Lue keskustelun säännöt.
Enkeli-Elisa - Minttu Vettenranta - totuus - internet
09.07.2012 |
Nyt kun olen ainakin omassa mielessäni kehittänyt seuraavan teorian ja alkanut uskoakin siihen, että Enkeli-Elisan tarina perustuu Minttu Vettenrannan omiin todellisiin kiusauskokemuksiin, joista Minttu on jo aiemmin tehnyt erilaisia kirjoitelmia, tarinoita ja kai kirjojakin ja nyt yhdistänyt ne netissä ja kirjassaan yhdeksi fiktiiviseksi Elisan tarinaksi, niin olisiko nyt aika huutaakin niiden Mintun oikeiden kiusaajien henkilöllisyyttä esiin.
Siis että tuodaan julkisuuteen Mintun vanhat koulukaverit, jotka tähän kiusaamiseen ja pahoinpitelyihin ovat osallistuneet.
Koska sehän tässä joka tapauksessa on edessä.
Samalla käy koulunkin ja opettajien lynkkaaminen hyvin.
Koska totuuttahan me halutaan, eikö niin? Kiveäkään ei jätetä kääntämättä.
Tero
Kommentit (60)
Joten ns. kiusaajat ja opettajat voivat todeta hänellä olleen ongelmia jo kouluaikana? Tuskin hänen väitteet enää tämän sepitteen myötä ovat niin luotettavia. Mistä enää tietää, mihin hänen juttuihin uskoa ja mihin ei?
En minä ainakaan tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Kurja juttu kun huonon sopan keitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittajalta, joka myös osaa kirjoittaa ja joka myös tietää mitä on olla myrskyn silmässä nettikirjoituksen vuoksi :D
http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110810-enkeli-elisa-vuosisada…
Tero
"8.7.2012 21:59 Helena Eronen
Käyttäjän ohohupsis kuva
Melko paskamaista. Olen tässä hitaasti mutta varmasti kirjoitellut jännäriseikkailua, joka perustuu erääseen vanhaan legendaan ja jonka sitten keksin erään todellisen maailman uutisen kautta pukea tarinaksi. Tarinassa on totta ja tarua sotkettu härskisti sekaisin ja nyt, kolme kertaa kirjoitettuani sen uudestaan, alan olla stooriin tyytyväinen.
Mutta.
Entäs jos joku luulee, että se on totta? Voiko todellisia asioita ja puhdasta mielikuvituksen tuotetta sotkea sekaisin ilman, että joku siitä pelihousunsa repii, varsinkin kun elämme maailmassa, jossa kaikki otetaan niin pirun pilkulleen vastaan.
Itse asiassa nyt kun rupean asiaa miettimään, niin kaikki pöytälaatikkoon kirjoittamani ovat osittain satua ja osittain totta. Perustuvat osittain todellisiin tapahtumiin ja osittain ei. Hmmm...
"
"8.7.2012 21:59 Helena Eronen
Käyttäjän ohohupsis kuvaMelko paskamaista. Olen tässä hitaasti mutta varmasti kirjoitellut jännäriseikkailua, joka perustuu erääseen vanhaan legendaan ja jonka sitten keksin erään todellisen maailman uutisen kautta pukea tarinaksi. Tarinassa on totta ja tarua sotkettu härskisti sekaisin ja nyt, kolme kertaa kirjoitettuani sen uudestaan, alan olla stooriin tyytyväinen.
Mutta.
Entäs jos joku luulee, että se on totta? Voiko todellisia asioita ja puhdasta mielikuvituksen tuotetta sotkea sekaisin ilman, että joku siitä pelihousunsa repii, varsinkin kun elämme maailmassa, jossa kaikki otetaan niin pirun pilkulleen vastaan.Itse asiassa nyt kun rupean asiaa miettimään, niin kaikki pöytälaatikkoon kirjoittamani ovat osittain satua ja osittain totta. Perustuvat osittain todellisiin tapahtumiin ja osittain ei. Hmmm...
"
Eipä siinä sen ihmeempää ole, jos alusta saakka kertoo, mikä on todellista ja mikä ei.
Elisaa väitettiin alusta saakka todelliseksi henkilöksi, Minttu väitti edelleen tämänpäiväisessä YleX:n haastattelussa. Tämä on kuitenkin osoittautumassa valheeksi.
Kirjoittajalta, joka myös osaa kirjoittaa ja joka myös tietää mitä on olla myrskyn silmässä nettikirjoituksen vuoksi :D
<a href="http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110810-enkeli-elisa-vuosisada…" alt="http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110810-enkeli-elisa-vuosisada…">http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110810-enkeli-elisa-vuosisada…;
Tero
Minusta tuo vaikuttaa lähinnä toimittajille katkeroituneen tilitykseltä. Esim. tuo, että kaikki toimittajat haluaisivat olla todellisuudessa kirjailijoita, on kyllä harvinaisen paksua sontaa. :)
Jos näin tässä tapauksessa olisikin, niin kyllä minun nähdäkseni näillä Hesarin toimittajillani ammattikirjoittajina on huomattavasti suuremmat rahkeet tuottaa sellainen teos, joka julkaistaisiin ihan oikealla kustantajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään paljon enemmän kuin omana kouluaikanani. En vähättele kiusaamista ja sitä on, mutta sitä yritetään silti hoitaa.
On myös olemassa mt-ongelmaisia Minttiksiä, jotka omalla toiminnallaan ja koulujen toimintaa perusteettomasti haukkumalla saavat ihmiset omituiseen joukkovihaan mukaan. Koulut ovat vankilaakin pahempia paikkoja, täynnä häiriintyneitä sadisteja, joiden tekoja opettajat vain suojelevat. Väittäisin, että suurin osa opettajista kyllä haluaa oppilaiden parasta, varmasti poikkeusyksilöitä löytyy jokaisesta joukosta.
Tuollaiset raivoryhmät eivät hyödytä ketään, paitsi tässä tapauksessa Minttistä itseään, joka on sairaalla tavalla löytänyt purkautumiskanavan tästä asiasta itselleen ja saanut omituista julkisuutta.
Totta joka sana. Riitoihin puututaan, keskustellaan, sovitaan, koteihin soitellaan. Pidetään palaveria, seurantaa. Ennaltaehkäistään. Jokainen aikuinen puuttuu. Vaan, sekään ei aina riitä. Kouluissa tehdään valtavat määrät töitä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Oman kokemukseni mukaan suurin osa lapsista on hyvin avoimia erilaisille ihmisille ja tavoille. Koulun ja opettajien syyttely on helppoa. Itse kunkin on otettava asioista vastuuta. Vanhemmat myös.Kiusaamisesta pitää puhua kotona, mutta on myös opetettava lapsia puolustautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten ns. kiusaajat ja opettajat voivat todeta hänellä olleen ongelmia jo kouluaikana? Tuskin hänen väitteet enää tämän sepitteen myötä ovat niin luotettavia. Mistä enää tietää, mihin hänen juttuihin uskoa ja mihin ei?
En minä ainakaan tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Kurja juttu kun huonon sopan keitti.
Epäiletkö, että Minttu ei olisi tosissaan koulukiusaamista vastaan, vaan että tämä olisi hänelle joku julkisuustempaus ennen seuraavaa kirjaa?
Ota jo lääkkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi ei mikään.
Mihin luottaa? Ei ainakaan enkelijuttuihin.
toimittajia, Hesarin ja Ylen toimittajia myöten:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Alatalo
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Cp-vammainen+Tuomas+Alatalo+mursi+…
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi ei mikään.
Mihin luottaa? Ei ainakaan enkelijuttuihin.
Mitä väliä sillä sitten on, onko joku tarina pilkulleen totta vai onko sen kirjoittaja käyttänyt siinä vähän kirjailijan vapautta ?
Kun tätä keskustelua seuraa, ei voi muuta todeta kuin että suomessa on todella puupäisiä ihmisiä.
Kaiken huippu on tuo, että persu-helena eronenkin on raapsutanut kannanottonsa tähän, voi voi kun ei voi edes romaania kirjoittaa kun toimittajat jahtaa.
Voiko enää tyhmempiä ihmisiä olla?
Yrittäkkää nyt pinnistellä sen verran, että ymmärrätte mistä on kysymys: koulukiusaaminen on väärin, sitä tapahtuu ja jokainen tapaus on liikaa. On mahdollista, että jotkut ovat päätyneet itsemurhaan koska heitä on kiustattu.
Minttu vettenterä on antanut ymmärtää, etä tuntee entisen kiusaajansa, jonka lapsi on tehnyt itsemurhan, koska häntä on kiusattu. Tarina on kerännyt sympatiaa ja seuraajia. Sillä on ilmeisesti myös kerätty rahaa. Alusta saakka tarinan todenperäisyyttä on ihmetelty ja hs viimeistään paljasti että tarina ei ole totta.
Silti vettenterä puhuu ympäripyöreitä ja muuntelee totuutta. Ja joukko pölvästejä myötäilee.
Vettenterä on kirjoittanut nettiin juttuja ja ladannut lavastettuja kuvia, joissa fantasioi itsemurhilla ja on käyttänyt tässä myös lapsiaan. Se ei ole tervettä.
Vettenterän toimnnan totuuden selvittäminen ei poista sitä faktaa, että suomessa kiusataan kouluissa ja se on väärin.
Ja vielä tuo persu-hommaforum ajattelu, jonka mukaan toimittajat ovat totuutta vääristeleviä ja jahtaavat huvikseen ihmisiä on vainoharhaista ja typerää.
Tuliko selväksi tämä?
Mitä väliä sillä sitten on, onko joku tarina pilkulleen totta vai onko sen kirjoittaja käyttänyt siinä vähän kirjailijan vapautta ?
(toimittajien ja median kannalta) on saada lehtiin hyvää täytettä tän hiljaisen heinäkuun ajaksi.
Tero
Oikein kylmää tämän kirjoittajan teksti. Kouluissa kyllä puututaan useinkin kiusaamiseen mutta liian usein ei. Kiusaamista ei ole vaikea huomata, mutta jostain syystä monet opettajat sokeutuvat sille. Pahin tapaus kuraattorivuosiltani oli poika, josta muut luokan oppilaat tulivat kertomaan, etteivät jaksa enää katsoa luokallaan olevan pojan kiusaamista. Poikaa rääkättiin joka päivä ja hänellä oli mm. käsissään tupakalla poltettuja palovammoja. Luokanvalvojan kommentti pojan kiusaamiseen oli, että en usko, että häntä kiusataan, mutta ymmärrän etteivät toiset hänestä pidä, kun hän on niin kummallinen. Koulu on liian usein julma paikka eikä opettajat todellakaan aina tee kaikkeaan kiusaamisen lopettamiseksi. Em. tapauksessa opettaja oli kiusaamisen tukija.
autoit kuraattorin ominaisuudessa em. poikaa?
lukea, miten opettajien mielestä lasten tulee sietää kiusaamista, sellaistakin, mitä ei aikuisten maailmassa siedettäisi hetkeäkään. Kotona lapsille opetetaan nollatoleranssia kiusaamiseen, ja sitten kun nämä vaativat sitä opettajilta, opettajat ottavat sen asenteen, että nollatoleranssin vaatijat ovat hemmoteltuja pikku curling-lapsia. Eli itse asiassa nollatoleranssin esteenä ovat siis opettajat, eivät lapset. Tämä synteesinä lukemattomista tällä palstalla luetuista keskusteluista, joihin on osallistunut opettajia.