Voiko tämmöisellä lapsella olla jokin sairaus? Kuin toisesta maailmasta...
Kun katson muita 6-vuotiaita poikia, he huutavat ja painivat, uhoavat kilpaa ja leikkivät rajusti. Toki tekevät paljon muutakin, mutta keskustelut heidän keskuudessaan menevät yleensä uhitteluksi ja positiivisella tavalla naljailuksi kavereiden kesken. Omani on täysin ulkona tästä. Hänellä ei ole hyviä kavereita, tai siis on sellaisia joiden kanssa tulee toimeen ja leikit onnistuvat, mutta sellainen "yhteys" tuntuu puuttuvan muihin lapsiin. Vaikea selittää...sanotaanko näin, että on ihan yhtä tyytyväinen leikkiessään oman vanhemman kuin tarhakaverinkin kanssa. Ystäväperheen taapero kelpaa leikkikaveriksi myös, tosin silloin menee rinnakkaisleikiksi.
Kävelin pojan kanssa kotiin ja hänen juttunsa kuulostivat niin oudoilta 6-vuotiaan suusta, että naurussa oli pitelemistä. "Voi äiti miten kivaa on asua täällä, meillä on ihana lähikauppa josta saa terveellisiä herkkuja ja kiva puisto jossa on paljon kavereita!" Poika ei ole saanut puistosta oikeasti yhtään kaveria...leikkiseuraa löytyy joskus, mutta ei läheskään joka kerta. Hölmistyneenä kuuntelin tätä eufoorista papatusta ja jotenkin se jäi vaivaamaan.
Eikä nyt pliis kommentteja että onpas elämänmyönteinen muksu jne., koska tämä on jotain muuta, vaistoni sanoo ettei kaikki ole kunnossa.