Olen varmaan pahin synnytyspelkoinen. Enkä saa mielenrauhaa...

Up

[quote author="Vierailija" time="06.07.2012 klo 11:20"]

Tässä lainaus eräästä keskustelusta. Eli gynekologi Eija Tuutti on epäempaattinen.

"Minä olin varautunutkin siihen, että synnytys sattuu, synnytys menikin ihan ok, vaikka se imukupin sisäänrunnominen oli kammottava kokemus, se ei sellainen pieni kuppi ollut, mitä oli jostain kuvista nähnyt. Mutta synnytyksen jälkeen tikkien ompeleminen oli helvettiä! Se sattui paljon enemmän kuin itse synnytys. Väliliha oli leikattu, mutta se repesi kuitenkin vielä. Kivunlievitykseksi sain yhden piikin ja kun se ei vaikuttanut tarjottiin ilokaasua. Tikkejä ommeltiin koko ajan ja kun ilokaasu ei ollenkaan vaikuttanut muutaman henkäisyn jälkeen, lääkäri kehtasi nauraa ja sanoi, että täytyy sitä ainakin 10 kertaa vetää ennenkuin auttaa. No vedin sen 10 kertaa ja sitten lähti taju... Valitettavasti se ei kauaa kestänyt. Vaikka sitä kuinka hengittelinkin, niin se ei sitä kipua viennyt minnekään, vaan huusin kuin eläin koko sen tikkien ompelemisen ajan. Kun tikin oli ommeltu, oli ihan sellainen olo, kuin olisi raiskattu joka reikään, pahoinpidelty ja jätetty johonkin ojaan makaamaan. Vauva ei minua jaksanut kiinnostaa pätkääkään. Kaiken huippu oli se, että kyseinen lääkäri Eija Tuutti (terveisiä vain sinne kättärille) alkoi muutaman kuukauden kuluttua vetämään jotain synnytyspelon lievennyskursseja, hän ne omat pelkoni aiheutti!)"

Kaikilla ei itse synnytys tietenkään ole noin vaikea.

[/quote]

Minulla oli samanlainen kipukokemus ja kun jälkikäteen käytiin kätilön kanssa epikriisi läpi, niin hän kertoi, että välilihan alueen puuduttaminen on todella vaikeaa ja kipua voi olla, mutta että tikkien laittaminen ei yleensä kestä kauan ja monilla synnytys on jo turruttanut aluetta, joten koitetaan ommella synnytyshuoneessa, ettei tarvitse lähteä esim. nukutuksen kautta saliin. Oli kuulemma koittanut selittää tätä tikkaushetkellä, mutta itse oli niin huonossa kunnossa ettei kauheasti jää mieleen. Jos jokin jää kaihertamaan, kuten minulla tämä "miksi helvetissä oli niin karsea kipu", niin siihen kyllä auttoi asiallinen keskustelu ja tilanteen selittäminen. Tikkien laitto vain tuntui kohtuuttomalta kivulta kaiken sen muun synnytyskivun jälkeen ja muistan sen edelleen (tästä synnytyksestä kohta 15 vuotta), mutta en jäänyt vellomaan, koska sain selityksen sille miksi sattui ja miksi se oli parempi vaihtoehto kuin jokin muu. Aina kannattaa varata jutteluaika kätilön kanssa tai vaikka useammankin, jos tuntuu ettei pääse sinuiksi asioiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:14"]Up
[/quote]

Ap varmasti kärsii vieläkin synnytyspelosta

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:14"]Up [/quote] Ap varmasti kärsii vieläkin synnytyspelosta

[/quote]

Kyllä minuakin kauhistuttaisi, jos pitäisi pukata kolmivuotias taapero toosasta ulos. :D

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:14"]Up [/quote] Ap varmasti kärsii vieläkin synnytyspelosta

[/quote]

Kyllä minuakin kauhistuttaisi, jos pitäisi pukata kolmivuotias taapero toosasta ulos. :D
[/quote]

Kyllä. Katkasis varmasti hienosti ite napanuoran

Ihan tyhmää antaa pelon hallita elämäänsä tuossa määrin, asialle voi tehdä jotain. Jokainen äiti pelkää jossain määrin mutta sinun pelkosi vahingoittaa jo sinua.



Hae apua! Se on hankalaa ja vaatii pitkää pinnaa mutta onneksi sulla on vielä kuukausia aikaa. Tsemmppiä, et ole yksin ja voit oppia elämään pelkosi kanssa ja saada sen kutistettua järkeviin rajoihin. Mutta yksin tuskin pysyty työstämään tuota mörköä, sitä varten on koulutettuja ihmisiä.

Synnytyspelkoon on saatavilla apua. Nyt varaat ajan pelkopolille ja kerrot kaikki murheesi ja huolesi. Kätilöjen ammattitaitoon voit luottaa täysin. Minä menen synnyttämään kuukauden päästä toista lastamme sillä asenteella, että annan itseni ja vauvani kätilöjen käsiin, he osaavat hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Minun ei tarvitse niitä murehtia. Ja on yllättävää, miten paljon voimia löydät itsestäsi, kun synnytyksen aika tulee! Nyt hoidat vaan tuon pelon pois ammattilaisten avustuksella ja menet synnyttämään avoimin mielin. Selviät kyllä siitä hienosti! Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle vauvallesi!

Ja tsemppiä! Se menee ihan hyvin. Sairaalassa synnyttävällä on kätilöt ja lääkärit auttamassa. Ne osaa olla mun mielestä napakoita ja neuvovat, kun synnytys koittaa. Älä murehdi koko raskausaikaasi pilalle :) Nauti nyt siitä kasvavasta vatsastasi. Ja tiedän, pelko on todellista. Itse olen kolme lasta synnyttänyt, joista ensimmäistä en osannut pelätä. Toista hieman jännitinkin, mutta kaikki on mennyt ok. Etukäteen ei voi koskaan tietää, miten synnytys loppujen lopuksi etenee, joten ota se niinkuin se tulee. Älä yritä hallita tilannetta liikaa, ettei jälkeenpäin tule "epäonnistunut" olo, vaikka kaikki olisi mennytkin hienosti. Ja vielä, jokainen synnytys on erilainen, mutta ainutlaatuinen kokemus. Onnea matkaan!

mutta suurinosa synnytyksistä menee hyvin. Repeämisiä voi tulla, mutta harvemmin nekään ovat niitä pahoja joiden takia on sitten pitkäaikaisiakin häiriöitä elämässä.



Se se tässä vain on että ne kauhukertomukset tulevat paremmin esille kuin ne täysin onnistuneet synnytykset. Monet äidit joilla on ollut "helppo" eli normaali synnytys, usein jopa häpeävät sitä että ovat päässeet niin "vähällä".



Olet ilmeisesti ensisynnyttäjä, joten sulle tehdään synnytystapa-arviointi sitten raskauden loppuvaiheessa. Ja kuten sanottu, hae apua. Et sinä sillä tuosta pääse yli että murehdit asiaa täällä ja omassa päässäsi.

Tässä lainaus eräästä keskustelusta. Eli gynekologi Eija Tuutti on epäempaattinen.



"Minä olin varautunutkin siihen, että synnytys sattuu, synnytys menikin ihan ok, vaikka se imukupin sisäänrunnominen oli kammottava kokemus, se ei sellainen pieni kuppi ollut, mitä oli jostain kuvista nähnyt. Mutta synnytyksen jälkeen tikkien ompeleminen oli helvettiä! Se sattui paljon enemmän kuin itse synnytys. Väliliha oli leikattu, mutta se repesi kuitenkin vielä. Kivunlievitykseksi sain yhden piikin ja kun se ei vaikuttanut tarjottiin ilokaasua. Tikkejä ommeltiin koko ajan ja kun ilokaasu ei ollenkaan vaikuttanut muutaman henkäisyn jälkeen, lääkäri kehtasi nauraa ja sanoi, että täytyy sitä ainakin 10 kertaa vetää ennenkuin auttaa. No vedin sen 10 kertaa ja sitten lähti taju... Valitettavasti se ei kauaa kestänyt. Vaikka sitä kuinka hengittelinkin, niin se ei sitä kipua viennyt minnekään, vaan huusin kuin eläin koko sen tikkien ompelemisen ajan. Kun tikin oli ommeltu, oli ihan sellainen olo, kuin olisi raiskattu joka reikään, pahoinpidelty ja jätetty johonkin ojaan makaamaan. Vauva ei minua jaksanut kiinnostaa pätkääkään. Kaiken huippu oli se, että kyseinen lääkäri Eija Tuutti (terveisiä vain sinne kättärille) alkoi muutaman kuukauden kuluttua vetämään jotain synnytyspelon lievennyskursseja, hän ne omat pelkoni aiheutti!)"



Kaikilla ei itse synnytys tietenkään ole noin vaikea.

Minulla oli samanlaisia pelkoja ja synnytyskokemus oli vielä järkyttävämpi ja kivuliaampi kuin olin koskaan osannut kuvitella.



Oma synnytyspelkoni vaikeutti ihan fyysisesti synnytystapahtumaa, joten siitä kannattaa yrittää päästä eroon. Varaudu sanomaan terkoille tästä todella monta kertaa, koska muuten se menee normaalin jännityksen piikkiin, jota ei ehkä oteta kovin vakavasti. Synnytyspelko muuttuu satakertaiseksi, jos sinulle tulee tunne, että että terkka tai lääkäri ei kuuntele sinua.



Etenkin vanhemmilla naislääkäreillä voi olla aika inhottava suhtautuminen nuorempiin naisiin.

Minulla oli samanlaisia pelkoja ja synnytyskokemus oli vielä järkyttävämpi ja kivuliaampi kuin olin koskaan osannut kuvitella.

Oma synnytyspelkoni vaikeutti ihan fyysisesti synnytystapahtumaa, joten siitä kannattaa yrittää päästä eroon. Varaudu sanomaan terkoille tästä todella monta kertaa, koska muuten se menee normaalin jännityksen piikkiin, jota ei ehkä oteta kovin vakavasti. Synnytyspelko muuttuu satakertaiseksi, jos sinulle tulee tunne, että että terkka tai lääkäri ei kuuntele sinua.

Etenkin vanhemmilla naislääkäreillä voi olla aika inhottava suhtautuminen nuorempiin naisiin.

Turha synnytyksen kipua on vähätellä, koska se on suurin yleensö kipu mitä ihminen/nainen elämässään kokee. Jos tämän kieltää, voi synnytys olla järkky kokemus.

Minulla oli samanlaisia pelkoja ja synnytyskokemus oli vielä järkyttävämpi ja kivuliaampi kuin olin koskaan osannut kuvitella.

Oma synnytyspelkoni vaikeutti ihan fyysisesti synnytystapahtumaa, joten siitä kannattaa yrittää päästä eroon. Varaudu sanomaan terkoille tästä todella monta kertaa, koska muuten se menee normaalin jännityksen piikkiin, jota ei ehkä oteta kovin vakavasti. Synnytyspelko muuttuu satakertaiseksi, jos sinulle tulee tunne, että että terkka tai lääkäri ei kuuntele sinua.

Etenkin vanhemmilla naislääkäreillä voi olla aika inhottava suhtautuminen nuorempiin naisiin.

Turha synnytyksen kipua on vähätellä, koska se on suurin yleensö kipu mitä ihminen/nainen elämässään kokee. Jos tämän kieltää, voi synnytys olla järkky kokemus.

kun sinne on kuitenkin pakko mennä loppuraskaudessa, niin kantsiiko ap:ta kuoliaaksi pelotellakaan?:) Kaikki siitä on selvinnyt!

Minulla oli samanlaisia pelkoja ja synnytyskokemus oli vielä järkyttävämpi ja kivuliaampi kuin olin koskaan osannut kuvitella.

Oma synnytyspelkoni vaikeutti ihan fyysisesti synnytystapahtumaa, joten siitä kannattaa yrittää päästä eroon. Varaudu sanomaan terkoille tästä todella monta kertaa, koska muuten se menee normaalin jännityksen piikkiin, jota ei ehkä oteta kovin vakavasti. Synnytyspelko muuttuu satakertaiseksi, jos sinulle tulee tunne, että että terkka tai lääkäri ei kuuntele sinua.

Etenkin vanhemmilla naislääkäreillä voi olla aika inhottava suhtautuminen nuorempiin naisiin.

Turha synnytyksen kipua on vähätellä, koska se on suurin yleensö kipu mitä ihminen/nainen elämässään kokee. Jos tämän kieltää, voi synnytys olla järkky kokemus.

että se ei satu ja että koko homma on kuin pieraisisi. Kerro ihmeessä jos joku niin on kirjoittanut. Itse en ainakaan ole lukenut missään viestissä että sitä kipua vähätteltäisiin.

Ehkä kaikkien vastanneiden tarkoitus on ollut sanoa että se kipu kuuluu siihen koko asiaan ja että siitä synnytys pelosta nyt pitäisi vain päästä eroon.

Ap:n tilanne nyt kuitenkin on se, että tuo pelko ei ole mitään tavallista pelkoa/jännitystä vaan elämää rajoittavaa fobiaa. Fobioista yleensä pitää päästä eroon jos ne rajoittavat normaalia elämää ja synnytys, kaikkine kipuineen, etenkin raskaana olevalle, on normaalia elämää.

Kukaan tuskin myöskään kieltää sitä etteikö niitä komplikaatioita tapahdu, mutta vähemmän niitä on oikeasti kuin niitä onnistuneita synnytyksiä. Onhan äitikuolleisuuskin vähentynyt to-del-la paljon.

Jos kätilö on inhottava, voi pyytää kätilön vaihtoa, jos se vain on mahdollista. Itse ainakin tein niin. Lisäksi minulla oli mukana doula, joka oli itsekin synnyttänyt lähiaikoina ja joka oli aivan loistava tuki siinä tilanteessa. Hän osasi vaatia asioita minulle silloin kun en itse saanut sanaa suustani.

Pointti tässä nyt on vain se, että ap:n tulee puhua pelostaan aina kun mahdollista. JOS pelkoon ei suhtauduta vakavasti, vaihdat terkkaria. Ja valitus perään jokaisesta pelkoa väheksyvästä ihmisestä.

Eija Tuutista huonoja kokemuksis myös täällä. "Hoiti" synnytyksen jälkeisinä kipujani, oli epäempaattinen ja arveli minun tarvitsevan psykologin palveluita.

Toinen lääkäri löysi kivuille selvän fyysisen syyn, joka saatiin hoidettua.

Jos asut tietyllä alueella, niin pyydä suosituksia (ja kuuntele varoituksia) ja varaa paikka hyvästä laitoksesta, jos se näin onnistuu. Etukäteen voi myös kai sopia, että haluaa keisarinleikkauksen? Jos paikka on kauempana, niin voisiko oleskella motellissa vaikka viikon ennen synnytystä? Myös tukihenkilö mukaan, joka kertoo toivomukset (että nyt olisi aika saada kivunlievitys yms.) hoitohenkilökunnalle.

Lisäksi voi seurakunnalle esittää esirukouspyynnön, että kaikki sujuisi hyvin.

Pois palstalta lukemasta näitä juttuja ja otat yhteyttä pelkopoliin.