Te jotka olette jättäneet hyvän miehen toisen miehen vuoksi
Miten perustelitte itsellenne sen? Kuinka kauan prosessi kesti ja miten kauan olitte olleet yhdessä, kauanko tutustumisesta toiseen kesti, että erositte?
Minä olen ihastunut toiseen ja tulen hulluksi. Tämän miehen kanssa tunnen oloni niin onnelliseksi ja kaikki loksahtaa paikalleen. Mutta olen parisuhteessa, jossa on 1 pieni lapsi. En voisi mitenkään erottaa lastani omasta isästään, joka on ihan hyvä mies. Mutta olen jo alusta asti kokenut, että hän on väärä minulle. En ole ollut onneton, vain vieraantunut omassa elämässäni. Mutta tämän toisen miehen kanssa tunnen niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, etten ole koskaan tuntenut olevani niin kotona kuin hänen kanssaan. En olisi ikinä uskonut että tapaan tälläisen miehen. Olemme tällä hetkellä vain ystäviä, hän ei edes tiedä tunteistani. Mutta minulla on suuri aavistus, että jos kertoisin ne hänelle, loppu olisi historiaa.
Mikään ei ole hirveämpää kuin ihastua toiseen mieheen perheellisenä. En halua satuttaa ketään, mutta nyt tuntuu, että tämän toisen miehen kohtaamisen jälkeen elämäni on päivä päivältä onnettomampaa. Mietin jo, että entä jos odotan että lapseni kasvaa hieman suuremmaksi ja kerron sitten haluavani erota? Jos annan itselleni vaikka vuoden aikalisän? Vaikka tämä toinen mies ei minua haluaisikaan, olen jotenkin nyt varma siitä, että en halua tätä suhdetta jossa olen. Olen tuominnut itseni onnettomaksi loppuelämäkseni. Ja vain koska tyydyin aikoinaan "ihan kivaan", enkä malttanut odottaa että oikea sattuu kohdalle. Nyt tiedän että oikeampia on.
Puhukaa minullle järkeä, te jotka olette tehneet suuren muutoksen elämässänne. Kadutteko sitä päivääkään?
Kommentit (36)
Itse ihastuin joku aika sitten toiseen mieheen ja oki ihan hilkulla että meinasin vaihtaa häneen. Onneksi tulin järkiini ja pääti pitää itselläni hyvän miehen ja unohtaa tuon huonomman.
Mulla samanlainen tilanne, ja ero on nyt tulossa. Tai oikeastaan minulla on kaikki toisin.
Tapasin tämän ihanan miehen melkein kaksi vuotta sitten. Ollaan nähty sillointällöin sattumalta tai sovitusti. Seksiä meidän välillä ei ole, mutta ihastus on molemminpuolinen. Eikä se tunne ole yhtään haalistunut kahdessa vuodessa, päinvastoin.
Uskon siis ainakin, että minun suhde mieheeni ei tulisi kestämään, oli tätä toista miestä tai ei. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, koska käyttäydyn näin.
Vierailija kirjoitti:
En voisi mitenkään erottaa lastani omasta isästään, joka on ihan hyvä mies. Mutta olen jo alusta asti kokenut, että hän on väärä minulle.
Semmonen pointti, että miksi lapsi pitäisi erottaa isästään? Sinähän perheet haluat rikkoa, ole hyvä ja lähde itse kävelemään, älä isää rankaise vielä viemällä häneltä lapsi. Ota nyt se vapaus, jätä perheesi ja tee uusi sellainen tän uuden ihkun kanssa, miehesi ei ole tehnyt puheistasi päätellen mitään väärää joten miksi hän maksaisi sen hinnan, että joutuu eroon lapsestaan???
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi mitenkään erottaa lastani omasta isästään, joka on ihan hyvä mies. Mutta olen jo alusta asti kokenut, että hän on väärä minulle.
Semmonen pointti, että miksi lapsi pitäisi erottaa isästään? Sinähän perheet haluat rikkoa, ole hyvä ja lähde itse kävelemään, älä isää rankaise vielä viemällä häneltä lapsi. Ota nyt se vapaus, jätä perheesi ja tee uusi sellainen tän uuden ihkun kanssa, miehesi ei ole tehnyt puheistasi päätellen mitään väärää joten miksi hän maksaisi sen hinnan, että joutuu eroon lapsestaan???
N38
Muista myös kertoa lapselle kuka oikeasti on syyllinen perheen rikkoontumiseen, äläkä satuile isästä tarinan konnaa, jos jotakuta on muksulle pakko syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi kuitenkin hyvin, olimme olleet exän kanssa yhdessä n. 3 vuotta, melkein koko sen ajan asuneet yhdessä ja niistä 2 viimeistä vuotta kihloissa. Ei lapsia. Eräänä päivänä herra oikea päätti ilmestyä elämääni, se oli menoa se. Petin ja jätin exäni, niin paskamaista kuin se onkin. Nyt kuitenkin tämän välirikon aiheuttajan kanssa olemme asuneet yhdessä vajaat 2 v, lapsi tulossa ja onnellisesti muutenkin yhdessä :) En vaihtaisi ikinä pois.
vielähän tuossa on vuosi siihen pisteeseen, kun viimeeksi vaihdoit. Tuskin siinäkään suhteessa ajattelit kahden vuoden kohdalla, että nyt on vaihdon paikka?
Ei lapsien takia kannata jäädä huonoon suhteeseen, maailman tyhmin päätös. Lapset kasvaa kieroon huonossa ympäristössä. Se on fakta.
Yth kirjoitti:
Ei lapsien takia kannata jäädä huonoon suhteeseen, maailman tyhmin päätös. Lapset kasvaa kieroon huonossa ympäristössä. Se on fakta.
Ei kuulostanut huonolta suhteelta. Suhde ei ole automaattisesti huono, jos joku muu alkaa kiinnostaa enemmän. Se on ihan normaalia, että tulee ihastuksia ja oma puoliso vaikuttaa vain ihan kivalta, koska arki on ollut jo pitkään omassa suhteessa.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Vanhemmat valitsevat itse lapsen puolesta ketkä lapsen vanhemmat ovat. Sen vuoksi vanhemmilla on vastuu siitä, että valitsevat hyvin eivätkä tee isoja päätöksiä miettimättä asiaa ensin. Mielestäni "ihan kivasta" suhteesta ei pidä erota ihastuksen vuoksi, koska lapselle ehkä koti on parempaa kuin eroperhe. Jo ennen lasten hankintaa pitäisi tehdä vakaa päätös, että tyytyy minimissään ihan kivaan suhteeseen, jos lapsia tulee. Vahvasti suhteeseen sitoutunut yleensä myös yrittää pitää suhteen hyvänä ja kestävänä sen sijaan, että käyttää aikaansa toisesta unelmointiin.
Millainen on hyvä suhde? Minkälaisia ongelmia hyväksyisitte, että suhde kuitenkin lasketaan vielä hyväksi? Kukaan kun ei ole täydellinen, joten aina löytyy joitakin säröjä. Pohdin siksi, että itsellänikin tällainen ” ihan hyvä suhde”, jossa arki toimii, lapset hoidetaan yhdessä ja on kaunis koti. Mies kuitenkin kertonut ettei rakasta, pohtinut eroa, ja sitten taas perunut nämä puheensa. Läheisyyttä ja tukea en saa, keskusteluyhteyttä ei ole. Mies toisinaan silti käyttää minusta sanoja ” kulta ja rakas”. Kaikki toimii, kunhan menee eteenpäin ajattelematta mitään, ja jos jutellaan vain lapsista.
Pettäminen on huono alku parisuhteelle. Voi olla, että nykyinen miehesi on sinulle väärä, mutta se juttu sun pitää selvittää eikä vain vaihtaa toiseen. Ja se johon olet nyt ihastunut, ei ole mikään ainutkertainen tapaus, vaan kuvittelet nyt vain hulluuksissasi omiasi.
Ero tulee sitten 10 vuoden viiveellä...
JOs ei toinen ole koskaan tuntunut oikealta, ei kannata jäädä. Lapsella on helpompaa nyt kun on vielä noin pieni.
Siis miksi ihmiset perustavat perheitä tietentahtoen väärien ihmisten kanssa?? En voi ymmärtää. Yksi tuttu teki samoin. Oli tiennyt aina, ettei mies ole hänelle se oikea, saivat kuitenkin kolme lasta ja nainen päätti erota pienimmän ollessa pari vuotias. Nopeasti hyppäsi uuden miehen mukaan. Ja lapset kulkevat nyt kahden kodin väliä ja äiti päivittelee faceen, miten ihanaa hänen elämänsä on. Ei paljon lasten ja exmiehen tunteet ja elämät kiinnostaneet. Todella reilua touhua. Eikö voisi heti etsiä itselleen sellainen kumppani, kenen kanssa haluaa oikeasti perustaa perheen?
Jätin hyvän naisen 10v sitten ja vituttaa vieläkin, että niin tein.
tuore avaus, suoraan vuodelta 2012...
Vierailija kirjoitti:
Viis lapsesta ja miehestä, kunhan minä vain saan kaiken haluamani. Huoh... Ei pitäisi edes lukea tällaisia aloituksia. Nykyihmisten itsekkyys on jotain käsittämätöntä. On hyvä mies, lapsi ja kiva elämä, mutta sepä ei riitä, kun jonkun kanssa ehkä voiskin olla vielä kivempaa...
parin vuoden päästä itketään sitten,kuinka nykyinen lyö tms. että kuinka se exä sitten kuitenkin oli kunnon mies..
Ex sai yhdeltä uudeltaan turpaan. Onneksi lapset olivat luonani eivätkä joutuneet näkemään sitä. En tiedä miten kävisi jos näkisin sen jätkän? Vähintään kertoisin että vain raukat p askat lyö naisia tai lapsia. Hyvällä tuurilla jäisi sanomiseen. Huonon jätän mielummin ajattelematta. Siitä joutuisi niin helposti vastaamaan oikeudessa.
jamsin mäntylälläki loksahtaa aina kaikki palaset paikoilleen kun tapaa uuden papan.
Suosittelisin miettimään tarkkaan. Minusta tuntuu, että luulet kohdanneesi jonkun ihanan ihmisen, koska se tekee hyvän mielen huonossa elämäntilanteessa.
Älä pidä uuteen mieheen yhteyttä. Anna vanhalle suhteellesi aikaa ja panosta siihen.
Teillä on yhteinen lapsi, joka ei ole vastuussa aikuisten sekoiluista. Tuollainen jättää aina jäljet lapseen, joka aivan varmasti vielä aikuisenakin miettisi, mitkä mahtoivat olla ne syyt, miksi äiti loukkasi mukavaa ja rakastavaa isää niin pahasti.
Jännitystä sinä etsit. Älä sen takia heitä kaikkea hyvää pois.