Onko äitiys seksikkyydestä luopumista ja oman terveyden laiminlyömistä koska

Miten ulkonäöstäni huolehtiminen tai liikuntaharrastukseni tai terveellinen ruokavalioni olisi lapselta pois?

mikä on sinusta tarpeellista seksikkyyttä ja milloin äiti laiminlyö omaa terveyttään? Kaikki on nääs suhteellista eikä tämän avauksen perusteella oikein vielä osaa vastausta antaa...

Meillä on vaativa vauva. Kun hetken saan huilia, niin en jaksa hoitaa miestäni. :/

oli jonkin aikaa. Mulla oli lapsi, jolla oli terveysongelmia. Niistä johtuen hän nukkui erittäin huonosti ja oli itkuinen.



Kyllä lapsi ja hänen hoitamisensa ja terveytensä todellakin meni oman terveyteni ja varsinkin seksikkyyteni ohi. Todellakin oli tärkeämpää herätä lapsen kanssa viisitoista kertaa yössä ja istua vauva sylissä sairaalassa, imettää ja hoivata, kuin lähteä lenkille tai pitää huolta omasta seksikkyydestä.

Kun on kolme pientä lasta, vaikeat raskaudet ja synnytykset ja lasten kanssa päivisin yksin kotona, niin siinä ei yksinkertaisesti ehdi laittautua, kuntoilla ja syödä terveellisesti.



Tähän joku näsäviisas pian vastaa, että ehtii hyvin jne... mutta en minä ainakaan ole ehtinyt, kun kolme lasta kahdessa vuodessa ja tekemistä niiden kanssa riittää.



En silti mikään hirvitys ole, samoissa mitoissa kuin ennen esikoista eli hoikka olen. Enkä koskaan syö roskaruokaa tms... mutta kyllä suklaata popsin, onneksi ei näy vartalossani:)

äiti haluaa raskauden jälkeen käydä ottamassa silikoonit, korjauttamassa vatsanahan, operoimassa pimpsaa plastiikkakirurgilla... mikä siinä on niin tuomittavaa? jos on pitänyt kehostaan huolta raskaus aikana, mutta se ei vain ole riittänyt. jos tuokaan ei satuta sitä lasta, niin saa kai äiti tehdä ainakin minun mielestäni ulkonäölleen ratkaisuja joista hän on onnellinen ja kokee itsensä taas seksikkääksi naiseksi, eikä pelkäksi synnytyskoneeksi ja imetyskoneeksi tyhjineen riipputisseineen, roikkuvineen vatsanahkoineen ja niin edelleen



tai sitten ei ole kypsä kuulemma tekemään lapsia jos pelkää vähän terveydensä puolesta että saisi esimerkiksi niin pahoja vaurioita lapsen saannin jälkeen kehoonsa ettei pysty pidättämään vaikka ulostetta ja virtsaa? pitäskö siinä sit vaan hymyillä et no onhan mulla lapsi? mä ymmärrän täysin tuon hädän ja jos olo rupee vuosien saatossa masentumaan entistä enemmän jos ongelma ei korjaudukkaan.



miten tälläisiä vaivoja voi edes kehoon jäädä?



ylipäätään mietityttää. eikö naisen keho olisi pitänyt pääsääntöisesti luoda raskauteen ja kestämään raskaus kaikkineen juttuineen. jossain asioissa on sit luonto joidenkin yksilöiden kohdalla kyllä mokannu kun jos näin ei käy + myös siinä että kaikki naiset ei pysty raskautumaan.

Eli nuorimmaisella koliikki ja heräsi yli vuoden joka yö puolen tunnin välein eikä nukkunut päivisin kuin 10 minuutin pätkissä. Siihen päälle hoidettavana 1v ja 2v sisarukset.

itsestä pitää huolehtia ja uusia vaatteitakin ostella jos rahaa on mutta minusta menee överiksi jos mamma käy joka päivä salilla jättäen lapsen aina toisten hoitoon tai ostaa itselleen mielummin rakennekynnet kuin lapselleen ravitsevampaa ruokaa (siis jos raha ei riitä kumpaankin). Tai jos mamma aina ostaa lapselleen kaupasta einestä kun ei ehdi ruokaa laittaa juostessaan jumpissa tai kasvohoidoissa tms...

Lapsia on useampi, melko pieniä kaikki.

Terve olen ja iloinen siitä. Liikun, lopetin tupakoinnin vuosia sitten. Minusta terveys on tärkeää kaikille mutta korostaisin sitä äideille: varsinkin jos on vaikeaa niin liikunta auttaa pitämään mielen virkeänä ja kokee elämänsä raskaaksi niin se rentouttaa.



Laiminlöin kuntoani lähinnä teini-iässä mutta kahden lapsen jälkeen onneksi löysin liikunnan ilon. Uusia lajeja on ihana löytää!



Ei lapsen saaminen saa tarkoittaa sitä että menettää terveyden ja mökkiytyy. Seksikkyys ei tarkoita kalliita vaatteita, vaan tunnetta ja paloa sisältä omaa kuntoaan on helppo nostaa ihan vaikka olkkarin lattialla katsellessa telkkaria, lapsista saa seuraa, tsemppareita, lisäpainoa, jumppakavereita.



Terveet vanhemmat jaksaa kotona, ollaan virkeitä ja viriilejä ja lapset oppii liikkumaan.

Mut jos äiti haluaa vaikka kerran viikossa käydä salilla esimerkiksi sunnuntaisin. Rakennekynsiä mä en ees käytä, kun kasvaa omastakin takaa. Ja ruokaa kyllä laittasin ite (tai no en kunnolla nyt osaa kun muutaman ruokalajin, mutta sitten opettelisin) jos meillä ei saisi ruokakaupassa tuoretiskiltä valmista itsetehtyä kotiruokaa :)



mutta jos haluaisin käydä korjaamassa myöhemmin kroppaani plastiikkakirurgilla tai pelkäisin saavani noita inkontinenssi vaivoja niin olenko huono äiti?

no minä olen äiti joka rakasta lapsiaan, mutta olen myös nainen ja yritän pitää huolta ulkonäöstäni. Tykkään lueskella naistenlehtiä, katsella vaatteita ym. ja kyllä, käyn myös toisinaan iltaa istumassa mieheni tai ystävieni kanssa. Ja olen onnellinen, parisuhde voi myös hyvin. Jos olisin "vain" äiti, luulen että parisuhteemme ei olisi näin hyvä ja en olisi kyllä näin onnellinen. Tarvitsen joskus muutakin, edes hetkeksi. Muistakaa myös huolehtia itsestänne..

Olin ennen "seksikäs" ja tarkka ulkonäöstäni. Ulkonäkö ja seksikkyys menettivät merkityksensä lapsen tulon jälkeen ja olen siitä pelkästään onnellinen, vapautunut ja helpottunut. Äitiys teki minusta itsevarmemman.



Miesten mielestä olen todennäköisesti tyypillinen lässähtänyt, kulahtanut mutsi. Naiset säälivät minua ja kauhistelevat, miten olen päästänyt ulkonäköni rupsahtamaan. Vapaaehtoisesti lapsettomat ystävät ovat minut nähtyään entistä vakuuttuneempia, etteivät koskaan hanki lapsia. Näinhän se menee.



Terveydestäni sen sijaan huolehdin paremmin, kuin ennen lasta. Syön terveellisemmin, liikun paljon enemmän, pesen hampaita entistä useammin jnejne. Ylipäätään arvostan itseäni enemmän ja pidän parempaa huolta itsestäni nykyään.