Ärsyttää, kun joka paikasta tuputetaan liikuntaa ratkaisuna henkisiin ongelmiin

kuten henkisten ongelmien selvittelyssäkin. Keksitkös jonkun muun millä pääset sen yli..?

Oman mukavuusvyöhykkeen yli siinä on tarkoitus päästä kuten henkisten ongelmien selvittelyssäkin. Keksitkös jonkun muun millä pääset sen yli..?

mutta mitä mieltä siinä on, kun se tuntuu kidutukselta?

Oman mukavuusvyöhykkeen yli siinä on tarkoitus päästä kuten henkisten ongelmien selvittelyssäkin. Keksitkös jonkun muun millä pääset sen yli..?

mutta mitä mieltä siinä on, kun se tuntuu kidutukselta?

ei sitä kannata alkaa hampaat irvessä harrastaa siinä toivossa että henkiset ongelmat sillä ratkeaisivat. Ei ne todennäköisesti ratkea.

No ehkä saisit muuta ajateltavaa niiden henkisten ongelmiesi sijaan?

Oman mukavuusvyöhykkeen yli siinä on tarkoitus päästä kuten henkisten ongelmien selvittelyssäkin. Keksitkös jonkun muun millä pääset sen yli..?

mutta mitä mieltä siinä on, kun se tuntuu kidutukselta?

liikunnan ajatteleminenkin tuntuu kuin tuhat neulaa pistettäisiin ihoon.

Ei se liikunta niihin ongelmiin yleensä edes auta ei sitä kannata alkaa hampaat irvessä harrastaa siinä toivossa että henkiset ongelmat sillä ratkeaisivat. Ei ne todennäköisesti ratkea.

kyllä se vaan on niin, että liikunta vapauttaa endorfiineja ja siten tuottaa hyvinvointia.

Kannattaa käydä vaikka kävelyllä aluksi, jos muu liikunta tuntuu inhalta.

kyllä se vaan on niin, että liikunta vapauttaa endorfiineja ja siten tuottaa hyvinvointia. Kannattaa käydä vaikka kävelyllä aluksi, jos muu liikunta tuntuu inhalta.

miten ne endorfiinit ja hyvinvoinnin huomaa? Minä en ole koskaan huomannut.

Johtuu siitä, että se on päämäärätöntä ja ihmiset tuijottavat kun menee ohi.



Kannattaa etsiä lajeja, jotka sopivat itselle! Pakkopulla ei auta ketään.

Ainakaan masentunut ei jaksa etsiskellä mitään lajeja, puhumattakaan niiden harrastamisesta.

Urheilijat ovat yleensä itsekkäitä ja sekopäitä. Eli ei auta hormonit heitäkään.

Johtuu siitä, että se on päämäärätöntä ja ihmiset tuijottavat kun menee ohi.

Kannattaa etsiä lajeja, jotka sopivat itselle! Pakkopulla ei auta ketään.

siinä missä muutkin harrastukset.



Tarkoituksenahan on että masentunut/ahdistunut/yms. ihminen löytää itselleen mielekästä tekemistä, jolloin henkinen hyvinvointikin kasvaa.



Mielisairauksia se ei paranna mutta tuo kivaa sisältöä arkeen, ja se taas tuo iloa elämään. Paremman mielen, jotain jota tehdä eikä jää vain kuolemantylsistyneenä surkuttelemaan itseään sohvan pohjalle.



Moni on löytänyt liikunnasta sellaista sisältöä elämään, joka tuntuu mukavalta ja antaa elämään jotain muutakin kuin paskaa.



Idea ei ole se että sinä, joka inhoat liikuntaa, saisit liikunnasta apua henkisiin ongelmiin.



Sulla se harrastus on mahdollisesti joku muu, vaikkapa käsityöt, keräily, matkailu, ihan mikä vain.



Jos liikunnasta ei nauti, ei se auta. Kaikki mistä ahdistunut ihminen nauttii, ovat hänelle hyvästä ja koska monet nauttivat liikunnasta, yleisesti ajatellaan että liikunta auttaa mt-ongelmaisia.



Tosiasiassahan kyse on nimenomaan siitä, että tekee jotain mielekästä.

Minä vihaan liikuntaa! Siitä tulee paha olo. argh!

Sulle sopisi varmasti paljon paremmin, jos pipille päällesi lääkäri suosittelisi kiloa suklaata ja tusinaa hampurilaista päivässä, eikös niin, punkero?

Jo 20 minuuttia reipasta kävelyä, niin endorfiinit eli mielihyvähormonit lähtevät liikkelle. Olosi parantuu välittömästi.



Lisää vielä terveellinen ruokavalio, niin voit heti paremmin.



Mm. väkivaltaisia vankeja on hoidettu antamalla heille terveellistä ruokaa ja enemmän liikuntaa. Tulokset olivat uskomattomia. Monen vointi koheni tai parani täysin.



Miksi ihmeessä haluaisit tunkea itseesi mielialalääkkeitä, joista monet kasvattavat itsemurhariskiä ja tuovat muutenkin huonon olon?



Toivon, että löydät elämääsi sopivan liikuntalajin. Suosittelen kävelyä, uintiä, pyöräilyä, kuntosalikäyntejä ja ennen kaikkea aiemmin paheksumaani Zumbaa, joka on uskomattoman hauska laji. :)

Mä liikun kyllä. Pakotan itseni siihen, etten paisu ku pullataikina. Jostain kumman syystä mun henkinen pahoinvointi on ollu samalla tasolla viimoset 20 vuotta. Että se siitä yleistetystä teoriasta.

Eihän se liikunta kenenkään henkisiä ongelmia ratkaise (paitsi ehkä tosi lieviä) mutta ylläpitää aktiivisuutta ja lisäksi ehkäisee muita ongelmia.

Aiheesta on runsaasti tutkimuksia.



Olen itse ollut eron takia itsemurhan partaalla ja nostin itseni tilanteesta liikkumalla runsaasti ja syömällä terveellisesti. Lisäsin ruokavaliooni vielä E-EPA -kalaöljyn, jota suosittelen muillekin.



Voin valtaosan ajasta erittäin hyvin siitä huolimatta, että elämäntilanteeni on tällä hetkellä vaikea syövän takia.

Jopa skitsofrenikoita kehoitetaan harrastamaan liikuntaa. Liikunta rentouttaa ihmisen. Rentoutunut ihminen kestää paremmin mielen myllerrystä. Esimerkiksi jooga on todella hyvää terapiaa.

Liikunnan tarjoaminen on semmonen kevyt ja helppo neuvo lähes kaikkeen. Asiaa ei tarvitse pohtia vakavasti eikä toista auttaa oikeasti.

Ja totta on, ettei se liikuntaa mitään auta. En minäkään ole koskaan kokenut, että liikunnasta sinällään saisi mitään. Kävelylenkillä seura se on joka piristää tai sitten ei mutta itse liikunta on vain jäsenten liikuttamista, ei muuta.

Sitä voi käydä terapiassa vuosikausia tai....



sitten kävelyllä pari kertaa viikossa.



Ihan oma valinta ja lopputulos on aikas sama.

Ihanko totta, että jo pelkästään käveleminen tai portaiden nousu kerrostalossa aiheuttaa paniikkia?



Sitten se liittyy siihen henkiseen sairauteen. Pitäisi ensi selvittää se jollakin muulla.



Oikeasti: ei liikunta ole mitään urheilua, eikä tarvitse edes tulla hiki. Ihan tavallinen liikkuminen vaikka kävellen kauppaan ja takaisin voi riittää. Luonnossa liikkuminen on vielä tehokkaampaa. Kohta tulee marja-aika, joka ihmeellisesti parantaa tuhansia suomalaisia. Varsinkin selkävaivaisia.



Hyvä aloitus voi olla 10 kertaa kyykkyyn ja ylös. Hyväkuntoisia tämä varmaan naurattaa, mutta kokeilkaa!

Siinäkin oikeasti voi hengästyä.