Mitä valintaasi kadut?

opiskelin hoitoalalle. Eteneminen mahdotonta, parhaat hommat menee miehille ja duuni on tylsää liukuhihnaa huonolla palkalla.



En suosittele.

Olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa. Nyt on niin vaikea päästä enää eroon. Tyyppi on ihan kiva, kiltti ja kunnollinen, mutta tiedän ettemme kuulu yhteen. Haaveilen jatkuvasti aivan erilaisesta ihmisestä. Hänellä ei ole juurikaan niitä ominaisuuksia joita kumppanilta odotan.



Nyt jo eron esteenä on pitkä menneisyys, kiintymys, taloudellinen tilanne, yhteiset kaverit, koti ja kaikki. Aina jollain tekosyyllä menee taas yksi kuukausi eteenpäin, ja odottelen vain että saisin eron aikaiseksi.. Olen melko varma, että vähän saattaisi ero kaduttaakin (onhan hän kiva tyyppi), mutta siitä selvittyäni ihmettelisi miten jaksoin näinkin kauan vitkutella eroa.



Huoh.. Heti kun häneen tutustuin huomasin ettei hänellä ole sitä mitä vaadin.. miksi en luottanut vaistooni.



Lisäksi kadun monia pieniä asioita! Kuten sitä, että olen hidastellut opinnoissani. Jättänyt ihanan miehen nuorempana jne.

ison firman sisällä toiselle osastolle töihin. Jonkun oli siirryttävä ja jos vapaaehtoisia ei olisi ollut niin olisi sitten määrätty joku. Mä lähdin vapaaehtoisesti ja se paikka mihin siirryin oli varsinainen helvetin esikartano. 2 vuotta kestin ja nyt olen työttömänä hermot riekaleina.

Kuulin myös jälkeenpäin, että mua ei oltais siirretty jos juttu olis edennyt siihen määrämis vaiheeseen.

Pidin edellisestä työstäni valtavan paljon ja kaikista niistä ihmisistä myös.

Etten antanut parin kuukauden seurustelun jälkeen taukoa miehelle kun olisi halunnut elää vapaana hetken.

Luotin vääriin ihmisiin.