Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kohtalotovereita? Lapsi kuoli kohtuun rv 25, joudun odottamaan
03.07.2012 |
synnytyksen käynnistämistä loppuviikolle. Syytä kuolemaan ei toistaiseksi ole selvinnyt.Esikoinen kyseessä, taustalla kaksi varhaisraskauden keskenmenoa. Mitä muita sivuja kuin Käpy kannattaa googlettaa vertaistuen löytämiseksi? Millaiset hautajaiset voi/saa järjestää? Kannattaako lasta valokuvata? Saanko vetää kännit nyt? Kysymyksiä, kysymyksiä.. ja mieletön mustuus.
Kommentit (34)
Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Itse olen synnyttänyt kaksi kuollutta vauvaa, alakautta molemmilla kerroilla.
Olen pahoillani menetyksestäsi
Toivon teille voimia järjestää asiat kuten itse koette parhaaksi, vain te voitte tietää mikä on oikea tapa hyvästellä lapsenne.
Halauksia ja voimia!
Meillä lapsi kuoli kohtuun rv 32, otimme lapsesta kuvia ja nämä ovatkin rakkain muisto/asia niin arvokasta! Odotin itse myös viikonlopun yli pääsyä käynnistykseen, minua ajatus ei ahdistanut koska en ajatellut lapsen olevan kuollut, vaan pidin sitä hyvästeinä.. Niin lähelle kun lapsi nyt on et enää häntä tule saamaan. Järjestimmemyös pienet hautajaiset pienelle ihmiselle, hautajais päivänä pienen arkun nähdessäni vasta tajusin mitä minulta vietiin.. Nyt meillä on kohta vuoden ikäinen poika ja enkelini on aina ajatuksissani. Kohtukuolemalle löytyi syykin, joka taas teki tulevaisuudesta hieman haastavampaa, enkä varmaan uskalla enään lapsista haaveilla, olen kiitollinen tästä yhdestäkin.Voimia!
Miksei sitä kuollutta lasta voida leikata pois? Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Se saattaa vaikuttaa kidutukselta ja ihan järjettömältä toiminnalta. Mutta tosiaan, leikkaus on aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys.
Jokin aika sitten tuli televisioista sarja jossa seurattiin Tukholman sairaaloiden synnytysosastojen toimintaa. Eräässä jaksossa oli vastaavanlainen tapaus ja eräs kätilö kertoi itsekin joutuneensa synnyttämään kuolleen lapsen. Hän kertoi synnytyksen olleen tärkeä tapahtuneen käsittelemisen kannalta, ikään kuin saattoi tämän surullisen tapauksen loppuun.
Vaikka itsekin ensin mietin että onpa hassua ja julmaa joutua synnyttämään kuollut lapsi vaikka leikkaamaankin nykyään pystytään, niin tuo kommentti sai minut muuttamaan mieleni. Leikkaus olisi ehkä yritys saada osa asiasta siloiteltua ja pois pyyhittyä.
Ap, anteeksi rönsyily. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että aurinko paistaa sinullekin taas joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Itse olen synnyttänyt kaksi kuollutta vauvaa, alakautta molemmilla kerroilla.
mihin ne riskit silloin unohtuu? Mutta KUOLLUT lapsi pitää synnyttää. Sori vaan, ei mene jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Itse olen synnyttänyt kaksi kuollutta vauvaa, alakautta molemmilla kerroilla.
mihin ne riskit silloin unohtuu? Mutta KUOLLUT lapsi pitää synnyttää. Sori vaan, ei mene jakeluun.
Mene muualle tästä ketjusta, riitele vaikka itseksesi niin saat ainakin tasoisesi vastuksen. Väitteesikään ei pidä paikkaansa.
Jos noilla viikoilla syntyy, niin lapsihan syntyy keskosena, eikä puhuta keskenmenosta.
On todella hirveää, että täällä puhutaan kuolleesta möykystä mahassa, ja ihmetellään miksei sitä leikata pois.
Loppuun asti se "möykky" on perheelle kuitenkin odotettu vauva, jonka liikkeet on tunnettu ja sydänääniä kuunneltu.
Se, miksi kohtuun kuollutta vauvaa ei leikata, on se, että se on hirveä iso terveydellinen riski äidille. Kun sikiö kuolee kohtuun, niin hajoaminen alkaa. Jos se tuotaisiin ulos vatsanpeitteiden läpi, niin äiti altistuisi suurelle määrälle bakteereita ihan turhaan.
Ja ihan turha marista, että onneksi en asu Suomessa, missä ei leikata. Ei näitä leikata muuallakaan. niin iso riski se on äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noilla viikoilla syntyy, niin lapsihan syntyy keskosena, eikä puhuta keskenmenosta.
On todella hirveää, että täällä puhutaan kuolleesta möykystä mahassa, ja ihmetellään miksei sitä leikata pois.
Loppuun asti se "möykky" on perheelle kuitenkin odotettu vauva, jonka liikkeet on tunnettu ja sydänääniä kuunneltu.Se, miksi kohtuun kuollutta vauvaa ei leikata, on se, että se on hirveä iso terveydellinen riski äidille. Kun sikiö kuolee kohtuun, niin hajoaminen alkaa. Jos se tuotaisiin ulos vatsanpeitteiden läpi, niin äiti altistuisi suurelle määrälle bakteereita ihan turhaan.
Ja ihan turha marista, että onneksi en asu Suomessa, missä ei leikata. Ei näitä leikata muuallakaan. niin iso riski se on äidille.
eikö sekin ole riski? Eikö se pitäisi saada sieltä mahdollisimman pian ulos?
Aika auttaa tuskaan, vaikka se ei nyt siltä tunnukaan.
Kännit voit toki vetää jos se oloasi jotenkin helpottaa, mutta en ehkä silti suosittele. Lapsi voi vaikka lähteä syntymään ollessasi humalassa, ja se luultavasti vain lisäisi kokemuksen traumaattisuutta.
Anna tunteiden tulla, ja yritä jutella niistä miehelle tai läheisille ystäville.
Hautajaiset käsittääkseni voi pitää niin halutessaan. Me emme pitäneet, en olisi kestänyt sitä silloin. Jokainen suree tavallaan.
Voimahali täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohdussa ja verenkierto erillään äidistä. Ja kyllä ne pyritään synnyttämään mahdollisimman pian. Sille halutaan varata aikaa ihan jo siksikin, että se saattaa viedä aikaa, ja äidille halutaan rauhaa. Kyllähän me kaikki tiedetään, että se vauva on loppuun asti sikiöpussissa. Siksi ei ole niin hirveä kiire saada sitä ulos.
johonkin muualle? Sektiosta tulee iso ja syvä leikkausHAAVA ja bakteerit haavassa ovat iso riski.
Ap:lle, otan osaa ja toivon voimia teille kummallekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi vaihtoehto myös psyyken kannalta. Sen sijaan on mielestäni käsittämätöntä, että äiti lähetetään kotiin odottamaan käynnistelyä! Jos osastolle ei heti mahdu, pitäisi päästä vaikka naistentautien osastolle ja saada keskusteluapua.
Voimia sinulle ap! En usko, että alkoholi auttaa sinua nyt. Luultavasti sinulle tulee vain huonompi olo. Jos voit hirveän huonosti, yritä päästä johonkin hoitoon tai saada keskusteluapua vaikka sairaalapapilta. Hänen kanssaan voi puhua, vaikka ei itse olisi aktiivikristitty.
Miksei sitä kuollutta lasta voida leikata pois? Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Se saattaa vaikuttaa kidutukselta ja ihan järjettömältä toiminnalta. Mutta tosiaan, leikkaus on aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys.
Jokin aika sitten tuli televisioista sarja jossa seurattiin Tukholman sairaaloiden synnytysosastojen toimintaa. Eräässä jaksossa oli vastaavanlainen tapaus ja eräs kätilö kertoi itsekin joutuneensa synnyttämään kuolleen lapsen. Hän kertoi synnytyksen olleen tärkeä tapahtuneen käsittelemisen kannalta, ikään kuin saattoi tämän surullisen tapauksen loppuun.
Vaikka itsekin ensin mietin että onpa hassua ja julmaa joutua synnyttämään kuollut lapsi vaikka leikkaamaankin nykyään pystytään, niin tuo kommentti sai minut muuttamaan mieleni. Leikkaus olisi ehkä yritys saada osa asiasta siloiteltua ja pois pyyhittyä.Ap, anteeksi rönsyily. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että aurinko paistaa sinullekin taas joskus.
Ja minut pakotettiin synnyttämään se. Kyselin sektiosta, mutta vastaus oli tiukka ei, ilman mitään selityksiä. Olin ennestään synnytyspelkoinen, eikä tuo kokemus mitenkään parantanut pelkoa. Seuraaville (eläville) olen vaatinut ja saanut sektiot. Kun olin saanut ensimmäiselle elävälle sektiopäätöksen, mielessäni pyöri koko ajan kysymys, että päteekö päätös myös sitten, jos sikiö taas kuolee. Ajattelin, että jos se taas kuolee, niin en kyllä suostu synnyttämään sitä. Jollei sektioon suostuta, niin mieluummin vaikka tapan itseni.
Myöhemmin minulle tarjottiin selitykseksi, että äidin surutyö jää kesken, jos leikataan. Vauva ikään kuin katoaa, eikä äiti tajua sen kuolleen. Anteeksi vaan, mutta tuo maailma huonoin selitys, vaikka onkin jokun hienon psykilogin keksimä. Kyllä aikuinen ihminen tajuaa vauvan kuolleen vaikkei sitä synnyttäisikään.
Mitään näitä kuolleen hajoamis-selityksiä ei kukaan koskaan minulle tarjonnut vaikka olen keskustellut aiheesta lukusien kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Puhuttiin vain ylipäänsä sektion riskeistä.
Miksei sitä kuollutta lasta voida leikata pois? Ihmeellistä äidin kiduttamista...tällainen kai on mahdollista vain Suomessa, jossa onneksi en asu!
Se saattaa vaikuttaa kidutukselta ja ihan järjettömältä toiminnalta. Mutta tosiaan, leikkaus on aina riskialttiimpi kuin alatiesynnytys.
Jokin aika sitten tuli televisioista sarja jossa seurattiin Tukholman sairaaloiden synnytysosastojen toimintaa. Eräässä jaksossa oli vastaavanlainen tapaus ja eräs kätilö kertoi itsekin joutuneensa synnyttämään kuolleen lapsen. Hän kertoi synnytyksen olleen tärkeä tapahtuneen käsittelemisen kannalta, ikään kuin saattoi tämän surullisen tapauksen loppuun.
Vaikka itsekin ensin mietin että onpa hassua ja julmaa joutua synnyttämään kuollut lapsi vaikka leikkaamaankin nykyään pystytään, niin tuo kommentti sai minut muuttamaan mieleni. Leikkaus olisi ehkä yritys saada osa asiasta siloiteltua ja pois pyyhittyä.Ap, anteeksi rönsyily. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että aurinko paistaa sinullekin taas joskus.
Ja minut pakotettiin synnyttämään se. Kyselin sektiosta, mutta vastaus oli tiukka ei, ilman mitään selityksiä. Olin ennestään synnytyspelkoinen, eikä tuo kokemus mitenkään parantanut pelkoa. Seuraaville (eläville) olen vaatinut ja saanut sektiot. Kun olin saanut ensimmäiselle elävälle sektiopäätöksen, mielessäni pyöri koko ajan kysymys, että päteekö päätös myös sitten, jos sikiö taas kuolee. Ajattelin, että jos se taas kuolee, niin en kyllä suostu synnyttämään sitä. Jollei sektioon suostuta, niin mieluummin vaikka tapan itseni.Myöhemmin minulle tarjottiin selitykseksi, että äidin surutyö jää kesken, jos leikataan. Vauva ikään kuin katoaa, eikä äiti tajua sen kuolleen. Anteeksi vaan, mutta tuo maailma huonoin selitys, vaikka onkin jokun hienon psykilogin keksimä. Kyllä aikuinen ihminen tajuaa vauvan kuolleen vaikkei sitä synnyttäisikään.
Mitään näitä kuolleen hajoamis-selityksiä ei kukaan koskaan minulle tarjonnut vaikka olen keskustellut aiheesta lukusien kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Puhuttiin vain ylipäänsä sektion riskeistä.
Täällähän jeesustelee leikkausta vastaan ihmiset, jotka eivät vastaavaa ole kokeneet. Tyypillistä av-palstaa.
Pakotettiin synnyttämään alakautta vaikka asento oli vaikea, ja hätäsektio tuli liian myöhään.
En tiiä miten toipuu, mä en oo toipunut vieläkään ja aikaa jo vuosia. En ole tullut raskaaksi enää
Tunnen kanssasi.Olin itse samassa tilanteessa.Halusin nopeasti pois.Pistää taakseni mahdollisimman nopeasti.Älä kuitenkaan tee näin,kaduin jälkeen päin.Oli vaikeata synnyttää kuollut vauva. Ota syliin ja katso tarkkaan, minä en pystynyt.Pitäkää hautajaiset ja antakaa vauvalle nimi.Lapsen menetys ennen kuin on ehtinyt mitenkään tutustua on vaikea ja tuskallinen asia, sen tekee kuitenkin helpommaksi kun vauvan hautajaisista ja sylissä pitäämisestä on muistoja.Otan osaa, tiedän miten vaikea asia on.
Tyttöni syntyi kuolleena rv28.
Kuvatkaa paljon. Ei niitä kuvia tarvitse katsoa myöhemmin jos ei halua. Mutta myähemmin et voi niitä kuvia ottaa jos haluaisit.
Me painettiin jalan ja käden jäljet ja otettiin hiustupsu muistoksi.
Mies teki itse arkun. Minä kudoin pienen peiton.
Valokuvista ja muista tein pienen muistojen kansion.
Pitäkää haluamanne hautajaiset. Oma hauta tai lasten yhteishauta, Kuinka vain teistä tuntuu paremmalta.
Lasta ette voi kastaa, mutta jos teillä on lapselle nimi voitte toki kutsua lasta sillä nimellä kuin haluatta. Ja hautakiveen voitte kirjoittaa nimen vaikka lasta ei ole kastettu ja nimi ei ole virallinen.
Muistathan että sinulla on oikeus pitää äitiysloma.
Kohtukuoleman ja hautajaisten aikaan olin kai jollain lailla shokissa ja suoritin asioita. Toki oli valtavasti surua ja tuskaa mutta myös valtavasti uskoa tulevaan ja uuteen vauvaan oli luja. Ehkä juuri se jaksoi tuolloin auttaa eteenpäin. Noin 9 kk tapahtuneesta oli minulla henkisesti pahin vaihe. Uutta vauvaa ei ollut tulossa. Vaikka uusi vauva ei korvaa kuollutta mutta kyllä sitä olisi toivonut enemmän kuin mitään muuta että olisi tullut raskaaksi ja saanut vauvan elävänä syliin. Nyt tapahtuneesta on kulunut jo vuosia, tyttö olisi jo pieni koululainen. Raskaana olen muutaman kerran ollut kohtukuoleman jälkeen mutta kaikki päättyneet keskenmenoon. Kaikesta huolimatta tänä päivänä olen ihan normaali ja pystyy nauttimaan elämästä normaalisti.
Raskaan tien olette saaneet kuljettavaksenne mutta ette ole kokemuksen kanssa yksinja tästäkin selviää. Joitain kavereita saattaa hävitä ja uusia tulla. Yrittäkää löytää niitä ilon aiheita elämästä. Muista että saatte nytkin nauraa ja iloita vaikka tuntuu ettei saisi. Meillä viljeltiin kyllä aika rankkaa mustaa huumoria tuohon aikaan. Ei olisi varmaan moni ymmärtänyt.
Paljon halauksia teille.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli sama tilanne.Oltiin pitkään yritetty ja usean keskenmenon jälkeen sitten tämä tuskallinen kokemus.Julmalta tuntui tosdella tuo synnytyksen odottaminen.Ikääkin jo oli mutta sitten kolmen vuoden päästä terve vauva suureksi yllätykseksemme putkahti elämäämme. Älä siis luovuta kyllä ne asiat parempaan suuntaan hiljalleen kääntyvät.Tsemppiä teille.