Jos olet 60-70v niin vihaatko katsoa nuoruuskuvia itsestäsi=??
Äitini aina sanoo noin ja en tiedä onko se normaalia
Kommentit (20)
En, kun heitin ne kaikki roskiin. Petyin lapsuuden kaveriini, joka oli myös sukulaiseni. Ei ole tallella luokkakuvia eikä muitakaan nuoruuden kuvia. Joskus kaduttaa, mutta tehty mikä tehty.
Miksi vihaisin? En vihaa itseäni nytkään, ikääntyminen on luonnollista vaikka ei kivaa.
En vihaa, päinvastoin. Olen ihan tyytyväinen siihen miltä näytin silloin.
En tietenkään, päinvastoin, niitä on kiva katsoa, harmi kun niitä on niin vähän. Mun 15v teinipojat ei halua katsoa lapsuuskuviaan, mutta kyllä nekin mielensä muuttaa sitten aikuisena.
On kyllä outoa jos ei halua katsoa kuvia silloin kun näytti paremmalta kuin nyt.
N50
Olen 73-vuotias, enkä vihaa katsella nuruukujviani. En niitä usein katsele, sillä muistini on edelleen hyvä, joten en tarvitse kuvia palauttaakseni asioita mieleeni.
En ollenkaan, pikemminkin katson niitä vähän hämmästellen, että olenkin ollut ihan nätti, vaikka nuorena ei siltä tuntunut.
En vihaa, mulla oli ihan hyvä nuoruus.
miksi tämä näyttää edellisillä vastaajilla liittyvän ulkonäköön ja sen muuttumiseen? Todennäköisemmin aapeen äidillä on ollut vaikea nuoruus tai sitten paljon pettymyksiä nuoruuden unelmien ja ihmissuhteiden suhteen.
Siellä voi olla jotain kipeitä muistoja. Tunteet voi tulla yllättävän voimakkaina mieleen pelkästään kuvia katselemalla. Tuo ei välttämättä ole huono merkki. Siellä voi olla jotain, mitä on vaikea sietää tänä päivänä. Jos se on jotain ikävää, voi olla hyvä asia, että se puistattaa ja tuntuu kaukaiselta.
Onhan tuo vähän jyrkästi ilmaistu, mutta asia voi olla sellainen mihin ei osaa viitata sen rakentavammin.
Katselen 20+ kuviani ihaillen, vau, mikä mimmi enkä itse edes tajunnut. Niiltä ajoilta on paljon paperikuvia.
Kumpa olisi 65 vuotiaan tietotaito ja parikymppisen ulkonäkö!
En vihaa katsella niitä. Niistä on hyviä muistoja. Tulee mieleen paljonkin juttuja, kun näkee jonkin vanhan kuvan. Tunteita, tuoksuja, tapahtumia...
Katon ihaillen miten kaunis olen ollut.
Kyllä vihaan. Niin terhakat tisukat ja perse kuin paviaanilla. Puhumattakaan pimpsukasta joka oli mehevä ja limainen koko ajan.
En vihaa päinvastoin. Hämmästyn kuinka h* lvetin hyvänäköinen olin silloin ja totean nyt 50v myöhemmin kuinka katoavaista on kauneus.
Inhoan nykyisiä kuvia! Ennen olin kaunis, vielä 5v sittenkin.
Katson mielelläni nuoruuteni kuvia...T; ukkeli 61-v.
En vihaa, vaan ihmettelen miten kaunis olen ollut silloin. En kai tiennyt sitä silloin, mutta ei minulla ole ollut koskaa ulkonäöstä mitään komplekseja.
Vierailija kirjoitti:
Katon ihaillen miten kaunis olen ollut.
Sama minulla, tein nuorena mallin töitä ja kuvia on aika paljon. Lapsenlapseni ihmettelevät, miten kaunis tuo rupsahanut mummi oli ennen. T.mummeli 75+
En vihaa, mutta ihmettelen miksi ihan komeasta pojasta tuli lähinnä timojutilanaamainen setä, vaikka en ole edes ylipainoinen.
Jännä, että niin moni puhuu ulkonäöstään tässä yhteydessä Minulla nuoruuden kuvien katselu liittyy aina tapahtumiin.
Tuon kuvan ottamisen jälkeen Raija kuoli kotimatkalla. Tuosta ujosta kaverista, jonka kanssa kuljettiin käsi kädessä, tuli Juicen bändin jäsen jne
En vihaa. En niitä erityisemmin usein katselekaan, mutta muistuttavat hyvällä tavalla elämän luonnollisesta kulusta. Se että ulkoisesti muuttuu, on tietenkin selvää. Mielenkiintoisempaa on tunnistaa tämä sama sisäinen ihminen noiden vanhojenkin kuvien kautta.