Lue keskustelun säännöt.
Olen itsekäs, en jaksa miehen sukulaisia, ystäviä ehkä joskus...
03.07.2012 |
Onko muita samanlaisia? Välttelettekö tapaamisia vai puretteko vain hammasta?
Anoppi ainoa ok-tyyppi miehen suvusta, muut ihme mustasukkaisia juoruilijoita... En vaan jaksa! En ole onneksi joutunut näihin törmäämään pitkään aikaan, mutta torstaina pitäisi mennä katsastamaan serkun vauvaa. Mies suuttui kun ilmoitin että saavat mennä tytön kanssa kahdestaan. En todellakaan aio kuluttaa kesäistä iltapäivää heidän seurassaan! Ja vastavuoroisesti en odota heidän käyvän täällä kylässä (hui, se olisi kamalaa).
Olen itsekäs. :)
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa miehen sukulaisia, tosin en omianikaan. Niiden mielestä Kanarian-reissu on tosi ihmeellinen juttu ja ammattikorkeakoulun käynyt on oikein herraksi kouluttautunut. Ei mulla ole suoraan sanottuna mitään puhuttavaa niin eri maailmassa elävien taukkien kanssa.
Itse pidän turvaverkkonani omaa pikku sukuani ja ystäviäni. Miksi viettää aikaa sellaisten kanssa, joiden seurassa ei viihdy? En ole lastani eristämässä, hän menee mieheni kanssa tapaamaan sukulaisiaan.
Itse menen ystäväni kanssa juoksulenkille, kun kerrankin on omaa aikaa. :)
kun pitää jaksaa appiukkoa ja miehen tätejä. Ovat vain todella erilaisia ihmisiä kuin minä ja etenkin tädit tietävät lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta kaaaaaaiken, jopa se jolla ei itsellään ole lapsia.
Onneksi ei miehen puolen sukulaisiin olla juuri yhteyksissä, meillä eivät ole ikinä käyneet kylässä ja tuskin ovat tulossakaan. Kerran vuodessa pitää kestää viikon verran tätä tätien live-av-raatia. Voi rähmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pitää jaksaa appiukkoa ja miehen tätejä. Ovat vain todella erilaisia ihmisiä kuin minä ja etenkin tädit tietävät lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta kaaaaaaiken, jopa se jolla ei itsellään ole lapsia.
Onneksi ei miehen puolen sukulaisiin olla juuri yhteyksissä, meillä eivät ole ikinä käyneet kylässä ja tuskin ovat tulossakaan. Kerran vuodessa pitää kestää viikon verran tätä tätien live-av-raatia. Voi rähmä.
ovat myös erilaisia kuin mieheni, häntäkin risoo että sukulaiset ajattelevat joistain asioista todella eri tavalla. Mutta hänen suoriutumistaan isänä ei tietenkään arvioida, sillä hänhän on mies, ja lastenhoitovinkkejä ei siis suunnata hänelle vaan minulle. Minähän olen nainen ja täten lapsestamme ensisijaisessa vastuussa. Huoh.
Koska en jaksa sitä roskasakkia mauttomien juttujensa kanssa. Juhlaan ei osata pukeutua, jutut kulkee linjaa "mamut-juominen-homoseksuaalisuus" eikä siitä päästä irti. En ole itse edes akateeminen mutta jotenkin tekee mieli alkaa itkeä ja keinutella itseään sikiöasennossa, jos joutuu miehen suvun seuraan pidempään kuin puoleksi tunniksi. Tästä johtuen jätän tosiaankin välistä jokaisen tapahtuman, jossa on riskinä olla heidän kanssaan. Mies ja lapset menevät ilman minua.
ja yhteisöllisyyttä mikä siitä syntyy. Lapsella on vähän sukua, joten jokainen heistä on rakas ja kullanarvoinen.
Osaatko yhtään sanoa, miksi olet tuollainen erakko? Miten miehesi sietää sinua? Minä en sietäisi.