Lapsille ikäeroa n1v.3kk.? Miten äiti jäksaa?
No niin meille kävi siis vanhanaikaisesti... kaksi ensimmäistä lasta on tulleet n.2 vuoden yrittämisen jälkeen ja toinen hormooni piikkien jälkeen... no emme sitten käyttäneet ehkäisyä vaan ajattelimme että " tulee jos tule" .
tämä ei siis ole meille mikään kamala asia vaan oikeastaan tosi iloinen asia. Mutta mielessä pyörii jos jonkin moista juttua...
Miten jaksan itse?onhan vauva vasta 6kk. miten huomioida esikoinen ja vauva uuden vauvan sunnyttyä??
Onko paljon muita äitejä joilla lapset pienillä ikäeroilla??
Vertaistukea kaivataan!!
Kommentit (12)
Esikoinen on nyt 4v ja nuorempi 6kk.
ap
toisen ja kolmannen ikä eroa 1v4kk ja kolmanen ja neljännen ikäero on 1v5kk.
Ekan ja vikan lapsen ikä eroa on yht 4v1kk.
Rankkaa se välillä on mutta kyllä siitä hengissä selvii työllä ja sisulla =).
Onneksi olkoon vaan sinulle
meillä lapset-97,00 ja 01,nuorimmat ikäeroa 11kk,kävi kanssa vanhanaikaisesti,loppuraskaudessa olin sika väsynyt kun tuo alle 1v ei vielä kävellyt mut kerkesi joka paikkaan ja painoi aika lailla,nyt elämä on ihan toisenlaista jo .......tsemppiä
Meillä esikoisen ja toisen lapsen välillä on juuri tuollainen ikäero. Kyllä sitä ihmeesti jaksaa, välillä on toki huonoja päiviä ja esim. lasten sairastaessa yhtä aikaa voimat on koetuksella.Mutta kun ottaa itsellekin aikaa, järjestää vaikkapa yhdenkin illan viikosta vain jotain omaa juttua varten, niin se antaa vähän hengähdystilaa.Itse huomasin sen että esikoisella ei ollut pahaa mustasukkaisuuttakaan, varmasti siksi, että oli itsekin vielä niin pieni, ettei osannut olla mustasukkainen vauvalle. Nyt pojat ovat 4 ja 3 vuoden iässä ja heillä käy jo mukavasti leikit yksiin. Tietenkin välillä tapellaan oikein kunnolla, mutta sehän kuuluu asiaan.;-) Oikein paljon voimia ja onnea odotukseen!
rankkaa on ollut,mies onneksi apuna ja isovanhemmatkin jonkin verran.Kyllä siitä selviää=)
sille joka vielä tarvis hoitoa ja huolenpitoa ja äidin sylin täyttää toinen vauva.
Tämä on asia jota en ole koskaan ymmärtänyt... Isompi oppii jo pienenä että on olemassa muitakin kuin hän ja sisarukselle tulee automaattisesti sama.. uusi vauva ei saa koskaan olla ainoa, joka saa syliä, hoivaa ja huolenpitoa.. Tällä logiikalla jokaiseen perheeseen saisi tulla vaan yksi lapsi...
Vierailija:
sille joka vielä tarvis hoitoa ja huolenpitoa ja äidin sylin täyttää toinen vauva.
meillä lapsilla ikäeroa 11minuuttia ;)
Niinhän se on... ja imettäminenkin onnistuu kunhan muistaa ensin syöttää vauvan ja sitten isompaa. Koska ravinnollisesti tästä ei ole niin suurta hyötyä enään 1v.3kk->
meillä lapsilla ikäeroa 11minuuttia ;)
[/quote]
meillä vauvan ja esikoisen ikäero 1v4kk ja ihan suunnitellusti. halusin tehdä lapset pienellä ikäerolla. Vauva on nyt vajaa polivuotta ja ihan kivasti on mennyt.
Raskaus oli rankempi, mutta tämän toisen vauva-aika helpompaa kun on kaikki jutut tuoreena muistissa ja onpa jo valmiiksi tottunut yövalvomisiinkin.
Välillä tietty väsyttää ja tuntuu ettei ole muuta elämää kuin lastenhoito mutta pääsääntöiseti mukavaa. Innolla odottelen että kuopus lähtee liikkeelle ja lapset voisivat leikkiä enemmän keskenään. Jo nyt esikoinen kovasti huolehtii vauvasta ja " hoitaa" joko vauvaa tai omaa vauvanukkeaan.
Muutama vinkki:
-varaudu että isompi voi reagoida vauvan tuloon eli uhma voi astua kuvioihin jo aikaisin.
-koita saada vanhempi " omatoimiseksi" , pois vaipasta ja potalle, syömään itsenäisesti jne.
-Vauvanukke on tosiaan hyvä, kun isompi voi hoitaa sitä.
-Sullahan oli yksi isompikin joka varmaan mielellään auttaa!!!
matkaan. Riippuu varmasti vanhempien lapsien luoteesta. Meillä esikoinen sen verran vilkas, että olisin varmaan kuollut jos olisi ollut vielä vauvakin. Meillä ikäero 1v8kk, vähemmän olisi ollut katastrofi. Sillin alkoi olla sem verran järkeä päässä että hyvin on mennyt.
ja itsekin olen tuota jaksamista miettinyt. tosin meille tulee nyt jo kolmas lapsi, nuorempi vauvan syntyessä 1v4kk. raskausaikakin on ollut jotenkin raskaampi kuin edellisen, koska ei ole yhtään saanut tai voinut levähtää.
mutta kaipa sitä jotenkin jaksaa, mies auttaa. sukulaiset asuu eri paikkakunnalla, heistä ei apua. toivottavasti sulla on apua esim vanhemmista.
ja jos muut on selvinnyt moisesta, niin miksipä ei mekin?