Miten opetan 3-vuotiaan nukahtamaan yksin?

kokeile tarrajärjestelmää.



1. tee tarraruudukko, johon saa jokaisesta yksinnukahatmisesta tarran. Kerro lapselle x kertaa asia.

2. pistäkää ruudukko näkyville johonkin lapsen huoneeseen / oven ulkopuolelle.

3. ensimmäiset kymmenen ruutua täytetään nin, että annetaan lapselle tarra, kun nukahtaa ittekseen, vaikka ois joutunu x kertaa palauttaan hänet. Sitten joku pieni kiva palkkio.

4. sen jälkeen annetaan tarra seuraaviin ruutuihin, ellei tarvi palauttaa kuin kerran / ei ollenkaan. Muista kertoa lapselle uusi sääntö x kertaa.

5. toistatoistatoista. ja puhupuhupuhu.



Toimi meillä ainakin iltaunille, päiväunille ei. Mutta päiväunet nukuttiinkin kaikki kolme, lapsi, minä ja vauva. Lisäksi ei luovuttu mistään muista iltarutiineista kuten iltasaduista, vaan vauva roikkui tarvittaessa vaikka tissillä mukana, että sai isommalle iltasadun rauhassa luettua.

Unien jälkeen?

ap

Lapsi oli n. 3v1kk kun toteutettiin tämä. Hyvin oppi. Mutta toistoa vaati. Ja totuttelua. Lisäksi aamulla aina kerrattiin saako tarraa vai ei. Tais kulua n. 30 tarraa ennen kuin alkoi iltaisin nukahtaa itekseen, ja tottakai takapakkejakin tuli.



Mutta puhuin, puhuin ja puhuin asiasta lapselle. Kerroin miksi ja miten. Ja että olen paikalla, en lähde mihinkään. Illalla lapsi sai valita jääkö ovi auki vai kiinni, kun menee nukkumaan. Itkua ei koskaan ollut, ennemminkin testausta. Eli uskon että lapsi ei kokenut itseään hylätyksi missään vaiheessa.



Joskus taisimme kokeilla sitäkin, että sanoin:"Äiti menee nyt vessaan, tulen kohta takaisin." Ja oikeasti menin vessaan, näin lapsi oppi oleen edes hetken yksin sängyssä. Poistumatta.

Mutta siis iltarutiinit aina samanlaisiksi, eli iltapalat, pesut, pisut yms. Ja aletaan rauhoittumaan jo tunnin ennen varsinaista nukkumaanmenoa. No useimmiten se menee juuri noiden yllämainuttujen hommien lomassa, eli valmistaudutaan nukkumaan.



Sitten vaan viet lapsen nukkumaan, peittelet, pusut ja hyvän yön toivotukset. Ja toki käy niin, että ekat illat on todella hankalat, 3 vuotias osaa jo pistää vastaan. Mutta jos ja kun tulee sieltä sängystä pois tai alkaa huutamaan, niin menet rauhoittamaan (nopea rauhoitus) ja kerrot, että on ilta pitää alkaa nukkumaan. ja taas vain pois sieltä huoneesta. joudut tätä tekemään aika monta kertaa ekojen iltojen aikana, mutta älä juttele mitään muuta kuin vain tuo, että nyt nukutaan tms. ehkä parempi, että lopulta vain vaikka suhiset, että shhh tms.



Ei saa kuitenkaan hermostua, pitää pysyä tyynenä ja rauhallisena, niin lapsikin ymmärtää, että ei tässä mitään hätää ole. Ilta illan jälkeen homma helpottuu.



aloitahan sitten heti tämä, jottei jää viimetippaan, sitten et enää jaksa välttämättä olla kärsivällinen :) tsemppiä



Muista, että lapsi ei ole syypää, vaan itse olette opettaneet hänet nukuttamisrituaaleihin ja nyt vaan sitten opetetaan vähän toisenlaiseen tapaan.

se esikoinen tarvitsee joka päivä hetken, jolloin hän saa olla ihan rauhassa äidin tai isä kanssa. Hän tarvitsee silitystä ja paijaamsta, että selviää vauvan syntymän tuomasta stressistä. Esikoiselta vaaditaan vauvan syntymän jälkeen muutenkin yhtäkkiä paljon sellaista, mitä ei ennen vaadittu, ja lapsi saa olla "iso ja itsenäinen" koko päivän.



Minusta teillä on tuossa jo oikein hyvä hetki olla lapsen kanssa kahdestaan, kun nukutatte häntä. Oletko ap varma, että on aivan tarpeellista luopua tuosta nukuttamisesta? Se voi olla lapselle hyvin tärkeä rutiini, ja kannattaa miettiä, tuleeko sen isomman kanssa oikeasti vietettyä kahdenkeskistä aikaa muuten. Usein käy niin, että kun alkaa järjestämällä järjestää jotain rauhallista satuhetkeä, niin vauva parkaisee ja vie taas kaiken vanhempien huomion. Kolmevuotias on pieni vielä, on ihan ok nukuttaa häntä.