Mies taas sairas
Juuri kun olimme nujertaneet hänen pitkäaikaisen selkäsairauden iski myyräkuume. Olihan tuossa välissä jo hetki aikaa vetää henkeä ja viettää normaalia elämää.
Lapset on pieniä ja itse olen töissä. Mies on yrittäjä ja pitää hoitovapaata ja on ollut kotona lasten kanssa. Ensin hänellä oli pitkään selkäydintulehdus ja toinen äitiyslomanikin meni siihen että käytännössä pyöritin elämäämme yksin. Nyt sitten kolme viikkoa on mennyt odotellessa joutuuko sairaalaan vai saako olla kotona. Totaalisen vuodelevossa pitäisi olla ja onneksi 60 v anoppi on viikot ollut lasten kanssa ettei ole tarvinnut vielä lapsia vieraalle hoitoon.
Taas pelottaa että jään yksin.
Nyt on töissä niin hiljaista että on aikaa miettiä tätä tilannetta, vaikka koko ajanhan se on takaraivossa että jaksa nyt taas tehdä kaikki yksin.
Pojat 1v2kk ja 2v9kk ovat kyllä ihania, mutta varsinkin nuorempi on sellainen sähköjänis että sen pari tuntia illassa kun ehtii nähdä ennen nukkumaan menoa vie kaikki mehut.
Viikonloppuna pitäisi sitten saada viikon pyykit ja huushollaukset tehtyä ilman apua, varsinkin kun vanhempi poika on jo jättänyt päiväunet. Unelmoin aamusta jolloin saisin nukkua yli kuuteen ja illasta jolloin pääsisin nukkumaan ennen yhdeksää...
Voimat alkaa olla loppu.
Moi, voi sinua.. elämä on välillä aika raskasta.. Itsellenikin on tapahtunut kaikenlaista ja sen olen oppinut että kaikkea ei tarvitse kestää yksin, eikä minusta ole kaikkeen.. Sinä olet todellakin avun tarpeessa ja hae sitä ehdottomasti.. Esim. miksi et vie lapsia hoitoon? Minulla on 2v.tyttö ja hän käy perhepäivähodossa, hyvin tyytyväisiä ollaan oltu.. Sinun pitäisi saada myös omaa aikaa ja mikä on tärkeintä: sinun kuuluisi hoitaa myös itseäsi! Se on olellista, koska jos itse et voi hyvin, et voi huolehtiä muista.. Kaikki sympatiat sulle ja paljon voimia!! Soita esim. sosiaalitoimistoon, tai vaikkapa Neuvolaan, saat sieltä varmasti neuvoja ja apua.. Uskon kuitenkin että pärjäät, oot saanut kaksi lasta maailmaan, joten selviät kyllä muustakin.. Ei ne lapsetkaan enää kovin kauan oo pieniä.. ja tilanne on silloin paljon helpompi. Mieti myös elämäsi tärkeysjärjestystä, kaikkeen et pysty yksin, eikä sinun tarvitse., opettele luopumaan ylimääräisistä jutuista ja sanomaan muille ei.. Ole itsekäs, lapse tarvitsevat sinua terveenä ja pirteänä!! TSEMPPIÄ, kyllä elämä vielä hymyilee, varmasti!