Olenko todella vain hätävara?!

Aineksia muuhun ei tuosta ole. Ehdottomasti kieltäydyt seksistä ja salailusta. Tavata voitte, jos lapsen vuoksi haluat, mutta älä sekaannu mieheen muuten. Hän pitää sinua kaverina, jolta saa kaupan päälle ilmaista pillua. Usko pois, jos välittää sinusta kaverina, niin pysyy sellaisena myös sen jälkeen, kun seksi poistuu kuvioista. Jos ei välitä sinusta yhtään, niin sitten et kuule miehestä mitään. Uskoisin, että olet tosiaan kaveri, ei muuta.

Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että en varmaan sitten ole sellainen nainen, jonka haluaa esitetellä tyttöystävänään tai vaimonaan. Mutta nöyryyttävää tämä on. "Suhteen" katkaiseminen olisikin helppoa jos mies kohtelisi kaltoin, mutta kun hän on todella mukava, tulee loistavasti toimeen poikani kanssa (ja tämä ihailee miestä) ja kaikin puolin hyvä tyyppi. Mutta...ehkäpä minä olen tässä sitten se ongelma joka ei sovi johonkin muottiin... Ex-vaimo on tosi nätti, tunnen hänet pintapuolisesti. Taloudellisista asioistakaan ei voi olla kyse (tiedän hänenkin asiansa koska olen mm. saanut kommentoida/tsekata että ok osituspaperit, tehdä veroilmoituksen jne), molemmat asutaan omakotitaloissa (velattomissa) ja ihan normitulot kummallakin.

Minusta: olen kyllä ollut koulukiusattu ja itsetuntoni voisi olla parempi. Lapseni isä on narsistinen luonne, joka ollessani neljännellä kuulla raskaana, meni uudelleen (!) naimisiin exänsä kanssa. Loukkasi minua todella. Olivat tapailleet jo toista vuotta ... Ystäväpiirini oli aika tiukasti "pariutuneita" ja muutama sanoikin suoraan että yh ei sovi kyläilyseuraksi. Ja yksi jopa kerran tiuskaisi että kun yh.t saa kaikkia tukia niin paljon, ja aina vamppaa ja vie varatut miehet. Jostain syystä ystävyys laimeni... Muutama hyvä ystävä sentään on, ja he ovatkin todenneet että kyllä varmaan jossain on mies minullekin;)

riittääkö sulle sitten tuollainen suhde, jossa miehellä on ilmeisesti toinen nainen, mutta kun tapaatte niin teillä on mukavaa? Parisuhteeksi tuota ei voi kutsua eikä siitä koskaan sellaista tulekaan.

Toi tyyppi ei ole selvästikään sellainen.

Kuusi vuotta on ihan liian pitkä aika katsoa tuollaista touhua.

mittoja, niin antaisin ukolle kenkää. Jos ei halua olla mun kanssa, ei todellakaan tarvitse olla mun kanssa. Ollenkaan.

Itse seurustelen varatun miehen kanssa suht avoimesti, mutta toki hän koittaa pitä kulissit kunnossa. Suhteemme on jatkunut jo 5v ja alussa nimeni oli puhelimessaan väärällä nimellä, poisti kaikki ottamansa kuvat minusta, mutta tallensi ne kyllä työkoneelleen, pitää kotona puhelinta lukittuna ja äänettömällä (kanssani ei kun tokihan tiedän vaimosta, on jopa antanut minulle paankkikorttinsa ja puhelimensa koodit), mutta jos yhdessä jossain kävellään (siis kotikaupungissamme), niin heti jos ihmisiä tulee vastaan, vetäisee käden pois kädestäni jne. Eli kyllä tuo mies valitettavasti taitaa olla varattu, mutta taitaa kuitenkin viihtyä seurassasi.

eihän se tietysti tyttöystävää estä... Jos vaikka asuu kauempana tai jotain....

Kyllä vaan miehisä on moneksi; kokemusta on !!

Itse seurustelen varatun miehen kanssa suht avoimesti, mutta toki hän koittaa pitä kulissit kunnossa. Suhteemme on jatkunut jo 5v ja alussa nimeni oli puhelimessaan väärällä nimellä, poisti kaikki ottamansa kuvat minusta, mutta tallensi ne kyllä työkoneelleen, pitää kotona puhelinta lukittuna ja äänettömällä (kanssani ei kun tokihan tiedän vaimosta, on jopa antanut minulle paankkikorttinsa ja puhelimensa koodit), mutta jos yhdessä jossain kävellään (siis kotikaupungissamme), niin heti jos ihmisiä tulee vastaan, vetäisee käden pois kädestäni jne. Eli kyllä tuo mies valitettavasti taitaa olla varattu, mutta taitaa kuitenkin viihtyä seurassasi.

joka vaan ei itse tiedä vielä sitä.



Mies ei ansaitse sinua. Anna olla. Jos et halua riitaa etkä ole hyvä setvimään asioita, niin vedä itse hijaa johtopäätökset. Sinulla ei ole parisuhdetta, aloita sinkkuilu tänään!



ps. sinulle olisi kyllä ottajia, tuntisimmepa oikeasti, että voisin toimia amorin apulaisena.

Ei se muuten puhelintaan salailis. Ja eihän ap:stakaan paljon "merkkejä naisesta" oo miehen asunnolla ollut, eli voinut jo pidemmän aikaa kehitellä uutta romanssia toisaalle. Se miksi edelleen on ap:n kanssa, niin olisko just tuo hätävara, mies katsoo että miten uudempi suhde sujuu ennenkuin lemppaa vanhan "varman nakin". Ja sehän tiedetään, että mies voi tarpeensa tyydyttää melkeinpä kenen kanssa vaan.

Ja pikkuisen oudolta tämä kuvio ap:n osalta myös näyttää, miksi ystavätkin hylkäs raskausaikana, ex lähti suhteesta...onko ihan tasapaino ok, kun sitten joutunut aika heppoiseen ihmissuhteeseen ja vielä roikkuu siinä???

Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että en varmaan sitten ole sellainen nainen, jonka haluaa esitetellä tyttöystävänään tai vaimonaan. Mutta nöyryyttävää tämä on. "Suhteen" katkaiseminen olisikin helppoa jos mies kohtelisi kaltoin, mutta kun hän on todella mukava, tulee loistavasti toimeen poikani kanssa (ja tämä ihailee miestä) ja kaikin puolin hyvä tyyppi. Mutta...ehkäpä minä olen tässä sitten se ongelma joka ei sovi johonkin muottiin... Ex-vaimo on tosi nätti, tunnen hänet pintapuolisesti. Taloudellisista asioistakaan ei voi olla kyse (tiedän hänenkin asiansa koska olen mm. saanut kommentoida/tsekata että ok osituspaperit, tehdä veroilmoituksen jne), molemmat asutaan omakotitaloissa (velattomissa) ja ihan normitulot kummallakin.



Minusta: olen kyllä ollut koulukiusattu ja itsetuntoni voisi olla parempi. Lapseni isä on narsistinen luonne, joka ollessani neljännellä kuulla raskaana, meni uudelleen (!) naimisiin exänsä kanssa. Loukkasi minua todella. Olivat tapailleet jo toista vuotta ... Ystäväpiirini oli aika tiukasti "pariutuneita" ja muutama sanoikin suoraan että yh ei sovi kyläilyseuraksi. Ja yksi jopa kerran tiuskaisi että kun yh.t saa kaikkia tukia niin paljon, ja aina vamppaa ja vie varatut miehet. Jostain syystä ystävyys laimeni... Muutama hyvä ystävä sentään on, ja he ovatkin todenneet että kyllä varmaan jossain on mies minullekin;)

Tuohan vie viimeisetkin itsetunnon rippeet. Ylös, ulos ja hakemaan kivaa kesäklllia joka uskaltaa olla avoimesti sun kanssa :) Kuulostat aikuiselta ja fiksulta ihmiseltö, paitsi olet heppoisessa ihmissuheessa aika lailla vietövissä ollut...

Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että en varmaan sitten ole sellainen nainen, jonka haluaa esitetellä tyttöystävänään tai vaimonaan. Mutta nöyryyttävää tämä on. "Suhteen" katkaiseminen olisikin helppoa jos mies kohtelisi kaltoin, mutta kun hän on todella mukava, tulee loistavasti toimeen poikani kanssa (ja tämä ihailee miestä) ja kaikin puolin hyvä tyyppi. Mutta...ehkäpä minä olen tässä sitten se ongelma joka ei sovi johonkin muottiin... Ex-vaimo on tosi nätti, tunnen hänet pintapuolisesti. Taloudellisista asioistakaan ei voi olla kyse (tiedän hänenkin asiansa koska olen mm. saanut kommentoida/tsekata että ok osituspaperit, tehdä veroilmoituksen jne), molemmat asutaan omakotitaloissa (velattomissa) ja ihan normitulot kummallakin.

Minusta: olen kyllä ollut koulukiusattu ja itsetuntoni voisi olla parempi. Lapseni isä on narsistinen luonne, joka ollessani neljännellä kuulla raskaana, meni uudelleen (!) naimisiin exänsä kanssa. Loukkasi minua todella. Olivat tapailleet jo toista vuotta ... Ystäväpiirini oli aika tiukasti "pariutuneita" ja muutama sanoikin suoraan että yh ei sovi kyläilyseuraksi. Ja yksi jopa kerran tiuskaisi että kun yh.t saa kaikkia tukia niin paljon, ja aina vamppaa ja vie varatut miehet. Jostain syystä ystävyys laimeni... Muutama hyvä ystävä sentään on, ja he ovatkin todenneet että kyllä varmaan jossain on mies minullekin;)