kiukkuinen ja hankala 11-vuotias - apua, onko tämä jo murrosikää?

meillä poika on kiltti, tottelevainen ja hyväntuulinen kotona (tosin pientä angstia löytyy, mutta sitä on taiteilijapersoonasta löytynyt aina) mutta herranen aika miten vaikeaa on nykyään noudattaa sääntöjä!!



Kaikkea kiellettyä on kokeiltava, kaikki käskyt "unohdetaan" ja anarkismi on jokapäiväistä nykyään :(

Nimittäin kuulostaisi vähän siltä, että poika on masentunut. Liittyykö murrosikään? En osaa sanoa muuta kuin että aika varhain on pojalla sitten alkanut se murrosikä, yleensä vain tytöillä noin varhain.

meillä tähän kesään asti ollut maailman ihanin poika ja tottelevaisin, mutta nyt alkanut selkeästi murkkumeninkiä! Täyttää loppuvuodesta 12.

Meidän superkiltillä ja rauhallisella pojalla alkoi tuossa iässä, nyt 15 v. ja alkaa jo olla asiallisempi...

... ja ikävä kavereita?

on ollut hyvin haastava aina, mutta nyt on ihan uudenlaista sävyä tässä. Olen itsekin miettinyt, onko hän masentunut, sillä viime kevät oli hänelle hankala kaveririntamalla. Nyt kaveriasiat ovat kyllä korjaantuneet.



Pojalla on vaikeuksia (tulee kiukkuiseksi ja ärtyneeksi) sietää sitä, ettei hän saa aina tahtoaan läpi. Jaksaa jauhaa ja jurnuttaa ja kiukutella ja karjua vaikka kuinka, jos ei hommat mene niinkuin hän tahtoo. Ja ei, emme anna periksi - mutta sitten tunnelma talossa onkin helposti melkoisen ahdistava.



Selvästi hän on välillä itsekin ihan hukassa, että mikä oikein kiukuttaa. Siksi ajattelin, että murrosiän hormonitko ne siellä jo mieltä kuohuttaa.



ap

oliskos kellään mielipiteitä, miten tällaisen tyypin kanssa tulisi toimia? Ottaako tiukka ja käskevä linja, vai ymmärtävä ja sietävä?



Kumpikaan ei tunnu toimivan :(



Olemme - äiti sekä isä - yrittäneet jututtaa poikaa ja saada häntä kertomaan tunteistaan, että mikä harmittaa, mutta hän vastaa vain että "noku ärsyttää".



ap

Meillä 11- vuotias poika, joka ärsyyntyy kaikesta mitä pikkusisko sanoo ja tekee.Vastoinkäymisiä ei tunnu sietävän ollenkaan raivostumatta.Naama usein väärinpuolin. Jankuttaa samaa asiaa vaikka koko päivän.

Kuitenkin aivan ihana ja herkkä pakkaus...Murrosikä se siellä kolkuttelee. Kun vaan osais itse olla hermostumatta, ettei tulisi aina vastattua kiukkuun kiukulla..

Ei kuitenkaan halua lähteä esim. kouluun, jos on kiukutellut, ennenkuin tulee halaamaan ja sopimaan. Sitten taas kaikki on hyvin..hetken aikaa :/

[quote author="Vierailija" time="12.07.2012 klo 12:50"]

oliskos kellään mielipiteitä, miten tällaisen tyypin kanssa tulisi toimia? Ottaako tiukka ja käskevä linja, vai ymmärtävä ja sietävä?

Kumpikaan ei tunnu toimivan :(
".
Olemme - äiti sekä isä - yrittäneet jututtaa poikaa ja saada häntä kertomaan tunteistaan, että mikä harmittaa, mutta hän vastaa vain että "noku ärsyttää 

ap

[/quote]

Sanoisin että tiukka ja ymmärtävä. Vaatisin sen mitä tarvitsee."Sietäminen" voi ajan oloon alkaa tuntua lapsesta välinpitämättömyydeltä, eikä murrosikäisenkään voi antaa käyttäytyä miten vaan - se ei ole reilua nuorta eikä muita perheenjäseniä kohtaan. Opetellaan että ärsytyksestä huolimatta asiat voi hoitaa, ja käyttäytymisen on pysyttävä tietyissä raameissa. Mutta lapselle on hyvä sanoittaa hänen tunteitaan ja sitä kautta osoittaa ymmärrystä ("näen että sinua ärsyttää  nyt tosi paljon, mutta roskat on silti vietävä"), ja itse pitäisi tietysti pysyä viilipyttynä (tiedän, vaikeaa se on!). Muista antaa reilusti hyvää palautetta silloin kun siihen aihetta suinkin keksit, kannustaa ja tukea ja viettäkää mahdollisimman paljon hyvää yhteistä aikaa. 

Ihan tasan samanlaista meillä, ikää nyt 11 1/2 v, pOika. Vastustaa AIVAN KAIKKEA, mikään ei riitä. Peruu kiukkukohtaukset lyhyellä 'sorilla' ja on kuin asia olisi poistettu. Olen kohta siinä vaiheessa etten halua jaksaa enään. Voi vee, että minuakin kiukuttaa :-) 

minä tilasin tuon suositellun kirjan.



ap

minä tilasin tuon suositellun kirjan.

ap

kommentteja?



ap

nyt 16 vee, ja aika leppoisa tapaus

miten ja mitä syö? sokerit pois...... en nyt sanoisi murrosikää välttämättä, vaan ravinto ja ravintolisät kohdalleen? onko liikunnallisia harrastuksia, ne rentouttaa ja purkaa paineita.

On aina ollut vähän hankala, äkkipikainen, herkkä ja melodramaattinen (mutta siis kerrassaan ihana poika kokonaisuutena). Tavallaan musta on ihanaa kun poika on jo niin iso, että sitä voi kohdella isona poikana (antaa valvoa vähän pitempään, katsoa yhdessä leffaa, keittää yhdessä aamukahvit) mutta voi kiesus että osaa provosoida!



Tietyssä mielessä mua itseäni helpottaa ajatus, että oikuttelut voi laittaa alkavan murrosiän piikkiin mutta pelottaa vaan, mitä on edessä kun jo nyt on näin vaikeaa. Fyysinen murrosikä pojalla on selkeästi vielä edessä mutta henkisesti lapsi on muuttumassa lujaa vauhtia.

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=405



Sanotaan että lapsi joka on väkivaltainen (raivarit luetaan tähän mukaan jos riehuu/hajoittaa tavaraa) ja on masentunut niin kuuluu saada jotain apua!

Tälläsellä lapsella menee HUONOSTI, ei tilanne korjaannu itsestään.



Jos mahdollisuus vaikka nyt kesällä ottaa kouluterkkaan yhteys niin tee se!



Tylsää voi olla mutta ei tuo ole enää mitään normaalia.

Ei sinun kuulu olla jonkunlainen vaan lapsi tarttee nyt osaavaa apua.

Lyhyessä ajassa siitä on tullut joka asiasta jankuttava, vaatteista ja hiuksista riitelevä kapinallinen :O Ärsyyntyy isompien sisarusten sanomisista ja tekemisistä jne. Kysyy pitkää pinnaa joka mullakin kyllä tietyn pisteen jälkeen katkeaa kun jankutus vaan jatkuu ja jatkuu.

Meidän 10 v tytöllä murrosikä. Tiesin että tytöillä voi alkaa aikaisin, mutta poika? Nykyään se maailma vaan niin nopeasti muuttuu.