Jos saisit valita: hautaatko vai tuhkaaatko oman äitisi?

Mä oon kyllä niin huono tytär, että äiti tuhkataan vaikka onkin toivonut arkkuhautausta.

Ei ainakaan perikunta saa siitä ekaa riitaa aikaiseksi.

Minä olen pyytänyt tuhkausta. Jollei äitini tule esittämään toivetta, niin varmaan myös hänet.

Äiti ei halunnut maan poveen matojen syötäväksi vaan tuhkauksen ja sen hän sai.

Me tuhkattiin äiti. Joskus siitä puhetta oli ja sanoi haluavansa tuhkauksen, joten siinä ei sen kummempaa pohtimista ollut.

Tuhkaus jotta uurna voidaan laskea samaan hautaan missä isän uurna jo on.

niin että ei tarvitse pohtia, mitä tehdään.

Tuhkat ovat uurnassa, joka on haudattu hautausmaan "uurnapuolelle". Näin hän itse toivoi ja toive toteutettiin. Itseäni kyllä jopa etoisi ajatus, että hänen ruumiinsa olisi mullan alla kylmässä matojen syötävänä.

T. Kamalan äidin tytär

Mutta tietysti noudatan äidin toivetta, joka luullakseni on hautaus ja joku enkelipatsas haudalle :)

Koska uskoisin sen olevan äidilleni ainoa vaihtoehto.



Isä varmaankin tuhkataan, näin hän on ainakin alustavasti puhunut. Mutta hänellä on kaikki ohjeet valmiina ja kuulemma minut "määrätty" noudattamaan niitä. Olen äänenpainoista käsittänyt, että hän haluaa pienet ja rauhalliset hautajaiset ja paikalle vain ihmisiä jotka välittävät hänestä, siksi järjestely on määritetty minulle eikä äidillemme. Helppoa, koska ei joudu miettimään ja kinastelemaan siitä, mitä isä haluaisi. Ikävää, koska minusta tuntuu, että joudun joko pettämään isän asettaman toivomukset tai riitautumaan äitini kanssa (heidän parisuhdettaan on vaikea käsittää, mutta ainakin haluavat aina täysin eri asioita, vaikka ihan vain kiusaksi toiselle). Äiti tullee nostamaan metelin niin tuhkauksesta kuin siitä, että isällä on alustava vieraslistakin laadittuna.

Uurnanlasku oli tunteellinen tapahtuma ja se oli siis selvästi hautajaisten jälkeen. Jos olisi haudattu arkussa, niin hautajaisseremonia olisi ollut lyhyempi. Minusta kuitenkin se tuhkauurnan laskeminen helpotti suruprosessia. Eli tuhkaisin vieläkin.

ja halvan arkun, joten näin toimimme. Minusta oli helppoa kun tämä oli valmiiksi tiedossa, siinä vaiheessa ei oikein ole voimavaroja pohtia asiaa.

ja toivon että minut tuhkataan

äitini teki etukäteen selväksi toiveensa eli halusi tuhkauksen. Olisi olltu tuskallista päättää se itse.

valitsisin varmaankin tuhkauksen. Joillekin hautausmaillehan ei enää edes saa haudata arkkuhautauksella tilanpuutteen vuoksi.

että haluaa hautaan arkussa. Hautapaikkakin oli valmiina.

jos en tietäisi äitini toivetta tulla haudatuksi. Eli kunnioitan tietenkin hänen toivettaan ja hän tulee haudatuksi.

Ajatus ehkä juontaa siitä, ettei ketään sukulaistani ole tuhkattu. Yksi tuttu on mutta hänelläkin on ihan "normaali" hauta ja hautakivi. Jotenkin haluaisin ajatella, että on joku paikka, missä voin käydä muistamassa ja suremassa äitiäni, ahdistuisin ellei olisi.



Isäni on haudattu. Olin hänen kuollessaan niin nuori, etten osallistunut päätöksentekoon siitä, haudataanko vai tuhkataanko. Surusta sekaisin ollessa ratkaisulla ei tuntunut olevan väliäkään. Olen hyvilläni, että isälläni on hauta veljensä vieressä ja voin hänen haudalleen käydä sytyttämässä kynttilän. Siis konkreettisesti sille paikalle, mihin hänet on haudattu, kynttilöitähän voi toki sytytellä muutenkin.



Itse myös haluan aikanani tulla nimenomaan haudatuksi, en tuhkatuksi. En osaa asiaa sen kummemmin perustella, ehkä ajattelen, että haluaisin, että minulle läheiset kuusi miestä kantavat minut arkussa kirkosta ulos ja laskevat hautaan. Se tuntuu jotenkin tärkeälle. Ja olen asiaa joutunut omakohtaisesti pohtimaan, sillä kävin aika lähelläkin kuolemaa joku vuosi sitten.

Äiti ei halunnut maan poveen matojen syötäväksi vaan tuhkauksen ja sen hän sai.

Äiti kuoli 6v sitten 47v iässä.

tosin tiedän, että sitä äitini haluaisi. Vaikken tietäisi niin tuhkaukseen päätyisin, tuntuu jotenkin paljon järkevämmältä vaihtoehdolta. Itsekin toivoisin tulevani tuhkatuksi (lähinnä ajatuksena, että musta pääsisi sitten "helpolla")