Kotirouva blogistista

syvemmin miettiä, mistä oma kateus johtuu ja voisiko tehdä sille jotain tai järjetellä elämää niin, ettei tarvitse olla kateellinen, oli toisella sitten jotain enemmän kuin itsellä.



Kateus on turhaa voimavarojen haaskausta enkä ymmärrä, miksi siinä pitää tai kannattaa rypeä. Itse voi kuitenkin valita mitä tekee sen tunteen viemänä.

No minä en ole kyseiselle rouvalle kade, koska minulla on itsekin mahdollisuus käydä lomilla paljon Ranskan Rivieraa kauniimmissakin paikoissa. Ja myönnän, että olemme varmasti varakkaita normaalituloiseen verrattuna. Ei toki aavistustakaan, olemmeko Lontoon Kotirouvaa varakkaampia vai emme, itse olen tyytyväinen näin.



Mutta minua eivät hänen blogissaan ärsytäkään jatkuvat merkkilaukkujen ja kenkien esittely. Vaaan se, että hänellä ei oikeasti ole makua. Ihan kamalia asukokonaisuuksia. Oikeastaan hänessä ei ole mitään muuta tyylikästä kuin juuri nuo kalliit laukut ja kengät.



Itse ihailen bloggaajia, joilla on kykyä yhdistella edullisistakin vaatteista tyylikkäitä kokonaisuuksia, kuten esim. Strictly Style blogin mrs. V. jolla on paljon Zaran vaatteita ja muita normaalihintaisia tuotteita. Kun taas tämä Kotirouva keikailee sikakalliilla laukuilla, mutta muuten jossain Top Shopin hynttyissä, ja niitäkin yhdistelee mauttomasti. Kasvoisataan on kyllä nätti, mutta sorry, minulle tyyli ei tarkoita, että kauniskasvoinen nainen pukeutuu kuin joku jakomäkeläinen ja yrittää tehdä asusta tyylikkään merkkilaukulla.



Keskittyisi siis muuhun kuina sukuviin, kun sillä saralla ei ole mitään annettavaa. Toisaalta ei kyllä äitinäkään. Hänen tapansa olla äiti aiheuttaa kylmiä väreitä. Ei imetä, esikoinen hoitoon 3kk:n iässä, harva se ilta lastenhoitajat, että pääsee vapaalle, jatkuvasti lounailla ja shoppailemassa ilman lapsia jne. Nytkin oli pakko päästä Lontoon olympialaisten avajaisiin, vaikka vauva vasta pari viikkoa. Ei ole normaalia mun mittapuuni mukaan, sorry vaan.



Oikea malliesimerkki siitä, mitä merkitsee, ettei nainen halua sitoa itseään lapsiin: ei halua imettää, ei haluta heräillä yöllä edes vauva-ajan alussa (hänhän ei anna edes hoitajan mennä katsomaan itkemää lasta, jos lapsi herää, eikä hän ole paikalla...), ei voida rauhoittua kotiin edes endimmäisen kuukauden ajaksi.



Miksi nämä edes hankkivat lapsia, jos eivät sitten halua lapsiin sitoutua? Elämän pitäisi jatkua lasten jälkeen ihan samalla tavalla kuin ennen lapsia... ei mene minulla järkeen.



Mrs. V voi olla monekin mielestä ärsyttävä, mutta hän ainakin imettää ja jos menee shoppailemaan tai kyläilemään, menee sinne vauvan kanssa...

erilaisilla elämäntavoillaan kuin sinulla herättää sinussa noin järkyttävästi tunteita, olisi kai paikallaan, ettet käy lukemassa hänen blogiaan?



Ihan vain oman mielenterveytesi kannalta. Jaksat sitten vaikkapa olla lapsillesi parempi äiti, eikä energiasi kulu moiseen.

Aika erikoista kyllä, että sinä kuvittelet jonkun mielenterveyden horjuvan jostain blogin lukemisesta? :O



Ja energiatasosikin taitaa olla aika nollassa, jos jonkun blogin vilkaisu sitä noin kuluttaa?



Ja jos kirjoittaa jonkun ärsyttävän, niin sinun mielestäsi ne ovat "järkyttäviä tunteita".



Voi sinua. Taidat olla pienen breikin tarpeessa...

Kirjoittaja on avoin, vilpitön, jalat maassa ja kirjoitustyylinsä pröystäilemätön, muttamutta...

Kaikki blogstit, jotka kirjottavat paljon rahaa vaativista asioista (paljot matkustelut, hienot lomahuvilat, merkkivaatteet ymym.) ikään kuin ihan tavallisina asioina, tekevät sen kuitenkin nostaakseen itsensä jalustalle.

Koska jos on vähänkin siivstystä ja järkeä päässä, ymmärtää, mihin suurimmalla osalla ihmisistä on varaa ja mihin ei. Ja ymmärtää, että silloin Rivieroista ja Louis Vuittoneista ja lasten Lacostepaidosta lukeminen ärsyttää /herättää kateutta, jos sellaiseen ei ole varaa.

Itse ole alle keskituloinen humanisti ja myönnän, että olen todella kade kakkosasunnosta Ranskan rivieralla (kotirouva Lontoossa).

Sen sijaan en ymmärrä, miksi 2-vuotiaalle ostellaan valkoisia Lacoste-paitoja? MIksi ei HM kelpaa, kun paita on kuitnekin tunnin jälkeen likainen ja puolen vuoden kuuttua liian pieni. (Ymmärrän, että jollekin aikuiselle voi se krokotiili rinnassa olla itselle niin tärkeä, että haluaa siitä maksaa, koska paitaa voi kuitenkin käyttää monta vuotta.) (Tämä siis Kaunis pieni elämästä)

Itse en myöskään kehtaisi laittaa esittelytarkoituksessa nettiin kuvia, joissa lasteni tai omissa vaatteissani näkyisi näkyvästi merkki. Mutta siinäpä se ero monien blogistien ja itseni välillä...

Huvitti myös Lontoon rouvan "sairaalakassin" esittely. Vuittoniansa hän ensisijaisesti halusi esitellä...

t. Blogien suurkuluttaja: joistakin asioista kade, joistakin vaan ihmettelevä eli ärsyyntynyt, joistakin huvittunut.

Että hänelle on sama ostaako paidan Lacosteelta tai hm.ltä.

Mä kun olin kotiäiti mä oikeesti mietin jos ostaisin litran punaista maitoa ja laittaisin sinne vettä sekaan. Mun ystävä ostaa aina ekan maidon, ekan leivät jne. Ei ikinä katso mitä tulee. Heillä on monta krt ollut punaista laktoositonta ruokaplydässä,kun otettu se eka maito.

Joillekin raha-asiat eivät ole mitään asioita.

Hänen vastasyntynyttään hoitaa "night nurse", joka samalla kouluttaa vauvaa nukkumaan kokonaisia öitä. Huom. kyseessä siis vastasyntynyt! Yöhoitaja lempataan siinä vaiheessa, ehkä n. 2 kk iässä, kun vauva on oppinut olemaan vaivaamatta vanhempiaan yöaikaan (jotka tarvivat siis joka ikinen yö kokonaiset yöunet, jotta selviävät elämästään.. Lisäksi heillä toki on Nanny vanhemmalle lapselle, siivooja jne.).



Lisäksi rouva päätti jo ennen kummankin lapsensa syntymää, että ei imetä. Syynä se, että sitoo liikaa ja joutuisi ehkä heräilemään öisin. Ja ei voisi silloin palkata sitä vierasta henkilöä hoitamaan lasta öisin ne rasittavat ekat viikot...



Ja jos joku nyt inisee, että tekisit varmaankin itsekin näin, jos sinulla olisi rahaa. Voin vastata täysin rehellisesti, EN TEKISI. En ikinä vapaaehtoisesti, toistuvasti antaisi omaa vastasyntynyttä lastani vieraalle hoitoon öiksi. Yksi lapsistani joutui olemaan elämänsä alkutaipaleella lastenosastolla öitä terveysongelmien vuoksi ja se oli aivan hirveää. Se ikävä ja huoli, jota vanhempina tunsimme.

Enkä ikinä jättäisi edes yrittämättä imettää, vaikka vain muutaman päivän.



Huom. meillä on käynyt siivooja vauva-aikoina. Isovanhemmat ovat silloin tällöin ottaneet isompia lapsia hoitoon, kun talossa on ollut vauva jne. Eli tietenkin elämää kannattaa helpottaa eri tavoin - sitä en viestilläni hae. Mutta siis ikinä, ikinä, en hylkäisi vauvaani niin kuin tämä Lontoon mamma tekee.

Surullisena luin kotirouvan kirjoituksia äitiydestään. Itse kasvatan lapseni lapsen tarpeita kunnioittaen (tyynnytän itkevän vauvan, imetän jne).



Varmasti blogistin lapsista kasvaa ihan kunnollisisa ihmisiä äidin (+isän?) kasvatustavoista huolimatta, mutta aika moni nuori aikuinen lukee tätäkin blogia, ja voi saada huonoja vaikutteita blogistin äitiydestä. Aletaan ihannoida varakkaan rouvan kasvatustapoja, vaikka ne eivät ihanteiksi kelpaakaan.



Muuten ihan kiva blogi.