Onko oikeasti yleistäkin nykyään, että vanhemmat maksaa aikuisten lasten elämisen?

Mietin, että oikeastiko vanhemmat maksaa nykyään lastensa asuntolainoja, autoja, harrastuksia, laskuja ym.?

Täältä kun lukee, että vanhemmat tukevat vaikka kuinka hirveen paljon. Mun vanhemmilla olisi rahaa tukea rahallisesti, mutta ei kyllä koskaan ole tarjouduttu laskuja maksamaan tms. aina olen oman elämisen maksanut.

Minusta se on ihan ok tilanne. Jos vanhemmat eivät keksi mihin rahansa laittaisivat niin varmasti heistä on mukavaa tukea omia lapsiaan.

vanhemmat ja joskus isovanhemmatkin avustavat, usein sellaisia nuoria jotka opiskelevat monta vuottta esim. yliopistoissa. olen 19 ja siis näen tätä omassa kaveripiirissä. itse en saa apua (vanhemmat kyllä avustaisivat,muttei heillä ole varaa) huomaa siis että asenteet on muuttunu, meilläkin äiti sanoi ettei lasten apu lopu vaikka muuttaisimme muualle. tarkoitti myös rahallista apua silloin.

Mulle on tosi paljon maksettu. Opiskeluaikana sain kuukausittain tilille rahaa vanhemmilta, sekä oli Stockan luottokortti jolla sai ostaa ruokaa tyyliin pappa betalar. Oma pieni auto (Ford Ka) minulle myös ostettiin. Ja aina sai viedä laskut kotiin maksettavaksi jos itsellä ei ollut rahaa. Myös ensimmäisen asuntolainani vanhemmat takasivat.



Tuon jälkeen en ole ikinä pyytänyt mitään tukea koska tulen toimeen omillanikin hyvin, mutta pyytämättäkin jouluna ja syntymäpäivänä tuppaa isä laittamaan useita tuhansia euroja lahjaa tilille. Oikein mukavaahan se on, kun tietää että heillä on sitä rahaa enemmän kuin keksivät mihin käyttää joten ei tarvi murehtia että siellä ne itse kituuttavat jotta voivat minua tukea.

mut tiedän yhen n. 50v naisen (hyvätuloisenkin vielä) niin hän oikein kehuskeli kuinka isä maksaa hänen luottokorttilaskunsa, niin se on kyllä outoa..

Vaikka jokainenhan omilla rahoillaan tekee mitä tykkää.

Mulle on tosi paljon maksettu. Opiskeluaikana sain kuukausittain tilille rahaa vanhemmilta, sekä oli Stockan luottokortti jolla sai ostaa ruokaa tyyliin pappa betalar. Oma pieni auto (Ford Ka) minulle myös ostettiin. Ja aina sai viedä laskut kotiin maksettavaksi jos itsellä ei ollut rahaa. Myös ensimmäisen asuntolainani vanhemmat takasivat.

Tuon jälkeen en ole ikinä pyytänyt mitään tukea koska tulen toimeen omillanikin hyvin, mutta pyytämättäkin jouluna ja syntymäpäivänä tuppaa isä laittamaan useita tuhansia euroja lahjaa tilille. Oikein mukavaahan se on, kun tietää että heillä on sitä rahaa enemmän kuin keksivät mihin käyttää joten ei tarvi murehtia että siellä ne itse kituuttavat jotta voivat minua tukea.

sitten kun alkavat aikuistua. Kyllä se kummasti helpottaa mieltä, kun tietää ettei tarvii joka penniä venyttää.

joku ikäsidonnainen juttu tai jotain, koska omat vanhempani ovat vasta päälle 50v. ja ei sieltä kyllä tule mitään hyväntekeväisyystonneja tms. Asuntolainaa kyllä takaavat, mutta ei he sitä kyllä maksa. Ja jotenkin itsestäni tuntuisi ehkä oudolle viedä laskuja vanhemmilleni maksettavaksi...

Vanhempani saavat matkustella ympäri maailmaa, kun ovat vielä voimissaan. Minut on kasvatettu arvostamaan työntekoa, ei saamaan helppoa rahaa. Voin katsoa itseäni peilistä hyvillä omillatunnoilla.

Kokee että antaessaan nyt kun me tarvitaan apua säästää aikanaan meille lankeavissa perintöveroissa. Kokee julmaksi sen että verottaja veisi 80% hänen eurostaan...

eikä läheisimmät kaverit saa mitään. Korkeintaan sitä saa rahaa esim. jos tekee yhteisiä matkoja, niin vanhemmat maksaa elämistä suhteessa enemmän.



Eli minun kokemukseni mukaan vanhemmat eivät maksa. Siis sen jälkeen, kun lapsi on itse työelämän aloittanut.



Taustatiedot ovat, että vanhemmat ovat syntyneet ennen sotia/sota-aikaan, ja asuinpaikkana on Helsinki.

Jos tällä on mitään merkitystä...

Vanhempani saavat matkustella ympäri maailmaa, kun ovat vielä voimissaan. Minut on kasvatettu arvostamaan työntekoa, ei saamaan helppoa rahaa. Voin katsoa itseäni peilistä hyvillä omillatunnoilla.

Mun vanhemmat ainakin matkusteleekin ja tekevät kaikkea mitä heitä huvittaa, sen lisäksi että pyytämättä usein auttavat minua ja veljeäni. Ja työntekoa arvostan kyllä ja olen sitä opintojeni päättymisestä asti aina tehnyt äitiyslomia lukuun ottamatta. Helppo raha vanhemmilta ei ole minulle mikään välttämättömyys - opiskeluaikana se toki helpotti erittäin paljon elämää mutta sen jälken se on pelkkä boonus muutenkin hyvän elintason päälle, mutta kiitollinen toki olen siitäkin mitä vanhemmat omasta tahdostaan antavat.

t. 4

en mä tunne huonoa omaatuntoa jos saan vanhemmilta rahaa- tietenkin pyrin koko ajan siihen että elätän itseni mutta koska vanhemmat on oikeastaan itse vastuussa siitä etten tällä hetkellä kykene, niin tilit on tasan.

Oon muuttanu kotoa pois 16-vuotiaana..Äitini maksoi ekana vuonna vuokrani opiskelija asuntolassa ja antoi "viikkorahaa" jonkun verran koulu aikana.

17-vuotiaana aloin maksamaan omat maksuni yms. sen jälkeen en ole vanhemman lompakolla käynyt..Ajokortin oon itte maksanu ja autot ostanu. Mukoloota tällä hetkellä 2 ja kolomas tulos..uus tupa ja vakityä ja ikää alle 30-v.

Mua suoraan sanoen jurppii nykynuoret, ku töihin ei mentääs ollenkaan ja vanhemmille vaan vittuultaas ja kerjättääs rahaa..itte oon töitä tehny jo 12-vuotiaasta lähtien ensin kesätöinä ja sitten lisänny vloppuja..Päivääkään en oo ollu työttämänä, en usko työttömyyteen, töitä kyllä on ku viitti joskus "kätensäkki liata".

Omat lapset meinaan kannustaa myös yritteliäisyyteen ja nyt jo kasvatuksessa puhutaan "ettei raha kasva puussa"..Kesätöihin joutuvat varmasti viim. 15-vuotta täytettyään..nuoren kesä ei mee pilalle jos siitä 3-4vk viettää vaikka mansikkamaalla yms.

Millä ihmeellä te vanhemmat luulette, että teirän lapset pärjää sitten ku teitä ei enään ole?!?!? ainii..unohdin tietenkin sen perinnön...

Moon ainakin ylypiä siitä, että oon itte saanu omalla työnteollani elämässä paljon, en sillä, että olisin vanhemmilta/vanhemmalta ollu jatkuvasti rahaa kärkkymässä!

Kyllä, saamme vanhemmilta huomattavia summia rahaa. Sitä kutsutaan perintösuunnitteluksi tai verosuunnitteluksi. Samoin vanhempamme ovat saaneet omaisuutta omilta vanhemmiltaan.

onhan se paljon kunniallisempaa saada rahat sitten yli kuusikymppisenä perintönä.

eläkkeellä olevat vanhempani maksaisivat minun, työssäkäyvän, menoja. Ei heillä nyt niin kummoiset eläkkeet ole. Asunto on toki maksettu, mutta niin on minullakin.

Eli ihan huomattavia summia ollaan saatu, ja myös lahjaveroja on maksettu, mutta joka tapauksessa perintöverot tulevat jäämään pienemmiksi. Lisäksi on taktikoitu paljon sellaisia juttuja, joilla rahaa voi antaa verottomasti.



Olemme itse hyvätuloisia, emme sinänsä tarvitse apua, omat bruttotulomme yli kymppitonnin kuussa. Mutta kun toisilla on omaisuutta miljoonia, niin ei se heilläkään ole ihan pienestä kiinni.

Lapsihan ei koskaan valitse vanhempiaan ja mulle nyt sattui skitso-alkopariskunta ja sijaisperhe joka otti mut lähinnä rahan vuoksi (tavallaan myös sukuvelvoite, mutta raha oli olennainen osa sidostamme). Sitten rakastuin mieheen, jonka äiti on jonkinlainen bipo, ilman diagnoosia, juo, syö, lahjoittaa määrättömästi kaikkea mihin tahansa. Ikävä kyllä mieheni oli 18-vuotiaana mennyt takaamaan hänen yrityslainansa, konkurssi tuli alta aikayksikön, anoppini ei koskaan maininnut lainasta muuten kuin "hoidossa on". No, olihan se pankin puolesta eli loppujen lopuksi mieheni joutui maksamaan satatuhatta takausvelkoja juuri silloin, kun olimme yhteistä asuntoa hankkimassa. Elämä meni sitten uusiksi kymmeneksi vuodeksi, mutta onpa tuokin tullut elettyä. Ei mulla loppujen lopuksi ole mitään sanomista siihen, että varakkaissa perheissä varallisuutta jaetaan myös aikuisille lapsille. Se, että lapset ovat käsi ojossa kärkkymässä nyt heti ja tänne mulle puhelin-, netti-, auto-, loma-, -asunto ym. laskuihin avustusta vanhemmiltaan, on toinen asia. Jotain on silloin mennyt moraalin kehityksessä pieleen, in my opinion.

Varallisuuden mukaan tuo tuntuu jotakuinkin menevän. Toki erityisesti vähemmän tienaavista löytyy myös paljon halua auttaa omia lapsia eteenpäin, ainakin omassa perheessäni saan jonkin tasoista rahallista avustusta kuukausittain isältäni, vaikka tämä kuuluu pienituloisiin. Olen opiskelija, ja vaikka olenkin jo melko vanha, en ilman tukea voisi rahasta stressaantuneena tehdä monia juttuja elämässä, jotka nimenomaan tuovat onnea elämään (yhteiset tekemiset ystävien ja perheen kanssa esim.). sen sijaan tiedän yhden tyypin, jonka vanhemmat tienaavat huomattavasti enemmän kuin oma isäni, eivätkä he auta lastaan vaikka tämä opiskeleekin. Opiskelijalapsensa maksaa perheillallisetkin yhdessä, ja niissä on kuitenkin sanomaton sopimus olla mukana. täytyy sanoa etten ihan ymmärrä tuollaista piheytta ihmisessä, jos auttamiseen on mahdollisuus. Kuitenkin kyseessä oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Oon muuttanu kotoa pois 16-vuotiaana..Äitini maksoi ekana vuonna vuokrani opiskelija asuntolassa ja antoi "viikkorahaa" jonkun verran koulu aikana.

17-vuotiaana aloin maksamaan omat maksuni yms. sen jälkeen en ole vanhemman lompakolla käynyt..Ajokortin oon itte maksanu ja autot ostanu. Mukoloota tällä hetkellä 2 ja kolomas tulos..uus tupa ja vakityä ja ikää alle 30-v.

Mua suoraan sanoen jurppii nykynuoret, ku töihin ei mentääs ollenkaan ja vanhemmille vaan vittuultaas ja kerjättääs rahaa..itte oon töitä tehny jo 12-vuotiaasta lähtien ensin kesätöinä ja sitten lisänny vloppuja..Päivääkään en oo ollu työttämänä, en usko työttömyyteen, töitä kyllä on ku viitti joskus "kätensäkki liata".

Omat lapset meinaan kannustaa myös yritteliäisyyteen ja nyt jo kasvatuksessa puhutaan "ettei raha kasva puussa"..Kesätöihin joutuvat varmasti viim. 15-vuotta täytettyään..nuoren kesä ei mee pilalle jos siitä 3-4vk viettää vaikka mansikkamaalla yms.

Millä ihmeellä te vanhemmat luulette, että teirän lapset pärjää sitten ku teitä ei enään ole?!?!? ainii..unohdin tietenkin sen perinnön...

Moon ainakin ylypiä siitä, että oon itte saanu omalla työnteollani elämässä paljon, en sillä, että olisin vanhemmilta/vanhemmalta ollu jatkuvasti rahaa kärkkymässä!

Tämä on oikea metodi kasvattaa lapsista työläisiä laiskureiden sijaan, mutta ei kuitenkaan mitään kovin suurta. Kun hypätään esim. Ylempiin koulutuksiin on avustus keskeistä, ettei opiskelumotivaatio jää rahasta huolehtimisen tasolle, jolloin opinnoista sulriutuu hitaasti ja huonosti todennäköisemmin -> ei myöskään mahdollisuutta tehdä oman alan töitä joilla saisi tärkeää kokemusta vaan ollaan kaupan kassalla, jotta voidaan elää. Tällaisella ihmisellä on todella vaikeaa päästä pidemmälle elämässä, tyläisloukku vaanii liian lähellä koko ajan. Puhumattakaan itsetunnosta johon alkaa vaikuttaa ympärillä olevien saama jatkuva tuki vanhemmilta. Ei se kova kasvatus tuota välttämättä parasta hedelmää, mutta ehkä sinulle riittää että lapset pääsee samalle tasolle itsesi kanssa yhteiskunnassamme?

Miehen aikuiset lapset on aina käsi ojossa kun tapaavat isäänsä. Muulloin ei isää treffata, kuin rahan tarpeessa. Molemmat aikuisia ja hyvätuloisissa ammateissa. Veikkaan, että miehen eksä yllyttää lapset isän lompakolle, kun ei voi enää itse käydä siellä :)

Omat lapseni ovat hyvin vaatimattomia ja saan aina tyrkyttää niille rahaa.