Kohtalotovereita? Lapsi kuoli kohtuun rv 25, joudun odottamaan

nitä vielä tulette kaipaamaan.



t kohtalotoveri

En osaa neuvoa kysymyksissäsi, mutta haluan vain ilmaista osanottoni :(

Järjestäkää oikeat hautajaiset. Ota kuva muistoksi. Hanki nopeasti apua psykologilta ja ilmoittaudu sururyhmään. Älä juo nyt, se laskee mielialaa entisestään. Otan syvästi osaa suruunne.

Ottakaa kuvia jos haluatte, pitäkää hautajaiset jos haluatte, edetkää ihan sen mukaan miten itse haluatte ja miltä teistä itsestänne tuntuu. Kukaan muu ei voi tietää teidän tunteita.



Jos känni auttaa niin vedä viinaa, tuskin se kyllä auttaa tunteisiin.

Http://groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli

ois hyvä. Oon kauhean väsynyt ja itsetuhoisia ajatuksia pyörii päässä. Mies oli josatin lukenut, että tulevaa varten kannattaa lapsi valokuvata, vaikka itselleni ajatus tosi vieras. Oisin halunnu synnyttää tän heti kun ultrassa selvis että kuollut on, mutta sairaalan resurssien takia ei päästy heti sinne. Kaameaa olla kuollut lapsi mahassa, mua itkettää, oksettaa,katkeroittaa, ihankaikkea. Kiitos empaattisista viesteistänne. pelottaa niin ettei me lasta enää edes saada (elävää!), ikää on jo, ja tätäkin yritettiin kauan. Lisäks ne keskenmenot. Miten voikin maailma näyttää näin synkältä yhtäkkiä? Mieskin säälittää, tiiän että tieto sille yhtä musertava mut koittaa mun takia tsempata kun pelkää että romahdan täysin(sitä pelkään itsekin)



ap

Suret vaan tasan niinkuin tahdot.

Sureminen ei lopu koskaan.

Eikä lapsen kuolemasta toivu niinkuin ihmiset kuvittelee muttei se tarkoita että mässää surulla.



Kyllä se kuvaaminen kannattaa. Myöhemmin voi harmittaa jos jää tekemättä jokin jota tahtoo.



Kävystä vertaistukea. Katso sivut ja laita vaikka sähköpostiviestiä niille niin soittaa sulle jos et jaksa itse.

Ottakaa valokuvia, pitäkää pientä sylissä. Jos mahdollista, ottakaa pienet jalan- ja kädenjäljet maalilla tai sitten kipsivaloksina. Jos on tukkaa, leikatkaa tupsu muistoksi.



Pitäkää hautajaiset tai muistotilaisuus.



Kirjoita kirje lapselle. Tai päiväkirja.



Lapsi on ollut olemassa. Sinä olet aina hänen äitinsä.



Lohtuhaleja.

olen todella pahoillani puolestanne! Ymmärrän juomishalusi, mutta näin mielenterveyden ammattilaisena ehdottaisin kuitenkin, että jätät juomatta. Alkoholi sekoittaa aivokemiaa vielä pitkään kännien jälkeen ja aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Normaalitilanteessa et varmasti mielialamuutoksia edes huomaisi, mutta nyt kriisissä tilanne on toinen.

tässä valokuvaajan sivut. Hän ottaa (jenkeissä?) kuvia kuolleista lapsista. Siksi laitan, että huomaisit, että se on ihan normaalia haluta kuvia kuolleesta lapsesta.



http://justacloud.wordpress.com/2010/01/06/pregnancy-infant-loss-photog…

Mun lapsi kuoli täysiaikaisena kohtuun viime kesänä,syy ei koskaan selvinnyt. Tännekin siitä avauksen tein aikoinaan, samassa tilanteessa kuin sinä, vauva vielä mahassa.



Mieletön helvetti se oli,pahinta mitä voi ikinä kuvitella. Mulla lapsi edellisestä suhteesta auttoi jaksamaan/pysymään kiinni elämässä,mut mieheni alkoholisoitui sen jälkeen,joka johti eron lopulta.



Pahoja, käsittämättömiä asioita nämä on. Voimia toivon sulle/teille. Ja suosittelen ottamaan vauvasta kuvia, kädenjälkiä, hiuksia, kaikkea mahdollista muistoksi, pitämään sylissä niin kauan kuin vaan saatte.. ne hetket ei ikinä palaa.





rakkaudella, anne

Hautausmailla on jokaisessa oma paikkansa nimettömille haudoille, sinne voi haudata pikkuisen tuhkat tai tuoda vain kukan ja kynttilän jos ei kestä hautausseremoniaa.



Itse synnytys on todella rankka paikka, tunsin koko ajan miten pieni tuli ulos. Ottakaa kuvia, mahdollisesti valokset jalasta, ja käärikää pieni rakkaanne pieneen peittoon. Voimia teille. :(

Me menetettiin kaksoset rv 27, toinen oli hengissä vielä hätäsektion jälkeen mut kuoli samana iltana.



Aikaa kulunut kohta 4v, yksi lapsi saatu sittemmin. (terve,elävä..) En tiedä pääseekö kohtukuolemasta yli, tekisi mieleni sanoa sulle että ktllä, mut se taitaisi olla valhetta.



Mutta toivon paljon hyviä kokemuksia teille elämältä jatkossa. Kukaan/mikään ei tätä lastanne voi korvata, sen jo tiedätkin. Mua auttaa usko siihen,että lapsillani on nyt hyvä olla, siellä missä ikinä lienevätkin..



VOIMIA!Tukekaa toinen toistanne,älkää jääkö yksin.

Olen todella pahoillani puolestanne. Sanat ei nyt riitä. Ei ole oikeita sanoja lohduttamiseen.



Tiedän osittain mitä prkl paskaa nyt käyt läpi. Itselläni kuoli kaksostytöt yllättäen kohtuun suunnilleen samoilla viikoilla. Minäkin jouduin odottamaan joitain päiviä, että synnytys käynnistettäisiin.



Ne päivät olivat yhtä tuskaa. Oli todellakin itsetuhoisia ajatuksia. Olin aivan varma, etten itsekkään selviä hengissä. Tai ainakaan täyspäisenä...



Synnytyksen jälkeen olin turta ja todella maissa. Aikansa se otti. Seuraava km ei ollut mitään tuohon ekaan verrattuna. Myöhemmin saimme kaksi ihanaa lasta.



Muutens, kaikki kolme "taivasvauvaani" on käynyt minua tervehtimässä henkimaailmasta, meedion välityksellä. Kasvat siellä ja voivat hyvin.



Vaikka tuo kokemuksena oli yksi elämäni pahimmista, koen nyt, että lapsemme syntyivät oikeaan aikaan ja meidän vanhempien kasvattamiseksi tarvitsimme vähän rajumpaa herättelyä...