Lue keskustelun säännöt.
Oletteko maksaneet vanhemmillenne vuokraa lapsuudenkodissa asumisesta?
09.07.2012 |
En päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan (jäin 1/2 pisteellä ulos yliopistosta), vaan jouduin jäämään lapsuudenkotiin ja menin töihin. Palkkani oli silloinen pienin taulukkopalkka, 3300 markkaa kuussa, nykyisin ehkä noin 550€/kk.
Koska olin tahallani (äidin mielestä) ollut pääsemättä opiskelemaan ja laiskottelin (äidin mielestä) kotona, hän vaati minua maksamaan vuokraa.
Periaatteessa ymmärrän tämän, sillä toki olin rasite ja tienasin, mutta pahalta tuntui. Äiti kiukutteli minulle poikkeuksellisen paljon koko vuoden, joten etsin jo toista vuokra-asuntoa, sellaista, jossa olisin voinut elää omaa elämääni, en heidän. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen, olisin jotenkin kuulemma häpäissyt heidät.
Minulle jäi äidistäni ja tuosta vuodesta paha maku suuhun loppuelämäksi ja kiinnostaisi tietää, oletteko muut maksaneet vuokraa vanhemmillenne ja mihin ne rahat käytettiin?
Oma teoriani on, että äiti osti koko rahalla karkkia ja söi sen itse (pulska ihminen ja perso makealle). Vanhempani olivat tuolloin kumpikin työssä ja tienasivat enemmän kuin mina ikinä.
Löytyykö kohtalotovereita, ymmärtääkö kukaan, miltä tuo vuoden piina tuntui? Siis kun ei vuokranmaksusta huolimatta se ikuinen naputus loppunut vaan koko ajan tuli kakkaa niskaan. En edes juonut tai polttanut tai raahannut miehiä kotiin, ei mitään sellaista.
Kommentit (33)
Itse maksoin myös aikoinaan vuokraa sen mitä äiti pyysi. Lisäksi ostin itselleni eväitä ja välillä pihvejä ym., joista laitoin ruokaa kotona.
Mikään ei kuitenkaan ollut hyvin. Jos luin aamulehteä saatettiin se vetää käsistä, koska enhän minä sitä maksanut. Kun katsoin telkkaria, saattoi äitin tulla ja vaihtaa kanavaa kesken ohjelman, koska hänhän sen televisioluvan maksoi. Kun puhuin lankapuhelimessa tuli hän ja pisti luurin kiinni kesken kaiken, koska en maksanut puhelinlaskuja tai hänen piti päästä soittamaan. Vessapaperin kulutuksesta ja sen hinnasta jne. sai kuulla jatkuvasti.
Olin suoraan sanottuna rikki sen vuoden jälkeen ja purskahdin itkuun, kun eräs lääkäri kysyi miten jaksan kun ensin kerroin hieman edellisvuodesta.
Tuosta on noin 20 vuotta aikaa.
Tätä nykyä en ole lainkaan tekemisissä äitini kanssa...
Aivan sairasta touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka asuin kotona lukion jälkeen. Ensimmäisen vuoden olin työttömänä, kun en tiennyt mitä olisi tehnyt, töitä ei siihen aikaa ollut, -90 luvun lama pahimmillaan. Toisen vuoden opiskelin.
Bensakuluja makselin hieman, olihan vanhempani ostaneet minulle auton rähjän.
Vanhempani ovat keskituloisia.
Mielestäni on aika kovaa sanoa omalle lapselle, että nyt oot 18 vee ja alat maksamaan kaiken itse. Mikäli vanhempani olisivat tehneet näin, olisin kyllä jonkun verran traumautunut asiasta.
En vaadi myöskään lapsiltani mitään maksuja. Ihan vieras ajatus mulle. Kyllä he ehtivät vuokria ja elämäänsä maksaa ihan riittävästi, vaikka lapsuudenkodissaan saavat imaiseksi asua.
korkeakouluun. Onneks sain opiskelija-asunnon aika äkkiä. Vuokra oli halvempi kuin kotiin olisi vaadittu maksettavan ja lisäksi sain asumistukea. Tuli siis halvemmaksi muuttaa muualle. Olin korkeakouluopiskelija ja kävin töissä että saisin jostain rahaa elämiseen.
Omia lapsiani aion totisesti tukea enemmän ja auttaa opiskelujen ja oman elämän alkuun.
Mun korviin on aika sydämetöntä vaatia lapseltansa vuokraa. Mikä motiivi siihen on? Onhan ilmeisesti lapsen kulut maksettu esim vuosi aiemmin.
Mä en kyllä voisi kuvitella vaativani lapsiltani vuokraa. Kotityöt on sitten todella eri asia.
Oliko teillä vuokrasopimus ja maksoivatko vanhempanne veroa vuokratuotosta? Jos ei, niin mä en oikein tajua mikä opetus tuossa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi vai toiselle on ostettu puoliksi asunto? Se on aika iso apu myöhemminkin elämässä jos saa ensiasunnon hankkimiseen apua. Toinen vuokralla eikä saa vastaavaa apua.
ei tulisi mieleenikään vaatia vuokraa lapsiltani. Nyt molemmat asuvat omillaan, joista toisen asunnosta olemme maksaneet puolet ja toinen on vuokralla. Säännöllisen epäsäännöllisesti molemmat lapseni, jotka ovat molemmat töissä kiikuttavat laskujaan meille. Olemme myös tehneet molemmille ns.autolainat ilman korkoja. Kaikesta huolimatta en pidä lapsiani kermaperseinä, töitä tekee saa...asti, mutta eläminen maksaa ja koska meillä on tällähetkellä varaa auttaa heitä, teemme sen kyllä omasta halustamme.
Sain työttömyyskorvausta joka oli ehkä jotakin 400 markkaa, maksoin siitä 150 mk kotiin plus ostin omat ruoat. Enkä saanut syödä mitään jääkaapista muutakuin omia ruokiani.
Eikä munkaan vanhemmat olleet köyhiä, olivat yksityisyrittäjiä ja tulivat taloudellisaesti hyvin toimeen.
Rahaa olisi ollut.
Mulle tämä olisi ollut ok, mutta 10 v nuoremmalle veljelleni on ollut aina ihan eri systeemit. Sai asua ilmaiseksi kotona, jopa silloin kun asui tyttöystävänsä kanssa, eivät joutuneet maksamaan mistään mitään.
Veljelleni on maksettu ajokortti, ostettu auto, kustannettu bensat siihen autoon sun muuta. Se on saanut
150 euron kuukausirahoja, 16- vuotiaasta. Vaikkei tosiaan tehnyt mitään sen enempää kuin minäkään.
Kyllä kieltämättä ottaa aivoon. Rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuo välivuosi oli 1980-luvulla. Pääsin opiskelemaan, mutta opiskelu piti aloittaa vuoden valvotulla ja palkallisella työharjoittelulla.
Jouduin maksamaan kotiin vuokraa, jonka suuruutta en jaksa muistaa. Kukaan ei onneksi sentään kiukutellut.
en ole maksanut välivuonna lukion jälkeen vuokraa, koska asuin vain pari kk kotona ennen ennen yliopiston alkua. sitä ennen olin au pairina
tuota kiukuttelua oli kuitenkin niin paljon, että muutin omaan asuntoon ennen opiskelujen alkua.
Mistä muuten johtuu että tuota kiukuttelua tehdään esikoisille? Onko niin, että jos talo on liian pieni niin esikoisen toivotaan muuttavan pois? Muut saavat aivan eri kohtelun? Äitini kustansi kuopukselleen ja jopa tämän poikaystävälleen kaiken, eväät lappiin talvilomille, maksaa vieläkin vaikka mitä siskon ja miehensä elämäää vaikka ovat varakas pariskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elinkustannuksiin, vuokraksi sitä ei nimitetty.
Menin koulun jälkeen töihin ja palkkaa sain markka-aikana 350 mk/kk ja tuosta summasta maksoin kotiin 100 mk.
Ymmärrän täysin sillä söin kotona asumisen lisäksi. Olisi ollut outoa jos vanhempani olisivat kustantaneet kaiken.
Veroja meni jonkin verran ja lopulla palkalla ostin itselleni vaatteet ja jotain pientä lounaaksi lähikaupasta ruokatunnilla.
Ei tuosta katkeruutta tullut. Olin kyllä niin nuori että minusta on saatu lapsilisää tuolloin mutta silloin ne olivat pieniä rahoja ja vain neljä kertaa vuodessa.
enää muista summaa, tuskin oli kovin suuri. Minusta se oli ihan oikein osallistua omalla pienellä osuudella perheen menoihin. Opetti vastuuta rahankäytössä ja muutenkin. Asiasta ei kiukuteltu puolin eikä toisin, muistelen ihan hyvällä tuota elämänvaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla oli velaton isohko talo ja maksoin todella pienestä palkasta puolet sähkölaskusta. Oli sähkölämmitys ja asuin yhtä huonetta. Vesi tuli omasta kaivosta.
Ostin itse kaikki hygieniatarvikkeet, vaatteet, pesuaineet myös pyykinpesuaineet, ruoat jne...
Siivosin yksin koko talon ja pesin myös heidän pyykkinsä. Tein myös puutarhatöitä ja ruokaa heillekin. Jouduin hoitamaan myös sisarusteni lapsia ilmaiseksi ja siivoamaan yksin heidän sotkujaan kun olivat meillä jopa kuukausikaupalla.
Sain aina kuulla vittuiluja kaikesta (en kulkenut kapakoissa, juonut tai polttanut tupakkaa, huumeita en ole koskaan käyttänyt). Seurustelin yhden miehen kanssa vuosia.
Sain olla aina jäteastiana, jonka niskaan kaadettiin kaikki paha mieli ja usein pakenin itkemään huoneeseeni kun äitini oli minulle ilkeä (hän ei ollut alkoholisti tai mielenterveysongelmainen, ei rahahuolia).
Ymmärrän todella hyvin sinua, mutta joku päivä sinun ei tarvitse kuulla sitä ilkeilyä enää.
Itse maksoin myös aikoinaan vuokraa sen mitä äiti pyysi. Lisäksi ostin itselleni eväitä ja välillä pihvejä ym., joista laitoin ruokaa kotona.
Mikään ei kuitenkaan ollut hyvin. Jos luin aamulehteä saatettiin se vetää käsistä, koska enhän minä sitä maksanut. Kun katsoin telkkaria, saattoi äitin tulla ja vaihtaa kanavaa kesken ohjelman, koska hänhän sen televisioluvan maksoi. Kun puhuin lankapuhelimessa tuli hän ja pisti luurin kiinni kesken kaiken, koska en maksanut puhelinlaskuja tai hänen piti päästä soittamaan. Vessapaperin kulutuksesta ja sen hinnasta jne. sai kuulla jatkuvasti.
Olin suoraan sanottuna rikki sen vuoden jälkeen ja purskahdin itkuun, kun eräs lääkäri kysyi miten jaksan kun ensin kerroin hieman edellisvuodesta.
Tuosta on noin 20 vuotta aikaa.
Tätä nykyä en ole lainkaan tekemisissä äitini kanssa...