Lue keskustelun säännöt.
Haikaraa mä metsästän-kirjoittajan kuolema sittenkin hoitovirhe?!
09.07.2012 |
Luin hänen äidin syysmyrskyn juttutupa blogia, jonne uusimman vuodatuksen kommentteihin hän oli itse kirjoittanut, että hyvin raskasta odottaa tutkintaa tästä äidin keisarileikkauksen jälkeisestä kombikaatiokuolemasta. Kirjoitti vielä, että toivottavasti tämän jälkeen muut saavat turvallista ja hyvää hoitoa,mihin hänen lapsellaan olisi myös ollut oikeus.
Herättää pelkoa, että eikö äideistä ja heidän turvallisesta hoidosta ja valvonnasta todella pidetä huolta? Keisarileikkaus on suurimpia leikkauksia, jos hätäsektion jälkeisiä tiloja ei tarkkailla tarpeeksi, on hyvin riskialtista ja turvatonta tälle äidille, koska jo sen leikkauksen edeltävät synnytys-yritykset ovat rasittaneet kehoa ja voimia ihan tarpeeksi.
Äideille kunnollista hoitoa, yksikin äitiurhi on liikaa, helppo se on kokeilla kepillä jäätä, toisen elämän kustannuksella, liian surullisilla kustannuksilla, joista vanhemmat kärsivät kaikkein eniten.
Surullista lukea tämän äidin blogia, miten kamalaa voikaan tää koko juttu olla. Uskaltaako suomessa enää luottaa turvalliseen äitiyshoitoon? Keisarileikattu, varsinkin hätäsektiolla leikattu äiti on aina valvontaa tarvitseva, enemmänkin kuin 1,5h ja tarkkailla vointia, mikään kiire ei saa olla syy huolimattomalle hoidolle.
Jos tämä oli oikeasti hoitovirhe, niinkuin blogin kommentista pystyy päättelemään, saisivat kyseiset virheidentekijät joutua vastuuseen, kun äidin sekä vauvan elämällään leikkivät. Puolustelu ei auta, koska menetettyä ei takaisin enää saa. Toivottavasti leikattuihin äiteihin satsataan enemmän rahaa osaaviin työntekijöihin, joille tärkein tehtävä on äitien toipuminen rankoista synnytyksistä ja leikkauksista. Synnytyksiin liittyvissä asioissa tärkeintähän on saada turvallisesti lapsi maailmaan, ja turvallisuus tarkoittaa myös jälkihoitoa!
Kommentit (146)
IS 26.4.2013:
"Perusterve Sari oli saapunut pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan synnytyssairaalaan puolenyön aikaan helmikuussa 2012.
Synnytys alkoi normaalina alatiesynnytyksenä, mutta vaihtui asentovirheen ja sikiön hapenpuutteen vuoksi hätäsektioksi.
Poikalapsi syntyi seuraavana aamuna hyvässä kunnossa. Potilaskertomuksen mukaan äidin vointia seurattiin heräämössä. Sari oli väsynyt ja tokkurainen, mutta kipuja ei havaittu.
Äiti siirrettiin heräämöstä vuodeosastolle. Hän oli kalpea, väsynyt ja pahoinvoiva.
Myöhemmin Sarin huoneesta soitettiin hälytyskelloa. Sari oli kalpea, hengittäminen oli vaikeaa ja rinnassa tuntui kipua. Jokin oli mennyt pieleen.
Sari päätettiin leikata. Hänen sydämensä pysähtyi. Leikkauksessa ilmeni,, että Sari oli saanut vatsaonteloonsa laajan verenvuodon. Pulssi saatiin palautettua. Seuraavana yönä Sari siirrettiin tehohoitoon toiseen sairaalaan, mutta hapenpuute oli vaurioittanut aivoja. Muutaman päivän päästä hoito lopetettiin ja Sari todettiin kuolleeksi.
Tapauksesta tehtiin tutkintapyyntö poliisille. Esitutkinta on parhaillaan käynnissä.
Potilasvakuutuskeskuksen raportissa todetaan, että hoito oli asianmukaista. Myöhemmin myös Valvira laati kuitenkin asiasta raportin, jonka sisältö on toistaiseksi salainen.
Omaiset syyttävät lääkäreitä ja hoitajia virheistä.
- Potilastietoja ei kirjattu asianmukaisesti. Leikkauksesta vastannut lääkäri ei tavannut Saria heräämössä ja ainoa leikkauksen jälkeinen hoito-ohje koski tukisukkia. Sarin puolison mukaan verenpainetta seurattiin heräämössä, mutta hoitaja ei reagoinut sykkeen nousuun ja verenpaineen alenemiseen. Puoliso ja Sarin äiti ihmettelevät, miksi kukaan ei huomannut suurta verenhukkaa. - Sairaalahan oli puolenpäivän aikaan täynnä väkeä, he sanovat.
Teho-osaston toiminta saa sen sijaan omaisilta kiitosta.
- Siellä kerrottiin koko ajan, missä mentiin ja sanottiin suoraan, että on syytä epäillä hoitovirhettä.
Sari oli toivonut kovasti lasta ja kertonut odotusajastaan blogissaan.
- Sari ajoi mielellään ihmisten asioita, jos hän näki, että on tapahtunut jotain vääryyttä. Hän olisi itse halunnut tuoda tämän asian esiin, jottei muille kävisi näin, Sarin puoliso uskoo."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotkut jutut on tarkoitettu lähipiirille, niin miksi ne on netissä kaikkein nähtävillä? No joo, ei ole enää mutta ihan turha alkaa vinkua jos netissä aletaan spekuloida sen jälkeen kun on pitänyt julkista blogia lähipiirille.
Ehkä ne on vettenterän kirjottamia nääkin blogit :D
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 17:18"]
On kyllä aivan off-topic ja loukkaakin varmaan jotakuta, mutta olipa pelottavan ennustava blogin nimi: haikaraa mä metsästän. Metsästäminen tarkoittaa ainakin minulle tappamista ja haikaran kuolemaa.
[/quote]
Taidat olla päästäsi pahasti sairas.
Vai että lääkäritkin ja hoitajat ihmisiä?
No niin ovat. Mutta heidän ammattinsa on toimia lääkärinä ja hoitajana ja silloin pätee totuus: trust is good, control is better.
Eli juuri siksi, että me - siis myös hoitohenkilöstö - olemme ihmisiä ja on inhimillistä erehtyä, on syytä tarkistaa-tarkistaa ja vielä kerran tarkistaa ja sen jälkeen varmistaa-varmistaa-varmistaa.
Mikä tässä yhtälössä voi olla niin vaikeata?
Huolimattomuudesta johtuva "inhimillinen" erehdys ei ole anteeksi annettavaa. Piste.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2012 klo 17:24"]
mutta vaihtoehtona on tietysti synnyttää kotona ja kuolla kotona, jos epäluulo sairaaloita ja lääkäreitä kohtaan on liian suuri.
Lääkäritkin ovat ihmisiä. Ja ihmiset tekevät virheitä. Emme koskaan pääse tilanteeseen, jossa kukaan ei kuolisi virheen takia. Virheiden takia tulee lento-onnettomuuksia, auto-onnettomuuksia jne. Se nyt vain on osa inhimillistä elämää.
Ei ole kiva olla se omainen, jonka läheinen on kuollut hoitovirheeseen. Tiedän ihan kokemuksesta. Mutta sairaalat eivät ole mitään kamalia paikkoja, missä ihan vain ilkeyttään tapetaan ihmisiä. Jos näin epäilee, niin kannattaa ihan sitten vaan pysytellä kotosalla.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 07:12"]
Jos jotkut jutut on tarkoitettu lähipiirille, niin miksi ne on netissä kaikkein nähtävillä? No joo, ei ole enää mutta ihan turha alkaa vinkua jos netissä aletaan spekuloida sen jälkeen kun on pitänyt julkista blogia lähipiirille.
Ehkä ne on vettenterän kirjottamia nääkin blogit :D
[/quote]
Miksi tuoda näitä asioita julkisuuteen? Jopa tämän henkilön äiti piti blogia tästä asiasta. Ja sitten käydään jopa keskustelupalstoilla kommentoimassa.
En usko, että tuolla lehtijutulla on mitään tekemistä tämän blogin kanssa. Eikä jonkun kirjoitus jollain keskustelupalstalla todista mitään, enhän minä tiedä, kuka siellä kirjoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksplussalla kertoo joku, että kyseessä oli juuri tämä blogisti.
Mun mielestä tässä on koko ajan kyseessä yksi ja sama tapaus. Yhteneväisyydet on liian suuret ollakseen eri tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei kai se vauvakin kuollut? Kamalan surullista.
Voimia läheisille! Kaipa äiti tarvitsi vauvansa mukaansa.
Aivan ja Suomessahan noita perätilojakin kannustetaan synnyttämään. Unohtuu kertoa se, että vauvalla on 5 kertainen vaara happivajeeseen. Tässäkin tapauksessa puhuttiin asentovirheestä, muttei tarkemmin mistä. Sydämen pysähdys oli toki lopullinen kuolinsyy, mutta mikä oli se syy joka johti sydämen pysähdykseen.
Omasta kokemuksesta voin todeta että jälkikäteen sairaala ei ''tiedä'' mistään mitään ja papereiden saaminen on erittäin hankalaa. Salissa olleista kahdeksasta terveydenhuoltoalan henkilöstä 2 muistaa olleensa paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä tiedät että äidillä oli sydänsairaus?
plogikin on nyt poistettu. Vain omaisille tarkoitettu. Näin seisoo Syysmyrskyn tekstissä 20.11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jutut onkin lähinnä lähipiirile.. ymmärrän äityliä
Oli kesäaika ja neuvolassa oli kesäharjoittelija. Lapsi oli kyllä mielestäni ollut koko ajan siinä asennossa eli ei sitä kukaan ollut hoksannut, en itsekään.
Kääntö ei tietenkään enää tuossa vaiheessa onnnistunut lapsen koon vuoksi. Jouduin siis sektioon. Tässä ei ollut ongelmaa, mutta tuo kyseinen sektio aiheutti vakavan ongelman seuraavaan raskauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä äitihän ei kuollut siihen verenvuotoon, sai verta nopeasti ja riittävästi. Sydän vain pysahtyi, eikä sitä saatu enää käyntiin kuten hänen sydänlapsellansa myöhemmin kuten blogista käypi ilmi.
Tämä äitihän ei kuollut siihen verenvuotoon, sai verta nopeasti ja riittävästi. Sydän vain pysahtyi, eikä sitä saatu enää käyntiin kuten hänen sydänlapsellansa myöhemmin kuten blogista käypi ilmi.
Hätäsektion jälkeinen verenvuoto oli jäänyt huomaamatta, näinhän siellä luki. Totta helvetissä sydän silloin pysähtyy kun ei ole mitä pumpata!
Pojasta emme kukaan osaa mitään sanoa.
synnytyksen jälkeen kehittyy massiivinen verenvuoto ja syynä se, ettei kohtu supistu riittävästi. Lisäksi synnyttäneille ja joskus muillekin ison vuodon yhteydessä kehittyy nopeasti DIC (disseminoitu intravaskulaarinen koagulopatia), jossa veren hyytymisjärjestelmä sekoaa täysin, veri voi toisaalla lakata kokonaan hyytymästä, vuotaa esim. kanyylireijistä, leikkaushaavoista, lopuksi kehon aukoista, keuhkoihin, suolistoon ym. ja toisaalla voi hyytyä hallitsemattomasti (esim. aivoissa, keuhkoverisuonissa jne.) eikä hyytymistekijöillä, verensiirroilla ym. saada tilannetta aina hallintaan. Tiedän tapauksia, joissa synnyttänyt on vuotanut jopa yli 15 litraa (eli yli kolme kertaa yli oman verimääränsä) ja jäänyt vielä henkiin. Joskus vaan huonosti käy eikä esim. kohtuun/vatsaonteloon sisälle vuotanutta verimäärää välttämättä kukaan heti huomaa, vaikka joku istuisi kädestä pitämässä tai monitoria tuijottamassa koko ajan. Nuorilla ihmisillä lisäksi elimistö kompensoi vuotoa viimeiseen asti ja elimistö pettää vasta, kun vuoto on jo tosi iso, sitten tuleekin jo tosi kiire tai ollaan myöhässä. Samaa näkee esim. kolaripotilailla; etenkin nuoret potilaat voivat olla irrotuksen ajan tajuissaa ja jutella asiallisestikin, verenpaineet, tajunta ym. säilyy ihan hyvänä mutta sitten ambulanssissa tai ensiavussa menee yhtä-äkkiä pulssittomaksi ja paineettomaksi. Hätäsektoiduista äideistä ja lapsistakin kuitenkin lähes kaikki Suomessa selviävät, jotkut helposti, jotkut vähän pidemmän mutkan kautta. Sitten on joku, joka ei selviä, vaikka mitä tehtäisiin.
Tämä äitihän ei kuollut siihen verenvuotoon, sai verta nopeasti ja riittävästi. Sydän vain pysahtyi, eikä sitä saatu enää käyntiin kuten hänen sydänlapsellansa myöhemmin kuten blogista käypi ilmi.
Hätäsektion jälkeinen verenvuoto oli jäänyt huomaamatta, näinhän siellä luki. Totta helvetissä sydän silloin pysähtyy kun ei ole mitä pumpata!
Pojasta emme kukaan osaa mitään sanoa.
Mutta äiti sai kuitenkin ajoissa verta. Sydän vain pysähtyi.
synnytyksen jälkeen kehittyy massiivinen verenvuoto ja syynä se, ettei kohtu supistu riittävästi. Lisäksi synnyttäneille ja joskus muillekin ison vuodon yhteydessä kehittyy nopeasti DIC (disseminoitu intravaskulaarinen koagulopatia), jossa veren hyytymisjärjestelmä sekoaa täysin, veri voi toisaalla lakata kokonaan hyytymästä, vuotaa esim. kanyylireijistä, leikkaushaavoista, lopuksi kehon aukoista, keuhkoihin, suolistoon ym. ja toisaalla voi hyytyä hallitsemattomasti (esim. aivoissa, keuhkoverisuonissa jne.) eikä hyytymistekijöillä, verensiirroilla ym. saada tilannetta aina hallintaan. Tiedän tapauksia, joissa synnyttänyt on vuotanut jopa yli 15 litraa (eli yli kolme kertaa yli oman verimääränsä) ja jäänyt vielä henkiin. Joskus vaan huonosti käy eikä esim. kohtuun/vatsaonteloon sisälle vuotanutta verimäärää välttämättä kukaan heti huomaa, vaikka joku istuisi kädestä pitämässä tai monitoria tuijottamassa koko ajan. Nuorilla ihmisillä lisäksi elimistö kompensoi vuotoa viimeiseen asti ja elimistö pettää vasta, kun vuoto on jo tosi iso, sitten tuleekin jo tosi kiire tai ollaan myöhässä. Samaa näkee esim. kolaripotilailla; etenkin nuoret potilaat voivat olla irrotuksen ajan tajuissaa ja jutella asiallisestikin, verenpaineet, tajunta ym. säilyy ihan hyvänä mutta sitten ambulanssissa tai ensiavussa menee yhtä-äkkiä pulssittomaksi ja paineettomaksi. Hätäsektoiduista äideistä ja lapsistakin kuitenkin lähes kaikki Suomessa selviävät, jotkut helposti, jotkut vähän pidemmän mutkan kautta. Sitten on joku, joka ei selviä, vaikka mitä tehtäisiin.
Onpa karua luettavaa. Kiitos tästä!
Tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta! Itkettää omaisten suru ja tuska. Mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa, tästä(kin) on opittava jotain, siten äiti eikä poika kuollut turhaan. Itse ainakin koitan arvostaa rakkaimpiani ja jokaista päivää entistä enemmän! Voimia omaisia taisteluun tässä hoitovirhejupakassa. Varmasti heidän vaivannäkönsä pelastaa jonkun toisen huono-onnisen synnyttäjän samalta kohtalolta. Ja ehkä joskus omaiset voivat olla tukemassa toisia, jotka kokevat suuria menetyksiä, ja saavat sitä kautta myös uudenlaista mielekkyyttä elämään,"sille kenelle on paljon annettu, odotetaan paljon, ja sille keneltä on paljon otettu pois, odotetaan myös paljon".