Lue keskustelun säännöt.
Työpäiväni vanhusten kotihoidossa
04.07.2012 |
Tykkään työstäni, mutta palkka on työn määrään nähden aivan liian pieni ja saamme lisäksi jatkuvasti kuulla omaisten haukkuja ja valituksia milloin mistäkin turhanpäiväisestä. Usein ajatellaan, että se "meidän mamma" on ainut hoidettava maan päällä.
Esimerkkiä iltavuorosta:
Tulen töihin klo 13. Käyn läpi työlistaa, luen viestivihosta mitä asiakkaille on tapahtunut, kerään avaimia illan kierrokselle, lääkkeitä kaapeista jne jne. Käyn jonkun asiakkaan luona päiväkäynnillä. Pidän palaveria muiden iltahoitajien kanssa.
Klo 15.30 pieni ruokatauko, jos ehtii. Usein klo 15.30-16 pitää olla jo ensimmäisen ilta-asiakkaan luona.
Klo 16-21 minulla on 18 asiakaskäyntiä eri puolilla aluetta. Matkoihinkin menee aikaa. Tästä voi päätellä, että minulla ei todellakaan ole kuin n. 10 minuuttia aikaa per asiakas eli käynnit on todellisia pikakäyntejä. Kurkataan, että lääkkeet on otettu ja huikataan pari sanaa ja sitten onkin jo pakko lähteä seuraavan luokse, jotta ehtii käymään jokaisen luona.
Sitten jos on asiakas, jota pitäisi viedä vessaan, antaa iltapalaa, pukea yövaatteet, viedä sänkyyn jne niin aikaa saattaa mennä 30min. Se tarkoittaa, että parempikuntoisten luona ehtii sitten käymään 5 min ajan!! Ja huikkaamaan, että nyt on taas jo pakko jatkaa eteenpäin.
Omaisilta sitten saadaan haukkuja miten vain piipahdamme emmekä tee asiakkaan luona mitään.
Nyt viimeisin tempaus omaisilta oli ottaa kotiin sellainen asiakas, joka olisi kuulunut vuodeosastolle hoitoon. Hän ei pysy edes pystyssä ja hyvä jos välillä ottaa askeleen tai pari. Osastolla oli hänelle paikka, mutta omaiset halusivat väkisin kotiin. Nyt sitten sinne on pakko mennä kahden hoitajan ja aikaa menee vähintään se 30min.
Joten jos ihmettelette miksi teidän mammanne luona ei ehditä kuin vilkaisemaan ovesta, niin tässä syy. Valitettavasti ne hyväkuntoisimmat aina kärsivät.
Hoitaja
Kommentit (34)
työnjohdolliselta asialta/ongelmalta kuin siltä että joku haluaa asua kotona vaikkakin hyvin huonokuntoisena. Ymmärrän kyllä huolesi. Mutta ymmärrän myös asiakkaitanne/omaisia. Kumpi pahempi osasto vai koti? Tietenkään asiat ei ole näin mustavalkoisia, mutta kyllä siellä osastollakin yksin saa olla ja odotella vuoroaan ja juu, myös siellä on kiire.
Ja kokemusta on kummastakin. Hoitajilla on liikaa sellaista vastuuta mitä heille ei kuulu. Inhimillisestä ja yksilön tarpeet huomioivasta hoidosta ei todellakaan voida puhua 5min käyntikerroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti ole mukavaa kuunnella haukkuja, kun itsekin tuntee, että kykenee ja ehtii tekemään liian vähän.
Mutta varmaan ymmärrät, että omaisten kiukku ei ole suunnattu sinuun yksilönä. Voit aina sanoa rehellisesti, että olisit enemmän avuksi, jos vain muilta asiakkailta ehtisit, mutta "olkaa kilttejä ja valittakaa vanhuspalvelujohtaja XXX:lle, olisi todella hyvä asia, jos saisimme lisää työntekijöitä tähän työhön ja kaikki asiakaskritiikki on siitä taistelussa hyödyksi niin meille kuin teillekin...."
Eli sinä ja omaiset olette kumminkin ihan samalla puolella vallihautaa, niin sanoakseni.
netissä.
Ymmärrän, että omaisten tunteet käyvät kuumana, eikä asioita todellakaan voi selvitellä noissa kohtaamisissa. Itsekin kun työssä (täysin eri alalla) joudun huomaamaan, että aika ei vaan riitä. Ihmisten kanssa kun on työssä niin se kyynistää pitemmän päälle, kun haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta siihen ei vaan ole mahdollisuutta.
Jaksamista sinulle, teet arvokasta työtä!:)
Kirjoituksesi kuulosti niin tutulta. Tosin meillä hoidetaan myös vuodepotilaita. Asiakkaat alkavat olla todella huonokuntoisia. Ei puhettakaan, että olisi aikaa ulkoiluttaa tai seurustella. Lähihoitajan työ kotihoidossa on toden totta pikajuoksua liukuhihnalla. Työn laatu kärsii ja huononee koko ajan - aikaa on aina vain vähemmän per asiakas eikä työntekijöitä palkata lisää. Olen ollut samassa kotihoidon yksikössä sijaisena (koko ajan soppari voimassa) jo kohta kolme vuotta, ei toivoakaan vakinaistamisesta. Mutta toisaalta en vakituiseksi taitaisi enää halutakaan. Pidän ihmisten auttamisesta, mutta en ehdi tehdä enää työtäni huolella, joten alan vaihto lienee edessä...
itse olen suuntautumista vaille lähihoitaja. hain juuri kotihoitoon kesätöihin. toivotaan että täällä pohjanmaalla rauhalliaempi meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos asiakaalle on varattu se 15min käynti (josta hän maksaa) ja hoitaja on vain sen 5min niin saako allennusta? Ylimenneet minutit varmaan muistetaan kyllä laskuttaa...
Tässä syy miksi en halua kotihoitoon töihin. Puhumattakaan siitä jos joku työntekijä ilmoittaa olevansa kipeä. Hänen käynnit jaetaan vuorossa olevien kesken viellä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systeemit on hanurista, vanhuksella ei oo lapsija eikä muita omaisija, lauantaiaamuna kun meet käynnille, kaapissa ei ole kun pelkkää leippää ja raakoja porkkanoita, ei tietojakaan wc paperista saati muusta, ei edes margariinia siihen leipään, ostanut omistani niihin tapauksiin, nuorien maahanmuuttajamiesten ruokavalio varmaan on kunnossa.
Vihainen Hoitsu
Vanha ketju
Kyllä minusta niiden hoitajien pitäisi taistella inhimillisen vanhushoidon puolesta. Vaikka lakolla.
Kotihoidossa minua harmittaa se,.että hoitsut vaihtuvat koko ajan. Kukaan ei ole kovin kauaa. Aina uudet nimet viestivihossa. Jotain surkeita harjoittelijoita varmaan.
Mieheni sukulainen kuoli diagnosoimattomaan syöpään siten, että kumpikaan sinä päivänä käyneistä hoitajista ei ollut huomannut mitään erityistä. Vihossa luki vaan tyyliin: leivät tehty, asiat ok. Ja illalla asiakas on kuollut.
Mieheni toisella sululaisella käy myös kotihoito. Miettikääs, että iltapesu tehdään ja yövaatteet laitetaan joka päivä klo 16. (Tulee varmaan halvaksi, kun päivävuoro ehtii tehdä)
Mummeli alkaa nukkua vasta iltayhdeksältä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotihoidossa hieman alle kymmenen vuotta. Voin kertoa yrittäneeni. Olen tuonut epäkohtia esiin, kertonut ehdotuksia tilanteen parantamiseksi, ollut yhteydessä liittoon ja ylempään johtoon. Lopputuloksen varmaan arvaattekin. Lähiesimieheni tekee kaikkensa, jotta irtisanoutuisin. Todella rumia ylilyöntejä...
Nyt en enää jaksa. Etsin työtä muualta. Olen taipunut ajattelemaan, ettei missään voi olla ainakaan huonompi.
Asiakkaiden kunto on heikko, olemme siinä mielessä absurdissa tilanteessa, että vanhainkodissa/hoivakodissa asiakaskunta saattaa olla hyväkuntoisempaa, kuin kotona. Ennen kriteerit laitoshoidolle oli väljemmät.
Toisinaan itken, kun painan asiakkaan oven perässä kiinni. Ei Tämä ole enää ihmisarvoista työtä, en halua olla osa tätä.
Se "meidän mamma" on omaisilleen todella rakas. Omaisten huoli on täysin ymmärrettävää ja aiheellista. Kaikki ansaitsevat hyvää hoitoa ja siihenhän omaiset valittamisellaan pyrkivät, että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Eihän valittaminen kohdistu vain yksittäiseen hoitajaan vaan kaikkeen samalla. Mamma myös maksaa hoidostaan kenties 15-30 min ajan verran ja toki se myös hänelle kuuluu eikä pikainen 5 minuutin käynti.
Hoitajat ovat aitiopaikalla näkemässä tilanteen ja tietävät sen parhaiten. Kenenkään ei pitäisi suostua työskentelemään tuollaisissa oloissa ja jättämään ihmisiä hoitamatta. Ymmärrän, että varsinkin väsyneenä ja jo osittain turtuneena on vaikeampi löytää rohkeutta ja voimavaroja vaatia muutoksia. Mitä väliä on sillä saako valittajan maineen, jos saa autettua tuhansia vanhuksia, vammautuneita, heikkokuntoisia parempaan ja ihmisarvoiseen elämään. Jos suurin osa uskaltaa avata suunsa ja vaatia muutosta, ketään ei leimata valittajaksi. Tilanne on ollut huono liian pitkään ja monilla omaisilla on jo todella suuri huoli ja toivottomuuden tunne. Omaiset varmasti tukevat hoitajia, kunhan hoitajat uskaltavat avoimesti myöntää tilanteen ja vaatia parempia työoloja ja parempaa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas huomaa että työt jaettu väärin toisille jaetaan enemmän töitä kun pystyy tekemään. Työt jaetaan naaman mukaan. Näin se on aina ollut. Työnjakajat epäpäteviä ja kaveri suhteet vaikuttaa myös työnjakamisessa. Kaverille jaetaan vähemmän. Esimiehet on epäpäteviä kotihoidossa eivätkä tiedä miksi ovat ylipäätänsä töissä. Eivät osaa johtaa että työt jakautuisivat tasa-arvoisesti työntekijöiden kesken. Tässäkin mennään naaman mukaan. Ei ole ihme että toiset uupuvat ja menettävät oman terveytensä. Mutta mitä väliä kun palkka vaan juoksee.
Tässä taas huomaa että työt jaettu väärin toisille jaetaan enemmän töitä kun pystyy tekemään. Työt jaetaan naaman mukaan. Näin se on aina ollut. Työnjakajat epäpäteviä ja kaveri suhteet vaikuttaa myös työnjakamisessa. Kaverille jaetaan vähemmän. Esimiehet on epäpäteviä kotihoidossa eivätkä tiedä miksi ovat ylipäätänsä töissä. Eivät osaa johtaa että työt jakautuisivat tasa-arvoisesti työntekijöiden kesken. Tässäkin mennään naaman mukaan. Ei ole ihme että toiset uupuvat ja menettävät oman terveytensä. Mutta mitä väliä kun palkka vaan juoksee.
Itse olen kiertänyt monesssa paikkassa hoitajana ja aina on kiire. Nyt viimeisimmässä paikassa iltatyöt on mitotettu todella tarkkaan. Iltapesut, syötöt yms ehtii tehdä juuri 20.30 mennessä, siihen vielä kirjaaminen ja raportti yököille. Työaika loppuu 21.10. Mutta mitään ylimääräistä ei kestä vuoroon tulla niin heti jää joku heikommalle hoidolla ja huomiolle. Ja usein se työpari ilman kaveria jos toisen aika menee esim. jonkun lääkkeen kanssa tms.Viimeisimpänä meillä kipupumppu vei 30 minuuttia ylimääräistä aikaa.
Kyllä ne omaiset on se oikea valittajataho, mutta ne valitukset pitäisi mennä sinne ylemmälle taholle. Ei meille hoitajille. Me teemme parhaamme. Ja kun ylitöitäkään ei saisi tehdä tai jos teet niin se on harmaata ylityötä joka annetaan takaisin vapaana, harva työnantaja suostuu laittamaan maksuun.