Lue keskustelun säännöt.
Hotelliaamiaisella nähtyä
01.07.2012 |
Siellä meitä naisia näkyi, niin erilaisia...
Jaottelin meidät kategorioihin:
1)Oikea av-mamman ja kotiäidin sekoitus: värjätyt, mustat hiukset lilaine laikkuineen ja korville tulevine tupsuineen, yllä musta huppari, jossa jokin teksti ja mustat, no, sanotaan vaikka legginsmäiset housut, jotka siis jotain trikoota. Ehkä olivat pitkät pyöräilyshortsit? Ulottuivat puoliväliin säärtä. Jalassa tietysti crocsit, ehkäpä jopa aidot. Itsevarma ja aika röyhkeä käytös oli tietyllä tavalla jopa hämmentävän viehättävää näin naisen näkökulmasta mutta muhkean takamuksen olisi ehkä voinut peittää jotenkin...
2) Tankki. Lihava äiti, joka on verhoutunut isoon ja väljään, pinkkiin tunikaan. Tunika on tietysti jotain räikeää väriä, jotta huomio kiinnittyisi väriin ja materiaaliin (sifonkimainen) eikä läskeihin. Jalassa oli mustat caprit, joissa kirjailua lahkeessa.
3) The ÄITI. Tämä mamma istuu pöydässä ja hörppii miehen tuomaa kahvia ja imettää siinä sivussa koko pesueen ja tarvittaessa varmaan pari ylimääräistäkin naapuripöydästä. Aamupalaa ei tarvitse perheessä kuin vanhemmat, kun kaikki neljä lasta saavat maitohuikan.
4)Hiiri. Hiiri on yleensä jo isojen lasten äiti. Häntä ei juurikaan huomaa eikä tiedä, miten hän on pukeutunut tai laittanut hiuksensa. Hän ei vain pistä silmään. Hän on taustalla, kun miehensä ja lapsensa pitävät meteliä. On niin hajuton ja mauton kuin ikinä mahdollista eli ei pukeudu riittävän huonosti eikä riittävän hyvin.
Arvaa, kuka näistä olin minä...
Kommentit (28)
Ilmeisesti observoit vain niitä kolmea lapsiperhettä jotka siellä lisäksesi oli? Kai siellä oli muitakin?
Ja pitää vain ihan huomautuksena sanoa, että kyllä meillä on erilainen käsitys siitä, miltä oikea av-mamma näyttää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heitän sekaan meidät: vuosia ulkomailla asuneet eli sen myötä hyvin kultivoituneet ja erikoiset.
Lapsi keskustelee sivistyneesti kolmella kielellä, kysyy saisiko ottaa hiukan lisää kylmäsavulohta.
Äiti puhuu luonnollista kovemmalla äänellä jotta naapuripöydillekin kävisi selväksi että ollaan tässä muutakin kierretty kuin veroja. Pyytää lasta puhumaan kuuluvammin jotta sujuva kieltenvaihto selviää myös muille.
Selailemme matkaoppaita ja lapsi innostuu museosta, päätämme mennä sinne. Ja illalla oopperaan! Aida on lapsen lemppari!
:D
Itse suosin Scandiceja ja yleensä katselen ihastellen perheenäitejä, jotka pukeutuvat casualisti, mutta tyylikkäästi, ovat hyvinvoivan näköisiä (huolimatta siitä, ovatko hoikkia, normaalipainoisia vai pyöreitä).
Havainnot Tre Cityn, Köpiksen, Tukholman, Berliinin Scandiceista. Kesäloma-ajalta ei kokemuksia.
Tämä hotelliaamiainen on parin päivän takainen, kylpylähotelli kyseessä, ja aamiaisella oli paljon porukkaa, mutta äidit olivat kyllä pienin muutoksin neljää kategoriaa. Ehkä tuo kultivoitunut ulkomaanelävä-mamma voitaisiin lisätä joukkoon. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme se aavee-perhe, missä lapsillamme on sävysävyyn merkkivaatteet. Mielellään jätän hintalapun vaatteisiin vahingossa jos joku ei huomaa oudommasta merkistä, kuinka kallis se on.
Puhun hillitysti muuten, mutta kiekaisen aina lujaa AKATEEMINEN KOULUTUKSENI. Samalla vilkaisen ympärille, että huomaavathan kaikki minun olevan akateeminen.
Olen pukeutunut hillitysti, mutta niin, että kaikki näkevät karppaamalla laihdutetun vartaloni ja ovat kateellisia siitä. Kerään itselleni aamupalaa tarjottimelle ja nyrpistelen nenääni ja kovaan ääneen paheksun KUKA SAATTAA SYÖDÄ NÄITÄ INHOITTAVIA HIILIHYDRAATTEJA. Ja taas vilkaisen ympärille, että näkeväthän kaikki, että olen karppaaja ja pidän itsestäni huolta.
Alipainoiset kympin keskiarvon lapseni, jotka oppivat yökuivaksi 4 kuukauden iässä ja joita on imetetty 6 vuotiaksi, jutustelevat sivistyneitä juttuja ja artikuloivat hienostuneesti kohottaen ääntään aina kun mainitsevat SILLOIN KUIN OPIN LUKEMAAN ENNEN ESKARI-IKÄÄ.
Minä myös huomaan mainita kaikille samassa jonossa olijoille, kuinka LAPSENI OVAT ALIPAINOISIA JA PAINOKÄYRIEN ALARAJOILLA.
Mieheni myötäilee minua onnellinen hymy kasvoillaan, kuinka ihana perhe hänellä onkaan. Pettää joskus satunnaisesti, mutta ei kerro sitä minulle, koska rakastaa minua niin paljon, ettei halua laskea sitä kamalaa taakkaa minun niskalleni, että näin helpottaisi omaatuntoaa.
mikä sua vaivaa kun noin paljon kiinnität huomiota siihen mitä muut on? Ja vielä paheksuvaan/vähätteleväät/pilkalliseen sävyyn? Ei anna susta kovinkaan fiksua vaikutelmaa, vaikka päälläsi olis mitä. Omaa pahaa oloasiko purat tällä lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme se aavee-perhe, missä lapsillamme on sävysävyyn merkkivaatteet. Mielellään jätän hintalapun vaatteisiin vahingossa jos joku ei huomaa oudommasta merkistä, kuinka kallis se on.
Puhun hillitysti muuten, mutta kiekaisen aina lujaa AKATEEMINEN KOULUTUKSENI. Samalla vilkaisen ympärille, että huomaavathan kaikki minun olevan akateeminen.
Olen pukeutunut hillitysti, mutta niin, että kaikki näkevät karppaamalla laihdutetun vartaloni ja ovat kateellisia siitä. Kerään itselleni aamupalaa tarjottimelle ja nyrpistelen nenääni ja kovaan ääneen paheksun KUKA SAATTAA SYÖDÄ NÄITÄ INHOITTAVIA HIILIHYDRAATTEJA. Ja taas vilkaisen ympärille, että näkeväthän kaikki, että olen karppaaja ja pidän itsestäni huolta.
Alipainoiset kympin keskiarvon lapseni, jotka oppivat yökuivaksi 4 kuukauden iässä ja joita on imetetty 6 vuotiaksi, jutustelevat sivistyneitä juttuja ja artikuloivat hienostuneesti kohottaen ääntään aina kun mainitsevat SILLOIN KUIN OPIN LUKEMAAN ENNEN ESKARI-IKÄÄ.
Minä myös huomaan mainita kaikille samassa jonossa olijoille, kuinka LAPSENI OVAT ALIPAINOISIA JA PAINOKÄYRIEN ALARAJOILLA.
Mieheni myötäilee minua onnellinen hymy kasvoillaan, kuinka ihana perhe hänellä onkaan. Pettää joskus satunnaisesti, mutta ei kerro sitä minulle, koska rakastaa minua niin paljon, ettei halua laskea sitä kamalaa taakkaa minun niskalleni, että näin helpottaisi omaatuntoaa.
kait ne on vielä suomenruottalaisia?
mikä sua vaivaa kun noin paljon kiinnität huomiota siihen mitä muut on? Ja vielä paheksuvaan/vähätteleväät/pilkalliseen sävyyn? Ei anna susta kovinkaan fiksua vaikutelmaa, vaikka päälläsi olis mitä. Omaa pahaa oloasiko purat tällä lailla?
Jos nauttisin siitä, että haukun ja vähättelen muita, en olisi laittanut itseäni tuohon lainkaan tai olisin lisännyt sen älykkään, silmälasipäisen mamman, joka aamiaisella lukee museo-opasta, puhuu lapsille lempeästi ja silti lapset tottelevat kuin unelma.
Eikö ole sallittua joskus vääntää ihmisistä niitä hauskoja piirteitä ja tehdä sellaisia stereotypioita? Vai uskotko todella, että olen nähnyt mamman, joka imetti neljää lastaan aamiaispöydässä ja paria naapuripöydän lastakin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se voisi melkein olla minä. VArsinkin kohdissa kiekaisen lujaa akateemisen koulutukseni ja lapseni ovat alipainoisia ja painokäyrien alarajoilla. Vahinko vaan, että vartaloni ei ole onnistuneen karppaajan...
Ap
sellaisia ihmisiä, jotka saa tyydytystä nostamalla itseään toisten yläpuolelle ja vitsikkäästi mollaamalla muita.
Ei oikein kolahda sun huumoris.
mikä sua vaivaa kun noin paljon kiinnität huomiota siihen mitä muut on? Ja vielä paheksuvaan/vähätteleväät/pilkalliseen sävyyn? Ei anna susta kovinkaan fiksua vaikutelmaa, vaikka päälläsi olis mitä. Omaa pahaa oloasiko purat tällä lailla?
Jos nauttisin siitä, että haukun ja vähättelen muita, en olisi laittanut itseäni tuohon lainkaan tai olisin lisännyt sen älykkään, silmälasipäisen mamman, joka aamiaisella lukee museo-opasta, puhuu lapsille lempeästi ja silti lapset tottelevat kuin unelma. Eikö ole sallittua joskus vääntää ihmisistä niitä hauskoja piirteitä ja tehdä sellaisia stereotypioita? Vai uskotko todella, että olen nähnyt mamman, joka imetti neljää lastaan aamiaispöydässä ja paria naapuripöydän lastakin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan vitsinä jos asian ottaa.
t. ohis (hiiri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme se aavee-perhe, missä lapsillamme on sävysävyyn merkkivaatteet. Mielellään jätän hintalapun vaatteisiin vahingossa jos joku ei huomaa oudommasta merkistä, kuinka kallis se on.
Puhun hillitysti muuten, mutta kiekaisen aina lujaa AKATEEMINEN KOULUTUKSENI. Samalla vilkaisen ympärille, että huomaavathan kaikki minun olevan akateeminen.
Olen pukeutunut hillitysti, mutta niin, että kaikki näkevät karppaamalla laihdutetun vartaloni ja ovat kateellisia siitä. Kerään itselleni aamupalaa tarjottimelle ja nyrpistelen nenääni ja kovaan ääneen paheksun KUKA SAATTAA SYÖDÄ NÄITÄ INHOITTAVIA HIILIHYDRAATTEJA. Ja taas vilkaisen ympärille, että näkeväthän kaikki, että olen karppaaja ja pidän itsestäni huolta.
Alipainoiset kympin keskiarvon lapseni, jotka oppivat yökuivaksi 4 kuukauden iässä ja joita on imetetty 6 vuotiaksi, jutustelevat sivistyneitä juttuja ja artikuloivat hienostuneesti kohottaen ääntään aina kun mainitsevat SILLOIN KUIN OPIN LUKEMAAN ENNEN ESKARI-IKÄÄ.
Minä myös huomaan mainita kaikille samassa jonossa olijoille, kuinka LAPSENI OVAT ALIPAINOISIA JA PAINOKÄYRIEN ALARAJOILLA.
Mieheni myötäilee minua onnellinen hymy kasvoillaan, kuinka ihana perhe hänellä onkaan. Pettää joskus satunnaisesti, mutta ei kerro sitä minulle, koska rakastaa minua niin paljon, ettei halua laskea sitä kamalaa taakkaa minun niskalleni, että näin helpottaisi omaatuntoaa.
kait ne on vielä suomenruottalaisia?
En tiedä oliko tää nyt oikeasti kuvaus AV-mammasta, mutta mä olen kyllä todellakin juuri tuollainen.. OMG.
heitän sekaan meidät: vuosia ulkomailla asuneet eli sen myötä hyvin kultivoituneet ja erikoiset.
Lapsi keskustelee sivistyneesti kolmella kielellä, kysyy saisiko ottaa hiukan lisää kylmäsavulohta.
Äiti puhuu luonnollista kovemmalla äänellä jotta naapuripöydillekin kävisi selväksi että ollaan tässä muutakin kierretty kuin veroja. Pyytää lasta puhumaan kuuluvammin jotta sujuva kieltenvaihto selviää myös muille.
Selailemme matkaoppaita ja lapsi innostuu museosta, päätämme mennä sinne. Ja illalla oopperaan! Aida on lapsen lemppari!
:D
Ja ympärillä olevat eivät ole lainkaan kateellisia ja katkeria crocseineen ja pitkine kalsareineen :) :)
2) Tankki. Lihava äiti, joka on verhoutunut isoon ja väljään, pinkkiin tunikaan. Tunika on tietysti jotain räikeää väriä, jotta huomio kiinnittyisi väriin ja materiaaliin (sifonkimainen) eikä läskeihin. Jalassa oli mustat caprit, joissa kirjailua lahkeessa.
Perustuu puhtaasti kirjoitustyylin vaihtumiseen. Muista kirjoitit yleisellä tasolla, tässä yksityiskohtiin painottuen ("kirjailua lahkeessa"). Kerroit myös suoraan tunikan olleen pinkki, kun olisi suoraan riittänyt "räikeän värinen". Kirjoitit siis itsestäsi.
Onko Minttis taas nostattamassa omia, napakymppeinä pitämiään tekstejä vai mikä oli tämän vanhan viestin nostamisen motiivi?
Lihavia äitejä joilla on tukka vedettynä otsiksia myöten tiukalle ponnarille, punoittavat pulleat posket. Huppari jossa on jokin naseva teksti ja juuri pyöräilyshortsit tai legginsit tai muut trikoohousut. Mukana 3-4 kersaa joiden nimet ovat Nico/Jere/Jasu/Jani/Aada/Jessica/Janica, pojilla lippis päällä sisälläkin, jokin piirrettyteemainen t-paita ja tytöillä pinkki mekko, huutavat ja juoksentelevat ympäriinsä ja äiti karjuu tupakan rispaamalla äänellä näitä olemaan kunnolla.
Sitten nuorimmalle 4-vuotiaalle todetaan että "Mees Jessica hakee tuolta hedelmiä ni äiti laittaa laukkuu evääks", kersa sitten kompuroi muihin törmäillen viemään hedelmiä joita pudottaa sitten ottaessaan useamman maahan. Jos joku vanhemmista lapsista sanoo että äiti tossa lukee että ruokia ei saa ottaa mukaan niin äiti alkaa kailottamaan vihaisesti että "KYLLÄ ME OLLAAN NÄISTÄ MAKSETTU, EI TÄÄ HOTELLI SIITÄ KÖYHDY JOS ME OTETAAN EVÄSTÄ MUKAAN, KYL HYVÄÄN ASIAKASPALVELUUN KUULUU SE ETTÄ SAA EVÄITÄ OTTAA AAMIAISPÖYDÄSTÄ" niin että varmasti respan työntekijä kuulee tämän asiallisen asiakaspalautteen. Lapset syövät sottaisesti ja äiti motkottaa asiasta, muttei tee elettäkään siistiäkseen jälkiä koska "siitähän niille siivoojille maksetaan". Aamiaisen jälkeen lyllerretään sitten sinne muumimaailmaan/lintsille valittamaan ja öykkäröimään.
kun ehdit muita tarkkailla?