Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman parin ajanvietto lapsiperheen kanssa?
02.07.2012 |
Meillä on ollut tiivis kaveriporukka, jonka kesken on ollut tapana tehdä joskus myös lomareissuja. Nyt parin vuoden sisällä ihmiset ovat alkaneet saada perheenlisäystä, viimeisimpänä läheisin kaverini jolla reilun vuoden ikäinen lapsi. Muut ovat siis jo aiemmin jättäytyneet tästä yhdessä lomailusta luonnollisesti pois, mutta tämä läheisin kaverini haluaa vielä minun ja miesystäväni kanssa viettää aikaa ja ehdottivat yhteistä matkaa.
Minua mietityttää, koska lapsen saannin jälkeen kaverini on muuttunut, hän on ollut kiinnostunut pelkästään lapsestaan. Kahvilla tai elokuvissa käydessämme hän on vain huokaillut, miten kotona pärjätään ja vilkuillut jatkuvasti puhelintaan, ei siis puhunut mistään muusta aiheesta. Aina lähtee kotiin hirveällä kiireellä, vaikka minä olisin varta vasten järjestänyt aikani siten että ehdin olla kaupungilla pidempään sillä liikun julkisilla naapurikunnasta. Joskus matkoihin on mennyt moninkertainen aika kuin kahvilassa vietämme. Jos kyläilen heillä, hän ei ole sekuntiakaan irti lapsestaan, esim. lapsi isän sylissä niin neuvoo miten täytyy pitää käsiä tai miten pitää syöttää tätä.
Luulen siis, että lomakin keskittyisi vain lapsen ympärille. Se harmittaa sillä miehemme ovat aiemmin tulleet hyvin toimeen keskenään, mutta nykyisin kyläreissun aikana hekään eivät ole ehtineet vaihtaa kuin pari sanaa kun on ollut niin kiire hoitaa vauvaa naisen neuvoessa miten se tehdään oikein.
Lapsi mullistaa maailman, ja tietenkin käytännössä aikaa kuluu eniten lapsenhoitoon ja koko ajan on varmistettava lapsen hyvinvointi. Mutta se tässä tympii, että minä ja miesystäväni olemme erikseen järjestäneet aikaa kyläilyyn tai naisten kesken kaupungille menoon matkoineen, kun toiset eivät yhtään tunnu sitä arvostavan. Ei tarvitsisi olla punaista mattoa levitettynä, mutta jos ehtisi edes hetken jutella muusta kuin lapsesta edes tämän nukkuessa tai ollessa hoidossa, mutta silloin pitää kerrata kävelemään oppimiset ja uudet sanat...
Ja muut lapsen saaneet kaverini eivät ole muuttuneet tällaisiksi. He ovat voineet aivan huoletta jättää vauvan pariksi tunniksi isälle tai kyläillessä vuorotella lapsen hoitoa kyttäämättä koko aikaa, miten se sujuu ja juoda kanssani kahvit. Ko. vauva ei edes ole mitenkään "erityinen", toisin kuin kaksi lähipiirin koliikkivauvaa, mutta heidänkin kantelultaan ehti olla huomaavainen ja jutella.
Kommentit (24)
Kaikille paras, jos menevät keskenään. Vaikken itse puhu lapsistani kuin läheisille, en harrasta edes kaveriperhereissuja, mukavampi mennä ihan oman perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on.
80 prosenttia kavereistani on saanut lapsia ja kaikki ovat tipahtaneet ensimmäisellä kerralla tuohon samaan tilaan. Useimmat toisella ja kolmannellakin kerralla, mutta tuolloin hiukan lyhyemmäksi aikaa. Poikkeuksen tekevät pari ystävääni, joilla on kolme ja neljä lasta ja he jatkoivat normaalina kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Normaalilla tarkoitan sitä, että lapsi on tärkeä ja rakas, mutta muutakin elämää on (=ystävät, työ, mies, harrastukset, mitä nyt kenelläkin).
Vierestä seuranneena ja lapsettomana olen huomannut, että tuon vauvahurmoksen pituus ja syvyys vaihtelevat. Toiset eivät ole vieläkään palanneet normaaleiksi, vaikka lapset ovat jo esikoulussa. Useimmat muuttuvat normaaleiksi kun lapsi on reilun vuoden ikäinen.
Lapsettoman kaverin kannattaa vain kestää. Tapaa kaveria niin paljon kuin jaksat ja ole kiinnostunut hänestä ja vauvasta. Liian pitkiä tapaamisia ei kannata järjestää, koska hermo palaa jommalta kummalta nopeasti: sinulta (joka et ole tottunut lapsiperheen arkeen) tai tuoreelta äidiltä (joka ei ymmärrä miksi sinä et ymmärrä lapsiperheen elämää).
Hyvä ystävyys selviää näistäkin ongelmista. Minä en ole menettänyt yhtään ystävää vaikka joidenkin kanssa ystävyys onkin ollut hiljaiselolla ja joidenkin kanssa lähes katki. Jälkeenpäin suurin osa näistä ystävistä on todennut, että lapsen saatuaan menee jotenkin vähän sekaisin ja hullaantuu siitä muksusta täysin. Lapsen kasvaessa nainen alkaa kaipaamaan omia ystäviään ja omaa tekemistä, silloin on ystävyyden vuoro.
Yleensä se ns. uutuudeknviehätys haihtuu ajallaan ja mitä useampi lapsi niin tavallaan sitä nopeammin. Esikoisen kanssa häärätään yleensä eniten ja pidempään. Aika aikansa kutakin, sano. Niin se elämä menee. On toki ihmisiä, jotka jaksavat hössöttää lapsistaan tai lapsenlapsistaan lähes koko ajan niinkuin elämässä ei voisi olla muutakin. Aika ahdistavaa, jos ei ole muuta sisältöä kuin lapsi tai lapset sitten 10 vuoden päästä.
Toivotaan, että kaverisi tokenee tuosta. Mut yhteiskestä lomastavei kannattanee haaveilla pariin vuoteen.
Ehkä paras antaa vain ajan kulua ja unohtaa loma. Saattaa tulla siitäkin sanomista, hän on myös tullut kamalan herkäksi suuttumaan. Mutta mieluummin että suuttuu etukäteen kuin jossain kesken reissun :D Suuttumisistaan hän syyttää hormooneja, ja olen senkin ymmärtänyt tähän asti. Mutta kuinka pahasti ne voivat ihmisen tunne-elämää ja luonnettakin muuttaa?
En ole "tunkenut" kenenkään perhelomille ja nytkin ehdotus tuli heiltä, minä tässä epäröin ja ihmettelin kyselyä. Muiden kanssa on ollut luonnollista että heille on tullut omat menot ja olen kyllä päästänyt irti :D
Ymmärrän että lapsi on keskipiste väkisinkin, mutta tällä kaverilla tuo keskittyminen on mennyt aivan eri ulottuvuuksiin. Siksi olen ollut hieman ihmeissäni, kun aiemmin lapsia saaneet kaverini eivät ole menneet yhtä sekaisin, vaikka tietenkin laittavat lapsensa kaiken edelle.