulje virran mukana koska suurin osahan hommaa lapsia sen kummemmin pohtimatta koska niinhän muutkin



- Laiskoja ehkä jos syynä se että eivät jaksa hoitaa lapsia



- Arvostavat selvästi muita asioita esim. uraa tai harrastuksia



Vapaaehtoinen lapsettomuus ei herätä minussa suuria ajatuksia ainakaan jos ei ole kyse läheisistä sukulaisista (toivon lapsenlapsia). Mutta myös oman lapsen kohdalla se on täysin hänen asiansa.

Rahaa tosi paljon käytettävissä itseen. Voi tehdä lomamatkoja ja viettää kahdenkeskistä aikaa milloin vain.

Toisaalta mun mielestä lapset ovat elämän suola ja jos mulla ei olis lapsia, niin mä tuntisiin jääväni jostain paitsi.

Ei mulla kovin isoja mielipiteitä ole lapsettomista.

sain lapseni ~35-vuotiaana, joten ehdin olla myös parisuhteissa, joihin ei haluttu lapsia. En mä ole mitään mieltä muista vastaavista. Omalta kohdalta oli erittäin hyvä juttu, että en halunnut lapsia niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olin aikaisemmin suhteessa. Lapset tein tosin heti, kun isäksi sopiva löytyi, se parisuhde olikin jo alusta asti erilainen.

itse olen aina halunnut ison perheen. Ja onhan tämä rankkaa. Rankkutta on lisännyt se, että olen aina halunnut tyttäriä ja olen saanut vain poikia. Jokainen näistä pojastakin on olut vaikea saada aluilleen. Monta itkua ja surua ja murhetta olisi säästynyt jos en koskaan olisi edes halunnut lapsia. Joten kadehdin ihmisiä joilla on helpompaa kun eivät edes halua lapsia.

Toki sitten kun mennään myöhempään aikaan, itse olemme vanhoja ja lapsemme aikuisia, niin silloin taas olen oikein mielelläni äiti. Muutoin olisi aika yksinäistä.

Joskus miettisin että jäävät paljosta paitsi, joskus ajattelen että onnelliset!! =)

Näin se vaan on. Ei kaikkien tarvitse haluta lapsia. Ja ihan hienoa että pysyvät päätöksessään vaikka yleinen mielipide pitäisikin heitä outoina.

Sinänsä en mitään mieltä, kun asia ei ole minun asiani. Tavallaan myös kadehdin näitä ura-pariskuntia, joilla varaa ja aikaa reissata, design-kodit jne. Yleensähän nämä omasta tahdostaan lapsettomat ovat juuri hieman paremmin toimeen tulevia uraihmisiä. (paino sanalla yleensä!)



Onhan tämä kahden pienen lapsen kanssa puljaaminen rankkaa toisinaan. Eilen illalla mietittiin, että vitsi olis kiva käydä terassilla edes kerran tänä kesänä... mutta eipä sinne kovin ex-tempore pääse lähtemään. Kaikki tämmöinen "olispa kiva..." -tyyppinen tekeminen ei ole mahdollista.



Mutta sitten se toinen puoli: kyllä mä itse lasten hankinnassa mietin myös sitä, että kun ollaan 50v niin onpa kiva kun on niitä lapsia, jotka tulevat sunnuntaisin käymään jne.



Loppujen lopuksi tämä on jokaisen oma valinta. En pidä itsekkäinä tms. Ihmiset arvostavat eri asioita ja kyllä tässä maailmassa lapsia riittää.

lapsellisia

aivan varmoja siitä, että lapset tulevat sitten käymään, kun olette vanhempia? Ja mitä sitten, jos eivät tulekaan?

joista varsinkin yksi kailotti suureen ääneen, että he eivät TODELLAKAAN halua lapsia ja haluavat vaan matkustella ja elää ihanaa vapaata aikuisten elämää. Tätä jatkui vuosia.



Nyt oli sitten samaisen pariskunnan naisella viime talvena facessa päivitys, että "vuosien odotus palkittiin, aarteemme syntyy keväällä".



Siis en tietenkään tiedä, mutta usein tuntuu että monet haluavat peitellä lapsettomuuttaan ja minimoida kyselijät sanomalla etteivät ole kiinnostuneita lasten hankinnasta.

fiksuja ovat.

En osaa muodostaa minkäänlaista mielipidettä niin isosta joukosta... Tuskin kaikki mitään intohimoisia uranluojiakaan ovat. Syyt voivat olla niin monet. Hieman sama kuin yrittäisi muodostaa mielipidettä kissattomista, autottomista tahi lapsellisista vain yhden faktan pohjalta.

ei niitä jaksaisi tms. hoitaa. Kuka haluaisi kasvaa "perheessä", missä olisit ei haluttu.

joista varsinkin yksi kailotti suureen ääneen, että he eivät TODELLAKAAN halua lapsia ja haluavat vaan matkustella ja elää ihanaa vapaata aikuisten elämää. Tätä jatkui vuosia.

Nyt oli sitten samaisen pariskunnan naisella viime talvena facessa päivitys, että "vuosien odotus palkittiin, aarteemme syntyy keväällä".

Siis en tietenkään tiedä, mutta usein tuntuu että monet haluavat peitellä lapsettomuuttaan ja minimoida kyselijät sanomalla etteivät ole kiinnostuneita lasten hankinnasta.

Ihmisiä on monenlaisia. Muakin aina epäilytti exän sisko miehineen, jotka toi jatkuvasti ja voimakkaasti esiin vapaaehtoista lapsettomuuttaan. Ihmettelin miksi siitä pitää koko ajan jankuttaa, jos asian kanssa on sinut. :P Ei mua ainakaan kiinnostanut kuunnella samaa höpötystä joka joulu ja juhannus. Sanoin niille, että menkää kastraatioon, niin ei tarvitse jankuttaa, mutta ei sekään vaihtoehto kelvannut. En ole ollut vuosiin tekemisissä, mutta kummallinen juttu se oli ja epäilen, että vastuunotto lapsesta pelotti ja toisaalta kiehtoi, joten se oli sen takia jatkuvasti puheenaiheena.

aivan varmoja siitä, että lapset tulevat sitten käymään, kun olette vanhempia? Ja mitä sitten, jos eivät tulekaan?

Muakin ihmetyttää miksi tää on joku itsestäänselvä oletus.

Mä esim. itse koen erittäin epämiellyttäväksi velvollisuudeksi käydä äidin luona, en kävis todellakaan jos mulla olis sisaruksia jotka kävis siellä.

Lapseton vanhus esim. tietää että ehkäpä kukaan ei käy tervehtimässä, aika moni "lapsellinen" odottaa turhaan jälkikasvua kylään / vanhainkotiin katsomaan.

Itse siis olen vapaaehtoisesti lapseton, onneksi löytyi samanhenkinen mies. Nuorena meni yksi pitkä suhde tämän takia poikki, kun mies luuli että enhän mä tosissani ole kun sanon että lapsia ei tule.

Meitä on moneen junaan, mutta itse on liiemmin vanhempieni luona käy. Jouluna olen siellä käynyt syömässä, keväällä pari kertaa hakemassa varastosta jotain tavaraa. Mutta aikaa en ole heidän kanssaan viettänyt sen jälkeen kun muutin pois, enkä suurta koe tarvetta. Oikeastaan en pidä heidän kanssa olemisesta. Tiedän toki, ettei pikkuveljenikään käy kotona, ei halua. Perhe on perus keskiluokkainen, eli ei ikinä lapsuudessa mitään erityisiä taloudellisia ongelmia ollut, alkoholismia, väkivaltaisuutta yms.



Tämä nyt on vain yksi tapaus, mutta eipä lasten tekeminen tarkoita ettetkö olisi yksin. Käykääpäs vanhainkodissa jututtamassa ja kyselemässä, onko jollain teistä käynyt vieraita? Omat lapset joka sunnuntai?

Mutta sitten se toinen puoli: kyllä mä itse lasten hankinnassa mietin myös sitä, että kun ollaan 50v niin onpa kiva kun on niitä lapsia, jotka tulevat sunnuntaisin käymään jne.

[/quote]

...ei mikään itsestäänselvyys. Todella monissa tapauksissa ei näin ole. Esim. omalla kohdallani, välimatkaa isään sen verran, että vierailut ovat muutamia kertoja/vuosi.



Sitten on myös ihmissuhteiden vuoksi harvoja tapaamisia...

aivan varmoja siitä, että lapset tulevat sitten käymään, kun olette vanhempia? Ja mitä sitten, jos eivät tulekaan?

Muakin ihmetyttää miksi tää on joku itsestäänselvä oletus.

Mä esim. itse koen erittäin epämiellyttäväksi velvollisuudeksi käydä äidin luona, en kävis todellakaan jos mulla olis sisaruksia jotka kävis siellä.

Lapseton vanhus esim. tietää että ehkäpä kukaan ei käy tervehtimässä, aika moni "lapsellinen" odottaa turhaan jälkikasvua kylään / vanhainkotiin katsomaan.

Itse siis olen vapaaehtoisesti lapseton, onneksi löytyi samanhenkinen mies. Nuorena meni yksi pitkä suhde tämän takia poikki, kun mies luuli että enhän mä tosissani ole kun sanon että lapsia ei tule.

En mäkään käy tapaamassa vanhempiani, jotka joivat viinaa koko lapsuuteni ajan. Toivottavasti pystyn omilleni tarjoamaan paremman lapsuuden, mutta en mä niitä sen takia tehnyt, että ovat mun kavereita. :D Ystävät on ihan muita ihmisiä kuin omia lapsia, eikä niiden tarvitse mun takiani uhrautua mihinkään.

ovat niin erilaisia, ettei mielestäni voi muodostaa mielipidettä isosta joukosta yhden ominaisuuden perusteella. En siis ajattele mitään erikoista, kuten en lapsiperheistäkään erityisesti.



Joillain on lapsia, joillain ei. Ei siitä nyt paljoa muuta voi ajatella :D