Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vannoin synnytettyäni, että IKINÄ en enää siihen tilaan itseäni saata...
03.07.2012 |
Miten voi mieli näin muuttua!?
Esikoisen synnytys oli ihan kaamea kokemus. Mikään kivunlievitys ei toiminut, mun supistukset ei kuulema olleet riittävän voimakkaita, mut yhtäkkiä homma olikin edennyt niin, että tuli kiire, imetys ei onnistunut lainkaan ja kaiken kukkuraksi lapsi kärsi vielä 3,5 kuukautta koliiksita - siis yhtä huutoa aamust ailtana ja yöt läpeensä.
Mä vannoin, että koskaan en itseäni samaan tilaanteeseen enää saata.
Ja nyt harkitsen vakavasti toista lasta. Vaakakupissa painaa moni asia molempiin suuntiin. Uskaltaako vai ollako vain tyytyväinen yhdestä terveestä lapsesta?
Kommentit (11)
Tuloko tää mun näppäimistöltä??? :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin vielä en vakavasti harkitse. Olen lähinnä miettinyt siltä kannalta että lapsella olisi kiva olla sisarus. Mutta pelkään, että jos lapsi ei olekaan terve.
mielestäni vauva ja pikkulapsiaika on kamalaa. Sain aika huolella traumat synnytyksestä ja vielä vaikean masennuksen. Nyt kun lapsi on reilu 2v alkaa vähän valoa näkymään risukasan pohjallekin.
Eli vielä ei ole lapsen aika, mutta kohta alkaa olemaan sen verran helppoa lapsen kanssa, että onko järkeä aloittaa alusta. Pojalla on kuitenkin velipuoli, joka vierailee silloin tällöin.
Edelleen sanon kaikille että en todellakaan halua enää toista. mutta....
Ja se oli ihan tietoinen teko ja kovasti haluttiin toinen lapsi. Synnytys oli moninkertaisesti helpompi.
Miehen perheessä on yhdellä sisaruksesta viidestä ollut koliikki. Eli ei se koliikkikaan ole kaikkien lapsien riesa jos yhdellä on.
Meillä ei ole ollut yhdelläkään ja lapsia 3. Haaveilen jos vielä saisi joskus lapsia, vaikka yhteen uhkasin kerran jättää.
Esikoinen täytti keväällä kaks vuotta ja kesäkuun alusta olen ollut ilman ehkäisyä. Saas nähdä kuinka kauan tällä kertaa kestää, esikoista tehtiin reilut puolivuotta.
Niin se meillä naisilla tää mieli vaan muuttuu ja hyvä niin:)
Synnytys kummittelee vieläkin mielessä ja lapsi 1v ja 3 kuukautta. Joka kerta, kun edes ajattelen, että mitä jos tehtäiskin toinen, ihan puistattaa, kun muistan mistä niitä lapsia oikeesti tuleekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mene pelkopolille. Mutta ei se muuta sitä, että inhoan ajatusta synnyttämisestä ja siitä pikkuvauva-ajasta.
Meidän esikoinen taitaa jäädä ainokaiseksi. Tulipa kokeiltua...
toinen oli aika sama kuin sinun synnytyskokemus ja lapsilla ikäeroa 1v ja 4kk, ja toinen oli koliiikkivau´va. Olis iinä sitten ratkiriemukasta valvoa vuosi, sillä molemmat sattuivat olemaan erittäin huono unisia. Oma fysiikka petti siinä rääkissä, mutta nyt jo kaksi vuotta haaveillut kolmannesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lohdutuksen sana, toinen synnytys on yleensä helpompi.
Mä ajattelen ton lasten kannalta, on mukavampaa kun on joku jonka kanssa jakaa asioita. Varsinkin sit aikuisena, kun vanhemmat on vanhuksia. Aina ei tietty näin ole.
se, että haluamme lapsellamme olevan sisaruksen. Mieheni on ainoa lapsi ja minulla taas on isosisko. Tässä vaiheessa elämää on mukavaa, että itsellä on sisarus, jonka kanssa esimerkiksi yhdessä pohtia miten järjestää oman sairaan äidin asioita.
Ja kyllä täytyy tunnustaa, että on kurjaa, kun ei ole serkkujakaan. Sekä minulla että miehelläni on sellainen tilanne, että meillä kummallakaan ei ole yhtääns erkkua. Pieni on suku.
Joten minä yritän ainakin jättää pelkoni taakse ja parin vuoden sisällä toivomme saavamme pikkusisaruksen meidän esikoisellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysymys on yksinkertainen:
haluttko toisen vai et?
Alue: Aihe vapaa
ja vielä kaikille 1,5 vuotta paasasin synnytyksen jälkeen että meille ei sitten tule enään enempää lapsia. Nyt sitten lapsen ollessa 2v3kk olen alkanut pohtimaan toista lasta... En vaan tiedä uskallanko. Pikkulapsi aika on mielestäni hirveetä!