Onko raha parisuhteessa kovinkin tärkeä asia?

Kovasti täälläkin on aina kirjotuksia raha-asioiden hoidosta, tänäänkin on tainnut tulla useampikin ketju siitä, miten yhteisen huushollin raha-asioita hoidetaan ja kuka maksaa mitäkin.



Olenkohan jotenkin outo, koska missään parisuhteessa raha-asiat eivät ole olleet mikään ongelma. Eikä niistä ole edes keskusteltu. Laskut on aina maksettu, ruuat ostettu ja kattokin on ollut pään päällä.



Ex-miehen kanssa tilipäivissä oli kahden viikon ero, kumpikin maksoi tilipäivänään ne laskut, joiden eräpäivä lähestyi, mutta ei niiden yhteissummia koskaan vertailtu. Kotona ollessani oli tietysti selvää, etten voi niin paljon laskuja maksella hurjalla 300 euron kuukausitulolla. Mies antoi rahaa silloin, kun sitä tarvitsin. Mutta ei koskaan kyseenalaistanut rahan käyttöä, meneekö se nyt tarpeelliseen vai turhuuteen.



Nykyisen miehen kanssa meillä on omat asunnot ja molemmat maksavat oman huushollin kiinteät kulut. Ruokaa ostaa se, jolla sattuu rahaa olemaan tai kauppaan menee. Mies kun oli työttömänä, niin totta kai mun pussista meni enemmän ruokakauppaan ja tarvittaessa joitain laskujakin makselin, mutta mieleenikään ei ole tullut, että pyytäisin niitä rahoja takaisin. Suhteen alkuvaiheessa nykyisen kanssa oltiin vähän eri linjoilla, hän kun oli exänsä kanssa jakanut kaikki kulut puoliksi. Itse olen aina ollut valmis miestä auttamaan taloudellisesti vähästäkin, jos tarve on ollut. Tuo varmaan auttoi miestäkin huomaamaan, että en ainakaan rahan perään ole enkä halua miehestä rahallisesti mitenkään hyötyä. Ei olla sitten enää jaksettu juuri raha-asioista keskustella saati riidellä.



Itselleni olisi jotenkin kauhistuttava tilanne, jos kaikki pitäisi sentilleen jakaa tasan. Olen kuullut niitäkin, että miehen ostamaan lenkkimakkaraan ei rouva saanut koskea, jos ei maksanut syömäänsä osuutta.



Olenko mä siis ainoa joka on vapaamielinen rahojen käytöstä parisuhteessa?